29.1.2011

Tänään

on kuopuksen syntymäpäivä. Kahden vuoden takainen synnytys oli raju, luomu ja nopeasti ohi. Oli ruuhkaa; jouduimme huoneeseen, joka ei ollut varsinaisesti käytössä. Sen seinän takana ulvova timanttipora (tai mikä lie) piti minuakin suurempaa ääntä. Enää ei olla luomuja. Lapsi on lastentautien veteraani, johon on upotettu aimo kasa kemian teollisuuden tuotteita. Syntymäpäivälahjaksi lapsi saa korviinsa putket. Heti, kun tämä ehkä noin sadas (no joo, liioittelen vähän) korvatulehdus on voitettu. Vaikka suhtaudun asiaan varauksella, toivon salaa, että hulluus täällä helpottaisi.

Minäkin käyn lääkityksellä. Olen onnistunut hankkimaan itselleni sellaisen hartiajumin, ettei mistään meinaa tulla mitään. Sen siitä saa, kun on lähes viikon neulomatta. Heti rankaisee. Touhut ovat Landelooks-tyyliblogia lainatakseni virkkuukoukkuvaiheessa. Eli ei tapahdu, ei sitten millään. Vaikka täällä vaivutaan ehkä hetkoseksi radiohiljaisuuteen, niin älkää te ottako sitä riskiä. Neulokaa, niin pysytte terveinä! Minäkin tartun puikkoihin heti kun kykenen.

22.1.2011

Mikäs täällä odotellessa

Ei sitä ollut, sitä vihreää Nepal-nimistä lankaa. Hylly ammotti tyhjyyttään, eikä se siitä kummemmaksi muuttunut, vaikka sitä kolmissa naisin tuijotimme. Minä ja lankakaupan ihanat. Lupasivat lisää - tietysti, mutta eihän se auta. Hyvään vauhtiin edennyt neuletakki joutui pakkolevolle. Aloitin pipon. Jatkoin kesken ollutta sukkaa. Virkkasinkin. Mutta jotenkin ei nappaa. Odotellaan Nepalia, joka suussani meinaa väkisin kääntyä napalmiksi.


Ei täällä huonosti mene. Hyötykasviyhdistyksen paketista paljastui kesä. Neljä pussillista kompaktiin muotoon pakattua elämää; siemeniä. Valmiina heräämään, nousemaan mullasta, versomaan. Sitä(kin) kelpaa odotella. Ja jos oikein odottamisen makuun pääsen, niin kasvatan planeetan. Kävin kuuntelemassa Valtaojan Eskoa ja hän kertoi, että jos jättää viikkosiivouksen tekemättä kutakuinkin kymmeneksi miljoonaksi vuodeksi, pölypalloista ja kaikesta muusta sotkusta tiivistyy planeetta. Olisihan se jotain.


Aikani kuluksi virkkasin pannunalustekniikalla mukinalustan. Tuli kivan näköinen. Niin kivan, että päätin kokeilla, josko mukinalustasta tulisikin rintarossi. Mitäs sanotte? Onko se liian iso?

20.1.2011

Vihertää

Täällä on
- tautia. Yllättyikö joku?
- lähes pelkästään isoja käsitöitä kesken
- hidasta
- lanka loppumaisillaan, ostettava lisää
- hakusalla sisäinen Martha Stewart. Ihan sellainen miniatyyri-Martha riittäisi. Promille hänestä. Tämä huusholli kaipaa kevätmyrskyä ja semmoisesta Marthasta saattaisi olla siinä hommassa apua.


Mikäli lastentautien jumalattaret sallivat, tämä äiti pyyhältää lähipäivinä kaupoille. Lisää upean vihreää Nepalia täältä. Ja postipaketti täältä. Yhden paketin postipoika kantoi kotiin asti. Minullakin on nyt ihan oikeita silmukkamerkkejä. Ja tottakait ne pudotettiin postilaatikkoon lähes samalla hetkellä, kun neuleeni eteni kohtaan, jossa merkkejä ei enää tarvita. Saattaa olla, että seuraava neuleproggis valitaan ihan vaan sillä perusteella, että siihen tarvitaan silmukkamerkkejä. Paljon!

PS. Edith-täti kuiskii, että näyttäisi olevan vanhan kirjoituskoneen näppäimistä tehtyjä silmukkamerkkejä taas kaupan.. Eli kyselijöille: kauppa löytyy täältä.

16.1.2011

Jäniksen vuosi

Projekti lähti liikkeelle siitä, että eräs nimeltämainitsematon pian kaksivuotias kehitteli itselleen tavan riisua itsensä vaippasilleen ja vetäistä sukkahousut hatuksi päähänsä. Ei pankkirosvo- eikä kommandotyyliin, vaan niin että housujen resori kiristyi kulmaluille ja veti silmät muodottomiksi ja kieroon. Sukkaosiot valuivat molemmin puolin päätä. Lapsi leikki jänistä. Sitä oli hirveä katsella, koska ristissä ei ollut jäniksen suu vaan silmät. Mitä äiti voi tehdä? Oli kehiteltävä lapselle jänishattu, joka ei kiristäisi päätä. Ja kas, sellaisen sain.



Tilitin jo edellisessä postauksessa hatun kokoa. Kyllä me päänympärys- ja kokoasiat mietittiin ennen kuin ruvettiin millekkään. Silti päähineessä riitti tilaa. Kaava saisi tulla alemmas otsalla ja olla napakampi niskasta, jotta se olisi mieleiseni. Olen tehnyt tämän tyyppisiä hattusia Ottobren kaavoilla ennenkin, enkä jostain syystä onnistu saamaan niistä mukavia ilman kovaa viilausta. Ongelmat ovat aina samat: niskaan kertyvä väljyys ja korkealle nouseva otsa. Olen kokematon resorien ompelussa, ehkä syy on vain siinä. Kaikkiin ompelemiini malleihin on piirretty sellainen. Tällä kertaa jätin lopullisesta versiosta resorin kokonaan pois. Hatun takaa on poistettu väljyyttä ankaralla kädellä. Hatun reunoja kiertää vain ohut kaitale päälliskangasta, joka on kiinnitetty nurjalle käsin. Vuoren trikoo ei kestänyt purkamista ja säätöä siistinä, joten siellä on nyt samaa ruudullista puuvillakangasta kuin korvien alapuolellakin. Koska hattu tulee ennen kaikkea sisäleikkeihin, tuulenpito- ja lämmittävyysasiat saattavat olla retuperällä. Jospa jaksaisin yrittää muokata kaavaa tarpeisiini ja onnistuisin kehittelemään kevääksi jonkun retrohenkisemmän mallin. Ihan ulkokäyttöön. Jospa.


Itse jänis on hattuunsa tyytyväinen. Korvat saisivat tosin olla vieläkin pidemmät. Alakuvassa näkyy originaali Luppakorva Ottobre-lehdestä 4/2010. Ei näytä hattu kiristävän tuollakaan söpöläisellä.

15.1.2011

Täällä ei tapahdu mitään

Neule etenee hitaasti. Ompelukset eivät suju. Se on harmi, sillä minulla on uusia kankaita. Ja ideoita pää täynnä. Aika ja taito puuttuvat. Mutta valon puutteesta en tänään marmata. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mies, joka oli meistä rohkein ja uskaltautui pakkaseen postilaatikolle, väitti talitintin laulavan tavalla, joka ei tiedä kuin hyvää.


Olen yrittänyt ommella lapselle hattua. Hommasta ei meinaa tulla mitään. Minulla on ongelmia koon kanssa. Vaikka olen ollut tarkkana, hattuun jää valtavasti väljyyttä. Mallissa hattuun laitetaan resori, mutta minä saan hatun resorilla tai reunakaitaleella pelkästään hölmön näköiseksi. Hattu on kuin ilmapallo, joka on kuristettu resorilla leuan alle kiinni niin, etteivät ilmat karkaa. Ajattelinkin kysyä, että jos tätä blogia lukee joku ompeleva ihminen, niin onko tässä taas vaan jokin juttu, mitä en tajua. Kaava on Ottobre-lehdestä. En ole onnistunut sen firman hatuilla ennenkään, mutta se ei välttämättä ole Ottobren vika. Osaan tässä taiteenlajissa katsoa kyllä peiliin. Niin että olen purkanut. Irroittanut vuorin (Oli muuten trikoota! Hui!), resorit, reunakaitaleet, kaikki. Ja nyt ilmeisesti rupean miettimään tuota päällisen vesirokkokangasta, että riittäisikö se, jos kaavoittaisi koko homman uudelleen (Kyllä. Se kuulostaa jotenkin kauhean mahtipontiselta!) vai koettaisiko viilata noita jo ommeltuja saumoja tuolta niskapuolelta uusiksi. Tälle vuodelle kaavailemani ompeluinnostuksen nostatus taitaa olla lässähtämäisillään ihan heti kohta.

9.1.2011

Nakkelee lunta


Sataa oikein isosti. Myräkkä, sanoo esikoinen. Ei haittaa. Minulla on alkanut kevätviiraus eikä se tunnu menevän pois. Jos saisi nuo mukulat jonnekkin päiväksi pariksi, siivoaisin koko talon. Laittaisin uuteen uskoon. Niin hurjat ovat aatokset. Ja kun se ei onnistu, olen aloitellut käsitöitä. On villatakki, jota neuloin keväthuumassani parikymmentä senttiä vikaan. On purettu. Ja mietitty, josko aloittaisi pari muuta. Tekisi mieli kokeilla, kun tuli semmoinen idea. Yksi sukkapari on kesken, mutta se ei nyt huutele. Ja sitten on se ompelukone. Mietin jo, pitäisikö antaa sille jokin nimi. Niin kuin Dottie Angelissa on se Miss Ethel. Josko se auttaisi lähentymisessä, kun voisi ikään kuin esittäytyä. Että päivää, Tyyne-neiti. Outi tässä. Karautettaisiinko yhdet verhot noin niin kuin aluksi? Suoraa vaan, ei muuta. Mutta pelko oli turha; täällä on jo kaksi ompelusta kesken ilman mitään kättelyjä ja tutunkauppoja.


Oliko niin, että vielä viime vuonna mottoni oli kesken oleva työ ensin loppuun, ennen kuin saa aloittaa uutta? Jos oli, se ei tunnu enää pätevän. Toivottavasti tämä viiraus kestää oikein pitkään. Taidan mennä ottamaan vielä hömpsyt vitamiinipullosta, sillä lisälatinkia tarvitaan. Huomenna koittaa paluu töihin ja sillä on ikävä taipumus ottaa energiasta osansa. Toisaalta kevät lähestyy.. Valon määrä saisi ainakin lisääntyä, kuten ompeluskuvastani näkyy. Turkasen myräkkä vei kaiken valon.

5.1.2011

Äiti neuloo ja virkkaa

Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): Sl 1, WC9, p4(4, 6, 6, 6), place marker..
Lapsi: Kakka tuli.
Äiti: ..k1.. Mitä?
Lapsi: Iso kakka.
Äiti: Iso kakka? Mennäänpä pesemään. (Lähtevät pesulle)


Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): Missä mä olinkaan?.. hmm.. k1, WC9, place marker, k1..
Lapsi: Kakka tuli.
Äiti: ..p10(10, 14, 14, 14).. Mitä? Kakka? No justhan se tuli?!
Lapsi (nostaa vauvanukkea): Kakka.
Äiti (ottaa nuken syliin ja alkaa riisua vaippaa, sukkahousuja, puseroa, housuja ja irroitella tuttiketjua)
Lapsi: Iso kakka.
Lapsi poistuu lasten leikkikeittölle pesemään vauvan pyllyä lavuaarissa.


Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): No niin, missäs mä olinkaan.. WC9, place marker.. No, taasko sä olet siinä.. Niin?
Lapsi: Vauvalle vaatetta.
Äiti nostaa nuken syliinsä ja pukee sille vaipan, sukkahousut, puseron, housut ja tutin.


Äiti (lukee edelleen samaa kierrosta ohjeesta ja yrittää neuloa): .. k1, p4( 4, 6, 6, 6).. No, mitä nyt?
Lapsi: Kakka.
Äiti (katsoo juuri puettua vauvanukkea): Mutta juurihan sillä tuli kakka.
Lapsi: Iso kakka. Lipuli.
Äiti huokaisee, laittaa neuleensa pois ja miettii kannattikohan sittenkään aloittaa neuletakkia. Ja riisuu vaipan, sukkahousut, puseron, hatun ja tutin. Lapsi on sillä välin riisunut itsensä ja vetänyt sukkahousut päähänsä. "Pitkät kolvat" se sanoo ja "Hyppää pois!". Ja lähtee pesemään vauvaansa lavuaariin, minkä jälkeen kaikki alkaa kutakuinkin alusta.


Koska edellisen kaltainen rumba pyörii täällä tauotta, on syytä epäillä, ettei neulerintamalla ole odotettavissa kaksisia saavutuksia. Siksipä äiti virkkaa. Helppoa, nopeaa eikä siihen tarvitse juurikaan ohjeita. Ainakaan tämmöisiin pieniin töihin kuten vaikkapa pannunaluseen.


Pannunalunen kirjasta Virkattua (Katriina Leppänen ja Antti Huittinen, 2008). Tarvitset paitsi lankaa myös 19 pullonkorkkia, joiden ympärille virkatut pylpyrät asetetaan. Lankana ylijäämäkerä Noro Kureyonia ja kyllä, on meillä muutakin lankaa kuin Noroa, mutta jostain syystä Noro-virus on kestänyt tänä talvena pitkään. Koukku oli se 4,0.

3.1.2011

Loppuraportti SYTYCK

Erikoisalan sairauskertomus

Tulosyy (syyskuu): Pahanlaatuinen sukkaänkyrä.

Anamneesi: Tulee sukka-ahdistuksen vuoksi. Kokematon sukanneuloja, saa aikaiseksi vuodessa enintään yhden parin. Parin valmistuminen vaatii valtavia henkisiä ponnistuksia. Ahdistunut tilanteessa, jossa sukkien neulominen jo ajatuksena on yhtä painajaista, mutta toisaalta neulottuja sukkia tekisi mieli. Ja tietysti myös tarvitsisi.

Status: Yleistila hyvä, auskultaatiot siistit. Tunnistaa tilanteensa, yhteistyökykyinen, vaikkakin erittäin epäluuloinen.

Suunnitelma: Aloitetaan Sytyck-hoito siedätyksenä. Lajina Quick-step, sukanneulonta. Asetetaan sukkaänkyrä kasvokkain kammonsa kanssa.


Kontrolli (tammikuu): On taistellut itselleen kolme paria istuvia, kauniita sukkia. Erittäin onnistuneet sukkamallivalinnat, lankojen kanssa vielä fiilaamista. Kaikki parit aktiivisessa käytössä. Kaksi niistä jopa parsittu. Oppinut senkin taidon. Lisäksi neulonut yhdet lastensukat sekä viidestä erilaisesta kantapäästä koostuvan sukkakranssin kuivaharjoitteluna ennen varsinaisen hoitokuurin käynnistymistä. Yksi hoidon aikana aloitettu sukkapari on kesken. Syyttää väsähtäneestä neulontavauhdistaan paitsi ankaraa niskajumia, myös tylsää sukkamallia. HOX. Syyttää sukkamallia, ei sukanneulontaa sinänsä. Muuta edistystä: sukanneulonta ei pelota, kammo on voitettu. Palkinnut itsensä eebenpuisilla uusilla sukkapuikoilla. Sukkaänkyrä on kesytetty kuin lobotomian läpikäynyt.

Jatkoseuranta: Syytä tarkkailuun myös jatkossa. Puhuu sekavia sukkapuikoista kokoa 1,5-1,75, pellin neulomisesta sekä saksalaisista työhevosista. Ainakin yksi polle on Opal ja toinen ehkä Regia. On selvästi parantunut alkuperäisestä vaivastaan, mutta näyttää saaneen jotakin muuta kolotusta tilalle. Houraa sodasta tuulimyllyjä ja helposti reikiintyviä sukkia vastaan. On kuulemma tappiolla, muttei aio olla koko ikäänsä. Vaikka Sytyck-hoito on ohi, sukanneulonta näyttää jatkuvan. Suositellaan jotakin rauhoittavaa tuleviin sukanneulonta ja -parsimishetkiin, esimerkiksi kamomillateetä. Mikäli vaivat pahenevat, tarkistettava jatkohoidon tarve.

2.1.2011

Vuoden ensimmäinen

Olen ihastellut jo pitkään Liivian blogissa aina silloin tällöin vilahtavia lämmittimiä. Liivialla lienee sellaisia useampia, eri sävyissä. Minun teki mieleni harmaita ja löysin jemmoistani projektiin täydellisen väristä TeeTeen alpakkalankaa. Tykkään lopputuloksesta kovasti; kyllä näillä kelpaa.


Työ on virkattu 40 silmukalla putkena. Koukkukoko oli tässä 3,5. Loppua kohti vähensin silmukoita, koska en halunnut sormien kohdalle turhaa väljyyttä. Päättelykierroksella silmukoita oli 36. Peukkua varten tein sellaisen 8-9 silmukkaa leveän reiän. Valmiina lämmittimet näyttivät mielestäni ihan ritarin varusteilta. Tuli vähän semmoinen romanttinen olo. Kelpaisiko se puolustukseksi sille, että piti sitten vielä virkata kolme kukkasta ja läimäistä ne kiinni toiseen lämmittimeen. Siis vain toiseen; vasempaan, joka kuvissa näkyy. Oikea on ihan vaan harmaa minimalistiversio.

1.1.2011

Viiksimiehen paluu

Vuosi on vaihtunut ja arvonta-aika umpeutunut. Uutta vuotta on juhlistettu täällä arpomalla virkatulle kaulakorulle uuden uutukainen omistaja. "Onnettarena" toimi - ei enempää eikä vähempää kuin - valtaisasta palauteryöpystä häkeltynyt Viiksimies, joka samalla lähettää erityisen viiksekkäät ja kutisevat uuden vuoden toivotukset kaikille viiksipalautetta antaneille. Karvaisimmat, suorastaan muhkeat toivotukset lähtevät Hiljalle, joka taitaa olla kommenttinsa jälkeen Viiksimiehen erityissuosiossa. Hilja kun tunnusti ymmärtävänsä viiksien päälle.

Kohtalon koura nosti vakaasti ja epäröimättä yli neljänkymmenen nimen joukosta lappusen, jossa luki Tinttarus. Se tarkoittaa sitä, että kunhan saan tuossa blogini sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen Tinttarukselta osoitetietoja, niin laitetaan korua tulemaan. Heti, kun pääsen postille asti. Onnea voittajalle ja virkkuukoukut viuhumaan siellä kaikki te, jotka joudutte nielemään tappion karvasta kalkkia! Lohdutukseksi kuva viiksistä.


Täällä lähdetään nyt kampaamaan hiukset, nyppimään kulmakarvat ja - kyllä! - ajelemaan hyvään kasvuvauhtiin päässeet viikset. Uusi vuosi, uudet vinkeet. Oi onnea!