11.11.2011

Hyvää viikonloppua!

Aamulla oli toimelias olo. Ajattelin mahtipontisesti, miten nyt olisi hyvä hetki pitää asioiden järjestykseen saattamisviikonloppu. Näin silmissäni siisteihin pinoihin kasattuja lehtiä, selätettyjä työasioita ja kaappeihin viikattuja vaatteita. Uskaltauduin unelmoimaan jopa tavaroista tyhjennetystä ruokapöydästä, jolle kelpaisi isänpäivän kunniaksi levittää puhtoinen liina. Elämä hymyili.


Iltapäivän hämärässä vaeltaessani toimeliaisuudesta ei ollut tietoakaan. Voin vakuuttaa, ettei mikään asia maailmassa voinut olla minusta kauempana raahatessani perässäni kitisevää ekaluokkalaista ja nälästä huutavaa kaksivuotiasta. Kahta reppua, uimahallikassia, kolmea kauppakassia ja omaa työlaukkuani. Kääntäessäni avainta ovessa olin täysin vakuuttunut siitä, että tästäkin tulisi (jo tutuksi käynyt) äidin tolpilleen saattamisviikonloppu. Aloitin elpymisen miettimällä iloisia asioita. Kuten ensi viikoksi luvattua pakkasta ja punatulkkuja, joita molempia tapaa nykyään aivan liian harvoin. Ja tietysti Arnea ja Carlosia ja joulupalloja. Että voi olla ihania miehiä. Lisää tuommoisia ja maailma on pelastettu.

Minä menen nyt neulomaan. Ensimmäinen joulupalloni kaipaa kipeästi kaveria. Moi vaan!

14 kommenttia:

  1. Mukavaa ja toivottavasti rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. liinu: Kiitos ja samaten itsellesi. Jospa se toimelias olo palaisi; minulla olisi homma poikineen, mikä kaipaisi hitusen huomiota.

    VastaaPoista
  3. Olishan tuota hommaa täälläkin! Kun sais vaikka viikon loman, niin sais vähän purettua näitä kasaantuneita, huomiota kaipaavia asioita. Mutta ei.

    Ehdin jo unohtaa Arnen ja Carlosin. Nyt meen samantien hommaamaan sen kirjan jostain käsiini! :) Mukavaa viikonloppua, koita päästä tolpillesi ja vaikka ehtiä tehdäkin jotain...

    VastaaPoista
  4. Saara: Aah, loma. Sinne on vielä pitkä matka! Täällä on ollut pian toista viikkoa melkoinen sumuvaippa kaiken yllä. Jatkuva eläminen harmaassa pussissa käy vähitellen voimien päälle. Siksi ajatus tulevista pikkupakkasista tuntuu loistavalta. Tiedä vaikka saisi nähdä aurinkoakin; siinäpä olisi piristysruisketta.

    VastaaPoista
  5. Hyvässä herraseurassa olet! Jatkakaa.

    VastaaPoista
  6. Oletko hankkinut sen kirjan? Vai huomasitko että Lantlivin Jul&Pyssel lehdessä oli neulottujen joulupallojen ohje? Aattelin itekin tehdä niitä. Mutta jollain muilla väreillä. Minähän unelmoin vaaleanpunaisesta tekokuusesta...

    VastaaPoista
  7. Soile: Minähän otin ja tilasin kirjan. Ja nyt sitten perusmallia näyttää tursuavan yhdestä sun toisesta lehdestä: torstain iltasanomissa se oli ja tosiaan siinä JulPysselissä. Mulla on yksi pinkki-valkoinen, kun eihän mulla kunnon punaista lankaa jemmoissa ole yhtään. Mutta ostin sellaista ja aion jatkaa ihan perinteikkäällä värityksellä. Sulla on sitten mun kuopuksen kanssa samat himot; sekin haluaisi pinkin kuusen. Coloresta saisi sellaisen pöytäversion.:D

    VastaaPoista
  8. Näin siinä usein käy. Minäkin mietin monesti illalla valmiiksi, mitä kaikkea ihanaa huomenna teen. Ja seuraavana iltana totean, että tuli taas laitettua ruokaa, siivottua ja silitettyä pyykkejä...Onneksi huomenna on sunnuntai, voi tehdä kaikkea ihanaa!

    VastaaPoista
  9. Ingi: Huojentava kuulla, että muilla on samaa vikaa. Sitä usein ajattelee, että on ainoa saamaton koko maailmassa.:)

    VastaaPoista
  10. Kirjoitus kuulosti nii-in tutulta! Minä neulon myös joulupalloja! Kirja on ihan super-ihana!!!!

    VastaaPoista
  11. Ihan teitä Oulun Rouvia ja Neitejä muistin, kun tänään pinkin kuusen bångasin Claes Ohlsonilla.

    Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  12. Kesän lapsi - Minna: On välillä aina hyvä nillittää, niin tajuaa, että tietyt asiat ovat loppujen lopuksi aika universaaleja.:D Minulla on vieläkin vain yksi pallo. En löydä oikein rakosta uuden aloittamiseen. Harmillista!

    WeirdRockStar: Sun pitää hoksauttaa Soilea, se oli pinkin perään. Niin ja meidän pikkuinen. Saattaa olla, että meillä me tylsät vanhemmat unohdamme lapsen mielihalut ja panostamme perinteiseen, havuset pudottavaan versioon. Kuten aina. On se joku traditio oltava.

    VastaaPoista