26.12.2011

Johan tässä on syöty

Niin minä ajattelin. Että on tässä jo istuttu kylliksi. Että riittää, kiitos. Kun mies vielä nappasi rakkautemme hedelmät pihalle telmimään, totesin hetkeni koittaneen. Teki mieli maalata. Muistelin, että maalia on. Maalarinteippiä ja teloja. Intoa riitti. Laulattikin. Mieli ei laantunut, vaikka tavaraa ei alkanutkaan löytyä siihen malliin, kuin olisi pitänyt. Ensimmäinen tela ei sopinut varteen. Seuraava oli liian löysä. Kolmas ei mahtunut pyörimään siinä muovisessa astiassa, johon maalia kaadetaan ja jossa telasta pyöritellään enimmät maalit pois. Otin sen löysän, koska olin päättänyt maalata ja polte oli kova. Raivasin lapsen huoneessa huonekaluja loitommalle ja riisuin itseni tyylikkäästi maalauskuntoon. Hoksasin levitellä sanomalehtiä lattialle suojaksi. Teippasin yhdeltä seinältä lattialistat ja ovenkarmit. Kaikki oli valmista. Paitsi se maali. Iso purkki tuntui kumman kevyeltä. Pienen painin jälkeen purkki aukesi ja - oho, maali oli kuivunut kivikovaksi. Ei maalia. Intomieli meinasi kääntyä jyrkkään laskuun. Hetken lamaannuksen jälkeen suunnistin kaapeille. Saattaisihan siellä olla toinenkin purkki valkoista. Ihan vaikka vaan pikkiriikkinen suurimpaan hätään. Meinasin jo ottaa tunkkaista ruskeaa (olin epätoivoinen), kunnes silmiini osui toinen valkoinen. Avasin purkin jännityksen vallassa. Jipii! Ainakin kaksi senttiä notkeaa valkoista maalia. Se ei riittäisi kovin pitkälle, mutta saisinpahan maalata.

Se ei riittänyt yhteenkään seinään. Ei edes puolikkaaseen. Mutta sitä riitti lattialle. Se osasi roiskua liian löysästä telasta sanomalehtien ohi ja yli. Varresta aika ajoin putoileva tela jätti lattiaan isoja jälkiä. Maalia riitti ovelasti maalarinteippien yli lattialistoille. Tunsin, miten sitä riitti hiuksiini. Miten se raidoitti mustat silmälasinkehykseni seepraraidallisiksi. Olin vetänyt verhot alas huoneesta, jossa maalasin, koska en ollut säädyllisesti pukeutunut. Muista huoneista en ollut hoksannut. Kaduin sitä juoksennellessani puolialastomana ja valkotäplikkäänä vesihanan ja maalausprojektini väliä. Maaliroiskeethan pitää pyyhkiä heti tuoreeltaan kostealla. Lattia pelastui, alusvaatteet eivät. Näin sen heti lasteni ilmeistä heidän tullessaan ulkoleikeistä sisälle. Miehen ilmeestä en sano mitään. Koetin puolustautua sillä, että välineet pettivät. Ja ettei valo riittänyt. Hämärissä sattuu kaikenlaista. Mutta hätäkös tässä. Sain maalata. Ja mikä parasta, pääsen huomenna maalikauppaan.

PS. Kaikille kiinnostuneille kissaihmisille tiedoksi, että kuusi on yhä pystyssä. Harkitsen vakavasti eläinlääkäriajan varaamista. Kissahan on selvästi sairas.

15 kommenttia:

  1. Meilläkin kuusi on pysyny pystössä, vaikka molemmat katit on koittanu kilivan sitä kaataa kiipeämällä latvaan jne. :) Onneks, mutta koristeita ja valoja on saanu laittaa uuestaan sen sata kertaa...

    VastaaPoista
  2. Näppi: No vaan kun tämä meidän kissa ei ole oikeastaan edes yrittänyt. Ei yhden yhtä koristetta ole pudottanut puusta alas. Että kyllä mä olen aika huolissani. Onneksi teillä kuulostavat olevan terveistä ja hyvässä iskussa.:)

    VastaaPoista
  3. Voi voi, nyt vaan näen sut juoksentelemassa maalitahraisissa alusvaatteissa ja purkaakin pitäisi. Täytyy varmaan ottaa vähän lisää suklaata että tästä jotenkin selviää.

    VastaaPoista
  4. No huh. Oletpa ollut kovasti täpinöissä. Olisin kyllä sen miehen ilmeen halunnut nähdä. ;) Maalikauppaan siis siellä. Meillä saattaa mennä kalustusta uusiksi, siinä tapauksessa marssitaan hankkimaant apettirullia. Siinä puuhassa on vaan se ongelma, että yksmielisyyteen on vaikea päästä. :)

    VastaaPoista
  5. Meillä ei! Kuusi nurin ja koristeet tiessään! :) Kivoja juttuja, liitynpä lukijaksesi..

    VastaaPoista
  6. Soile: Anteeksi kovasti, onhan se kamala näky - jo mielikuvanakin lamaannuttava. Siis meikäläinen alusvaatteissa. Saattaapi olla, ettei siitä suklaalla selviä. Ja päätit siis purkaa? Sinniä sinne toivottelen.

    morso: Minäkin joudun tapettihankintoihin, koska ajattelin askarrella lapsen seinään jotain tapettikuvia sitten, jahka olen uon pohjan saanut valkoiseksi. Esikoiselle tein perhosia, nyt taidan kokeilla jotain puusysteemiaä. Semmoisia ihania on ollut toisten ihmisten blogeissa.

    VastaaPoista
  7. Hymytyttö: Tervetuloa joukkoon kummaan!:D Ja teillä siis kissat myös terhakkaina? Mikä ihme se on meidän villipedon lamaannuttanut?

    VastaaPoista
  8. Kissa on kipiä, se on selvä.
    On sulla ollut ryntäilyä. Kyllä maalaaminen on sitten rentouttavaa.

    VastaaPoista
  9. piilomaja: Pitää ryhtyä miettimään, miten asian tohtorille esittäisi. Siis sen kissan vaivan. Tässä on päivä aikaa miettiä; yön aikana tänne on ilmaantunut sellainen myrsky, ettei ulos ole asiaa. Tuleepahan testattua maalipoltteen voimakkuus samalla.

    VastaaPoista
  10. Onkos tuo maalaussessio kuvattu? Kyselepä niiltä naapureilta, joiden naaman perusilme ei pysy kasassa. Voisit laittaa vaikka Tikkurilaan. Maalauksellista loman jatkoa vaan.

    VastaaPoista
  11. Me ei uskallettu edes kokeilla kuusta! Oli nääs eka joulu Killimaarialle. Voin vaikka vannoa, että kuusi ois ollut- entinen sellainen!

    VastaaPoista
  12. Lissu: Luoja varjele! Ei tietääkseni kukaan kuvannut; itsehän täällä en kuvaa enää mitään, ennen kuin aurinko rupeaa näyttäytymään nykyistä enemmän. Kiitokset loman toivotuksista; täällä on ollut sellainen myräkkä koko päivän, että maali on vielä kaupassa.:)

    Anna: Olsihan sitä nyt pikkiriikkisen testin voinut tehdä..:)

    VastaaPoista
  13. Nainen, sinä alat oppia. Kuulostaa ihan minun hommilta. Noin ne askartelu-paskartelut menee meillä AINA.

    En tiedä, kun en Suomessa ollut, mutta vanhojem iltiksien perusteella Tapanin päivän myrsky kaatoi puita kissannekin edestä.
    Ei Onni ole pipi, onni on tulossa aikuiseksi. Ja on saanut kuusenneulasista liian monta pistosta.

    OP

    VastaaPoista
  14. Mä mietin nyt kuitenkin vielä hetken, että josko maalaan ne poikien huoneet uusiksi vaiko enkö... Vähän tuli sellainen olo, että saapi olla - tai mies voi maalata, minä voin sitten vaikka arvostella lopputulosta, sen osaan oikein hyvin. Ja teitin kissa on sairas, aivan selvästi. Tai sitten se kuusi ei ollut aito kuusi. Jospa olikin VALEKUUSI, tarkistitko kuuseksi laillistamispaperit?

    VastaaPoista
  15. OP: Kieltämättä kävit mielessäni tilanteen kaaosvaiheessa.:D Mutta joo, puoli huonetta onnellisesti maalattu ja lopun puolikkaan kanssa ei ole niin jäljestä väliä, kun siihen tulee tapetti päälle. Ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Ja Onni on todistetusti yrittänyt irroitella palloja kuusesta. Piti ihan hurrata ja kiitellä poikaa.

    helena: Ei me kyllä niitä papereita tajuttu. Mutta kuusi tuoksuu kuuselle ja on kovasti aidon näköinen, mutta voihan siinä tosiaan olla kissan mielestä jokin vika. Vaikka ei se aiemmin ole kovin ronkeli ollut. Ja maalaushommat - kyllä se on parempi miehelle jättää, jos se onpi maalaavaa sortimenttia.:)

    VastaaPoista