6.11.2011

Tuskan tullen työhön tartu

Ei tullut käsilaukkua, ei kauppa- eikä kässäkassia. Ei patalappua eikä pannumyssyä. En aio tehdä siitä amppelia, vaikka Luoja tietää, että mieleni tekisi. Enkä ota rastojakaan. Oravanpesäksi se voi päätyä. Tai virkkausgraffitiksi bussin penkille. Ottakoot ken haluaa (mutta hei, kuka haluaa?). Saunamyssyjen päälle en ymmärrä, joten olkoot. Mies heltyi ja lupasi pitää sitä pimeimmissä mahdollisissa metsissä hiihdellessään. Sellaisilla latuosuuksilla, joissa valoja ei ole tai ne ovat rikki. Mutta kaksivuotias pitää siitä. Sen voi laittaa yhtäaikaa omaan ja vauvanuken päähän. Eläköön: tandempipo!

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että pyörittyään lähes taukoamatta kaksi vuorokautta kuivausrummussa se on nyt paljon pienempi. Jopa lähellä sopivaa. Mutta matkan aikana siitä on tullut susiruma (anteeksi sudet ko. ilmaisu). Ja olen todella - siis todella - väsynyt katselemaan sitä. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että kaksivuotias pitää siitä, saatan vielä laittaa sen pesukoneeseen pyörimään parit tangot. Ja jos se ei siitä enää pienene, mies saa ripustaa sen oravalle kuuseen.


Kyseessä on virkattu lippalakki siitä japanilaisesta miesten neulekirjasta, josta joku aika sitten tein sen noitakuninkaan harmaan huppukaulurin. Josta uhosin tekeväni kaikki projektit. Tähän astisen kokemuksen valossa vaikuttaa siltä, että kyseisen teoksen ohjeilla valmistuvilla vaatekappaleilla on sen verran kookas hiilijalanjälki niihin sisältyvän massiivisen kuivausrumpuhässäkän takia, että olen valmis tarkistamaan kantani. Jos se orava haluaa, se saa myssyn lisäksi myös kyseisen kirjan. Aivan vapaasti.

Te halusitte kuvia. Yritin tietysti, kiltti kun olen. Mutten löytänyt jalustaa, käsi tärisi eikä valo riitä. Sain sumukuvia; tässä niistä yksi. Parempia ei ole ja tuskin tulee. Huomenna on onneksi maanantai ja töissähän ne murheet yleensä unohtuvat. Jos tästä nyt jotain jäi käteen niin olisiko se vaikka lohdullinen ajatus siitä, että ihan kohta ei taida olla tarvista uudelle virkatulle pipolle. Minä lupaan yrittää jättää tästä lähtien pipojen virkkaamisen vaikkapa niille lehdissä mainostetuille "virkkaaville pojille". Pitäkää hyvänänne. Minä menen nyt neulomaan. Vaikkapa joulukuusen palloja.

10 kommenttia:

  1. Tässä on nyt looginen ristiriita edellisen postauksen kanssa. Kielsit sotkemasta susia tähän virkattuun pipo-kauppakassi-oravanpesä innovaatioon. Tässä postauksessa kuitenkin käytät käsitettä susiruma. Ottaen huomioon miehesi lupaus käyttää pipoa hiihtoretkillä pimeässa, aikana jolloin ihmisiä ei tule vastaan, voisiko oikeampi termi olla sysiruma? Vrt sysimusta.
    Haluaa edes himmeän kuvan. Tahtoo.OP

    VastaaPoista
  2. Siis hetko. Onko kuvan hattu se? (Liika glögi vaikeuttaa luetunymmärtämistä.) Tuossa lippapipossa olisi ainesta. OP

    VastaaPoista
  3. OP: Voi kauheuksien kanahäkki! Nyt lopetat sen glögin juonnin: lippiksessä EI ole ainesta kuin pelkästään lasten päähän. Se näyttää hetkittäin hauskalta pikkuneitien päässä, jopa liian isona. Sellaisella koomisen leikkisällä ja ehkä hivenen pelottavalla tavalla. Mutta aikuisella se on yksinkertaisesti hirveä. Älä edes ajattele. Ja olet oikeassa; logiikka heittää. Käyn korjaamassa susiruman sysirumaksi tai joksikin muuksi. Tai pyydän anteeksi susilta.

    VastaaPoista
  4. Musta on tainnut tulla lasteni ja mieheni musiikkimaun myötä itsekin niin reggae, että mun silmissä tuo hattu on ihan super, siis tosi hieno!!!!


    Ei muuta kun nyt vaan laitat letkeät jamaicat soimaan ja samalla saatat huomata että hattu on päätynyt omaan päähäsi... tietysti jos vaikka kuljet se päässä bussissa, kannattaa varata kuunneltavaksi musiikiksi, voimamusiikiksi, jamaicaa.

    ps. sää oot muutenkin super tekemään hattuja, ihan huippu!

    VastaaPoista
  5. Nyt kun on löydetty se sapelihammasoravan fossiilikin, niin kannatan tuon testamenttaamista oraville! Oraville! Oraville!

    VastaaPoista
  6. Anteeksi, mutta täällä saa kyllä päivän parhaat naurut, kiitos vaan ja anteeksi, ymmärrän toki tuskasi! Hilpeältä ja käyttökelpoiselta se tuossa näyttää ja miehesi voisi olla aika söötti näky niissä pimeimmissä metsissä tuon kanssa :)

    VastaaPoista
  7. Tää myssy on ihana! oikein sellainen lohtumyssy, joka päässä painelisin kuusimetsään ajatusteni kanssa ja löytäisin mettähiset ja sinipiiat!

    ihana, ihana
    -ja kirjoituksen alku oli niin hauska!

    VastaaPoista
  8. himalainen: Hyvänen aika. Kuuntelen kyllä mielelläni JukkaPoikaa, mutta en silti lämpene tuolle myssykälle. En sitten ollenkaan. Ainakaan tuollaisena. Ja olen niin väsynyt mokomaan kuvatukseen, että en usko jaksavani muokata tai koristella sitä juuri nyt.

    mokkakissa: Mulla on mennyt sapelihammasorava ihan ohi. Löytyiskö tuo googlettamalla? Se kuulostaa muuten aika pelottavalle. Se sapelihammasorava.

    Satu: Mieheni taitaa lukea blogiani. En ole ihan varma, miten hän suhtautuu tuohon, että sanot häntä söötiksi näyksi. Että haluaako pitää reggaelippistä koko ajan vaiko ei ollenkaan.

    eilen tänään huomenna: Lohtumyssy? Kuusimetsä? Sinipiika? Olen kerrassaan sanaton. Miksi minä en näe myssyssä mitään noin kivaa?

    VastaaPoista
  9. Kuiskaan nyt vaan ihan hiljaa, että virkatut päähineet ovat minusta jotenkin suspekteja. Neuloen onnistut aina.. eiku... mitensenyoli?
    Kuva on hyvä, vaseliini linssissä, tärähdys ja muut taiteellisen ilmaisun keinot sallittaneen näissä tilanteissa.

    VastaaPoista
  10. Mari: Tykkään virkata, mutta näköjään ei kantsi virkata ihan mitä vaan. Myssyt laiton boikottiin, just nyt! Eli taidan olla samaa mieltä.:)

    VastaaPoista