26.2.2011

Asiaa blogista

Muuttolintunen, Lissu, myönsi blogissaan The Goergeus Blogger - pystin alueellisin termein ilmaistuna Oulun koulukunnalle, kuten hän meitä täällä Pohjolan valkoisessa kaupungissa asuvia yhteisnimellä nimittää. Kiitän Lissua kauniisti omasta puolestani ja olen varsin ilahtunut, sillä blogini on viime aikoina kärsinyt jonkinlaisesta vetämättömyyden taudista. Mukava, että joku siellä vielä jaksaa roikkua mukana. Kyseinen blogipalkinto on kuitenkin sikäli kiusallinen, että siihen näyttää liittyvän joukko asiallisia kysymyksiä, joihin ilmeisesti odotetaan asiallisia vastauksia. Yleensähän minä olen jollakin tapaa venkoillut näissä blogihaasteissa ja -palkinnoissa; tällä kertaa yritän poliittisesti tiukan korrektia linjaa.

Milloin aloitit blogisi?

- Ensimmäinen postaus taitaa olla huhtikuun lopusta 2009. Muistan kouhkanneeni myyrästä, joka oli lievästi sanottuna perso. Söi kukkasipulini ja kaupan päälle varret ja kukat niistä, jotka olivat sille asteelle ennättäneet kasvaa. Vieläkin kismittää.

Mikä sai sinut aloittamaan blogisi pidon?

- Olin äitiyslomalla ja taisin kaivata kipeästi jotakin kontaktia ulkopuoliseen maailmaan. Tuntui vain yhtenä aamuna, että nyt lähtee. Tai sitten halusin huutaa koko maailmalle siitä myyrästä. Olin toki seurannut blogeja - lähinnä neuleblogeja - jo jostain vuodesta 2006/2007 ja liittynyt Sannan tsemppaamana Ravelryynkin 2008. Kun oli sinne tottunut dokumentoimaan valmiit neuletyönsä, ei kynnys lähteä tekemään samaa blogin puolella ollut järin korkea. Ujostutti kyllä ihan kauheasti.


Mitä käsittelet blogissasi?

- Idea kait oli käsitellä kaikkea sitä, mitä täällä kotona valmistuu. Ompelua, virkkausta, neuleita, remonttia ja pihahommia. Sellaista kotona viihtyvän ihmisen hommaa. Omaa arkeani, niin kuin blogin nimikin sanoo.

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

- Ei kait tässä ole mitään erityistä. Tärkeä se on tietysti itselleni; sen huomaa ainakin silloin, kun miettii bloginsa lopettamista. Tämä on vähän kuin hyvämuistinen kaveri, jonkinlainen päiväkirja elämästä tai ainakin joistakin sen osasista. Erityinen blogini tuntuu olevan myös teollisuudenhaaralle, jota voisi nimittää aikuisviihteeksi. Näiden kohta kahden vuoden aikana olen saanut aivan riittämiin mielenkiintoa siltä suunnalta. Jos joku on joskus miettinyt, miksi minun blogissani kommentointi on niin monen mutkan takana, niin siksi, että tarkistan mieluusti kommentit ja poistan asiattomat, etteivät ne revähdä silmillenne siellä kommenttiboksissa.


Miten haluaisit blogiasi muuttaa?

- Olen kokematon teknisten nippeleiden kanssa. Haluaisin osata tehdä kuvakollaaseja ja pelata kuvapuolen kanssa muutenkin paremmin. Haluaisin ylipäänsä oppia kuvaamaan. Varsinainen "pulma" lienee kuitenkin se, että usein tuntuu naurettavalta pitää blogia, jonka varsinainen idea on esitellä valmistuneita käsitöitä, kun niitä valmistuu niin hitaasti. Jos esittelisin vain valmista, ei tulisi montaa postausta vuodessa. Enkä taas aivan ymmärrä sellaisen "päiväkirjan" päälle. Ainakin tällä hetkellä aion jatkaa näillä samoilla eväillä ja toivoa suotuisia tuulia, jotta ehtisi paneutua niihin asioihin, joista olisi kiva täälläkin huudella.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä meidän leveysasteilla se olisi vielä viikko ja sitten L-O-M-A. Jei!

20.2.2011

Kevättä

Merkit ovat selvät. Mies on aloittanut grillikauden - toppahousuissa. Pakkasmittari karkaa auringossa plussan puolelle ja näyttää siltä, kuin lumi sulaisi. Hamstraan vihreää ympärilleni; touhulla ei tunnu olevan mitään rajaa. Tekee mieli siivota, ostaa tapettia. Neulominen innostaa vielä, mutta kohta joutunen vaihtamaan puikot koukkuun. Se on ihan pakko. Se on kevät.

14.2.2011

Rotestilaulu


se se vaan on sillä lailla
että tässäki hommassa
sitä on paljon mälsää
ei sitä osaa edes perusmatematiikkaa enää
vaikka kirjat on luettu ja kouluja käyty ja hyvin
sitä luulee olevansa vaikka mitä
vaikka ei oo ku yks hemmetinmoinen sössö vaan
jakaa nyt 66 silmukkaa neljälle puikolle niin
että jokaisella on 22
ja sitte ihmettelee kun sukasta tulee aika leveä
että lapiolle lämmitin, juu

ja tällä neulojalla on niin huono näkö
ettei se erota silmukkaa kohta toisesta
hulluutta yrittää mitään ohuella langalla ja kakkosen puikoilla
että onko järkeä neuloa sitten pitsiä sukkaan
niin tiukkaan kun kykenee
ei puikko mahdu tekemään kavennuksia, ei onnistu ssk ei k2tog
paitsi hitaasti irvistelemällä
ja sitte vielä huomaa neuloneensa lapiolle

että ei tarttis tulla sukkien ihan silmille hyppimään

PS. Originaali Rotestilaulu täällä. Enkä ottanut kuvia sukista, koska joo, purin varteen asti ja nyt tarttee taas hiukka lepoa kaikista sukkiin liittyvistä asioista. Jokohan se mun vihreä Nepal kohta tulisi...

12.2.2011

Se on ihan kohta!

En ole järin kokenut kangasvärien kanssa. Kun näin tämän, päätin kuitenkin yrittää. Vaikutti siltä, että aloittelijakin saattaisi onnistua. Ja onnistuihan se! Ystävänpäivään on vielä pari vuorokautta aikaa; ehditte tekin, kun olette ripeitä! Tämän aamuisessa ujon arassa painossa syntyi koristelu kolmeen eri puseroon ja yhteen kirjastokassiin. Lisäksi kaikki, mihin painokuviona käytetyllä paperisydämellä koski, kuvioitui kauniisti. Pinkiksi värjäytyneet sydämet eivät päätyneet roskiin, vaan ikkunakoristeiksi.


Paperisydämet löysin Tiimarista ja kangasvärit Sinooperista. Paidat löytyivät vaatekaapista. Tekisi mieli kehitellä tältä(kin) pohjalta jotain lisää.
Niin ja hei, jos ei olla kuulolla ennen maanantaita, niin Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

10.2.2011

Jumantsuka!

Sehän paistaa taas! Ihan pakko pistää vähän blingblingiä peliin ja testata, miten pukukoru kimmeltää kevätauringossa. Ja kimmeltäähän se! Minäkin kävin reilu viikko sitten antiikkimessuilla ja minäkin ostin rintarossin. Aika överi, vai mitä?



Mitenköhän se on.. Jos ihminen neuloo kuukausitolkulla sukkia ja kehittyy siinä jalossa taidossa - jopa niin, että kanssaneulojat palkitsevat hänet ponnisteluistaan, niin voiko ihminen enää julkisesti sanoa yhtään poikkipuolista sanaa ko. aiheesta? Mieleni nimittäin tekisi.

9.2.2011

Hetki auringon kanssa

Jos sattuu sellainen ihme, että ehtii valonsäteiden kanssa yhtä aikaa kotiin, on parasta tarttua kameraan ja tehdä postaus. Ovat sen verran harvinaisia molemmat. Auringon näkeminen sekä tämän blogin päivittyminen. Tuloksena vaatimaton sarja otoksia piposesta, josta piti tulla jotakin muuta, kuin mitä siitä tuli.


Pipon "juju" on siihen jatkoksi neulottava vyö, joka kierretään pipon ympärille ja kiinnitetään soljella, napilla tai millä nyt kukin haluaa. Minä halusin vyön soljen. Mutta me emme koskaan kohdanneet eikä kärsivällisyyteni sallinut tällä erää pidempää etsiskelyä. On tässä muutakin hommaa. Pyörittelin vyötä rusetiksi, kukkaseksi ja jos sun miksi palleroksi, mutta ei siitä mitään tullut. Siis sellaista käyttökelpoista. Vyö purkuun.


Nyt se on ihan tavis pipo. Mies lupasi sille kodin, mikä lienee fiksuin ratkaisu. Langassa on sen verran akryyliä (45%), että ei pitäisi siipallakaan kutista. Vähän harmi tästä jäi; minäkin tarvitsisin ruskeata päähän pantavaa. Lohduttaudun sillä, että sain lankajemmoistani pois pari siellä pitkään marinoitunutta kerää. Ja jos joku kaipaa tolkumpia kuvia, otan sellaisia heti kun aurinko, pipo, mies ja minä kohtaamme jossakin, missä on kamera. Malli on ihan ok peruspipo, tykkään. Ohje löytyy valitettavasti vain Ravelrystä eli sinne kirjautuneet: katsokaapa täältä. Lanka, ONline Linie 226 Outland, kuuluu siihen osastoon, joka näyttää kerällä lupaavalta ja neulottuna jotenkin kummalliselta. Puikot 4,5mm.
PS. Pitää vielä lopuksi avautua sen verran, että tapasin maanantaina Nukkumatin. Ihan tosi. Jos iso mies on pukeutunut päästä varpaisiin asti sinisiin vaatteisiin ja esittäydyttäessä kertoo olevansa Nukkumatti, niin uskottava se on. Ainakin 2-vee uskoi. Lapsi tuijotti anestesialääkäriä esittelyjen jälkeen lumoutuneena ja suu auki eikä muistanut pelätä. Pelko suli myös äidiltä. Arvasitte oikein, nyt meillä jännitetään, kauanko putket korvissa pysyvät.

4.2.2011

Akku latauksessa

Tuhnuisina, valottomina päivinä olo on vähän samanlainen kuin Hiljalla. Jonkin asteisesta vetämättömyydestä huolimatta olen saanut yhden pikkiriikkisen neuleen valmiiksi. Mutta en näytä sitä vielä. Siihen pitää saada vyön solki ja sitä minulla ei nyt ole. On muuten hankala löydettävä sellainen. En löytänyt kaupasta enkä kirpparilta solkea enkä vyötä, josta sellaisen olisin voinut irrottaa. Siis sellaista, jota olin ajatellut.


Onneksi vaatimattoman neulomistason ei tarvitse tarkoittaa vaatimattomuutta materiaalihankinnoissa. Uskokaa tai älkää, mutta tulin kolmanneksi männävuotisessa Sytyck-kisassa. Kyllä! Kovasti kiitoksia kaikille naista mäessä auttaneille ja äänestäneille! Perintöprinsessan titteli tarkoitti kohdallani lahjakorttia Titityyhyn ja kun pistelin kortin päälle vielä vähän omiani, on Keltaisella Kuljetuksella piakkoin tänne päin tuotavana kohtuullisen kokoinen lasti Cascaden lankoja. Voisi mennä hullumminkin, vai mitä? Taidan keskittyä lähipäivät lepoon sekä hartioitteni ja niskan venyttelyyn; pitää olla heti iskussa, kun paketti tulee.