20.11.2011

Ihan vaan sen takia,

että Pakkasherra, Kuura ja Huurre suvaitsivat vihdoinkin saapua, minä tartuin valkoiseen maaliin. Voi, miten olen odottanut.


Vanhat kirpputorikehykset saivat kylkiinsä askartelukaupan perinnemaalia. Kehikkoon pingotettiin palanen jäykkäsidoksista puuvillakangasta sekä vanhaa pitsiliinaa päällekkäin. Lisäksi selätettiin yksi kammo: kankaat kiinnitettiin nitojapyssyllä ja se oli elämässäni ennen kokeilematon teko. Kyllä pelotti. Loppu olikin aika helppoa. Puukehikko, jonka rimoihin kankaat niitattiin, nostettiin varsinaisten kehysten sisään ja koko komeus teipattiin kiinni kehyksiin. Paitsi että en löytänyt kaikkia vanhoja rintarossejani. Ja esikoisellakin on sellaisia. Ilmeisesti hukassa nekin, koska hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta. Mokoma kettu.

9 kommenttia:

  1. Kaunis, mutten alkaisi itse tehdä.
    Hm on huonoja kokemuksia maalaamisesta ja nitojapyssyyn isä ei antanut edes koskea. Minun piti olla myös visusti pois tieltä, kun sitä käytettiin. Viisas Mies. R.I.P.
    OP

    VastaaPoista
  2. OP: Minäkin olin ensin liikkeellä vasaran ja naulojen kanssa, muttei siitä mitään tullut. Siinä vaiheessa kun rupesin ääneen haeskentelemaan nastoja, mies muistutti isältäni saadusta nitojapyssystä. Yhteistyöllä pelitti, eikä se ollut pelon väärti se homma. Ensi kerralla uskallan varmasti.:)

    VastaaPoista
  3. Taisi olla loppukesää kun itse uskalsin ensimmäistä kertaa käyttää niittipyssyä, vai mikä onkaan nimeltään. Saatoin jäädä hieman koukkuun, koska sen jälkeen olen käyttänyt sitä useammankin kerran. :)

    VastaaPoista
  4. MeRzU: Kieltämättä saman tyyppisiä ajatuksia kävi mielessä. Että helppoa ja tulee tulosta sutjakkaasti ja että voin tempaista toistekkin.:)

    VastaaPoista
  5. Nyt löytyi asia, jossa olen ollut rohkea, siis se niittipyssyily. Jos en väärin muista olin se minä joka kyseisen vempeleen kotiimme kantoi, käyttökilometrejä ei kuitenkaan suuresti ole tullut, kun neuleet ja paperiaskartelut pysyy yleensä koossa ilmankin.

    Kuura on tehnyt hienoa työtä noiden koristekaalien kohdalla, mutta hieno on rossitaulukin.

    VastaaPoista
  6. Merruli: Vai noin olet ollut hurja!? Minulla usein ujostuttavat kaikenlaiset pinet, asetyyppiset työkalut, vaikka kaikenlaista isompaa härveliä kestänkin. Mutta kerrassaan loistava laite; siis nyt, kun kuvittelen sen hallitsevani.:)

    VastaaPoista
  7. Nitojapyssy on ihana väline, kun pitää jotain poingottaa. Meillä on varmaan kaksi, kun ensimmäinen meni hukkaan. Sillä on hätätilassa ammuttu tiivisteitä kiinni ja kaikkea muuta kivaa. Tohon pingottaimseen varmaan tosi oiva apuväline. Jotain omannäköistä viritystä rupesi himottamaan. Ajankäyttöä vaan rajoittaa ensi viikon ylioppilasjuhlat ja sitten koittava joulu. Apua. Mistä saisi yhden kuukauden lisää?

    VastaaPoista
  8. Tuollaista korutaulua varten olen jo varannut kehykset. mutta empä ajatellut, että pitsiliina on kertakaikkisen näppärä sinä taustalla. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  9. morso: Minäkin olin saada juuri jonkinlaisen slaagin, kun lapsi tyynesti ilmoitti, että viikonloppuna on eka adventti. Siis täh? Mihin se marraskuu meni? Mulla ei ole joulu hanskassa vielä ollenkaan. Ja onnea sinne uudelle ylioppilaalle!

    eilen tänään hyvä: Ollos hyvä vaan!:) Minä ajattelin ensin virkata jonkinnäköisen verkon, mutta sitten silmät osuivat liinavaatekaapin suuntaan.. siitä se sitten lähti. Eihän sitä ihan aina tartte tehdä ihan kaikkea alusta alkaen, eihän?

    VastaaPoista