25.10.2011

Punaista!

Vanhenemisessa näyttäisi olevan sekin hyvä puoli, että kulmat kuluvat ja äkkimutkat suoristuvat. Minä ainakin olen kohta suorastaan ympyräinen taikka pallo; sen verran sukkelaan vanhat inhokit ja kaukaa kierretyt asiat ovat ruvenneet viehättämään. Otetaan nyt vaikka tämä punainen. Sain siitä jossain vaiheessa kyllikseni. Joulunikin ovat olleet pitkään yksin valkoisia. Mutta nyt olen suorastaan ihastunut puna-valkoisen yhdistelmään. Lähestyvä vuodenaika tarjoaa tietysti mitä otollisimmat mahdollisuudet ripotella punaista yltympäriinsä. Perustin juuri keittiöön puna-valkeat jouluverhot, vaikka koko sana on aina ollut mielestäni jos ei nyt typerä niin melko lailla kuitenkin. Uusin Maalaisunelma -lehti (9/2011) tuhlaili upeita puna-valkoisia sisustuksia ja kirjoneuleita siihen malliin, etten tiedä ihastukseltani, miten päin olla. Enkä tiedä sitäkään, tarkoittaako tämä kehitystä vai taantumista. Mutta sen tiedän, että taidan ommella surauttaa jotakin jouluverhoille kaveriksi, jotta niille ei tulisi kovin yksinäinen olo, kunhan tempaisen ne jonkun viikon päästä paikoilleen ikkunaan.


Kuten huomaatte, pari päivää lomaa on tehnyt tädille edwardia. Siis hyvää. Ja täällä neulotaankin! Tonttulakit jätän kuitenkin muille. Joku raja.

7 kommenttia:

  1. Näin se menee :) Mulla on ollut sama juttu noiden jouluverhojen kanssa. Niin ja tonttujen ja pukkien ja sen kaiken muun krääsän suhteen, hyhh. Ja joulu on ollut ehdottoman valkoinen, mutta kas, nyt himoitsee valkoisen sekaan punaista ja harmaata. Mutta varo vaan, ehkä ensi tai sitä seuraavana joulununa sun onkin saatava tonttulakit koko poppoolle :D
    Kaunis kuvio tuossa kankaassa.

    VastaaPoista
  2. Sinäkin käytät tuota hauskaa sanontaa - tehdä eetwarttia :D

    Puna-valkoinen on tosi kaunis ja raikas, siitä tulee mieleen skandinaavisen tyylin lisäksi mm. Karjalaiset kirjailut jne... joten anna palaa, Frank!
    ps. tonttumyssyt ovat ihan OK ;)

    VastaaPoista
  3. Maija: Lapset tietysti tonttuilevat sen minkä kerkeävät, mutta me on miehen kanssa oltu tonttulakkien kanssa kyllä hiukan tylsiä. Mutta voihan se olla, että kohta on oma ja hyvältä tuntuu!:D

    Mari: Kiitos kiitos! Mulla on puikoilla ankean harmaa pipo, joka saattaa hyvinkin olla pian tarpeeseen, joten hiukan saavat punavalkeat asiat neulepuolella odotella. Mutta sitten jotain...

    Käsityöläinen: Piparin peijakkaat levisivät jotenkin oudosti uunissa vaikka taikinaohje on tuttu kuin omat taskut. Pupurukkaakaan hädin tuskin tuosta tunnistaa, mutta hyvää oli! Kohta ne ovat loppu.

    VastaaPoista
  4. Yritin päivällä kommenteerata, mutta silloin blogger ei suostunut. Olisin vain sanonut, että upeaa jos neulemojo palailee ja vielä parahiksi loman aikana! Mietin juuri kannattaako enää vaihtaa ns. syksyverhoja olohuoneeseen kun kuukauden päästä viimeistään pitäisi tilalle kiskaista punaiset jouluverhot. Joulu on toistaiseksi ollut minulle aina punavalkoinen.

    VastaaPoista
  5. Nonni, rouva on sitten viimeinkin piristynyt! Sitä se raikas puna-valko-yhdistelmä teettää!

    VastaaPoista
  6. Merruli: Toivottavasti mojo ei käänny ovelta, vaan uskaltaisi tulla ihan sisälle asti. Mukavia malleja olen bongannut useita; tekisi mieli saada valmista ja jotakin reipasta puikoille.

    Sara: Väsy vaivaa aika totaalisena edelleen, mutta se on puhtaasti unen puutetta. Perheessä on ollut tautia ja yöt ovat jääneet hetkittäin sirpaleisiksi. Mutta muuten tuntuu, että kyllä tämä tästä taas. Mulla on nykyään syksyisin lasten tautikierteen käynnistyessä näköjään jonkinlainen nuupahdusvaihe, mistä muistinkin, että pitää mennä ottamaan sitä tyrniä.:)

    VastaaPoista