16.10.2011

Lord of the Nazguls

Kaikki alkoi siitä, kun ihastuin neulottuun kypärämyssyyn. Tiedän sen kuulostavan nololta, ja sitähän se onkin. Koko juttu on ihan kuin Aku Ankasta. Silkkaa hulluutta alusta loppuun saakka. Tosin aluksi en puhunut mitään "kypärämyssystä". Se on haukkumasana, johon minun oli tartuttava jossain tarinan puolessa välissä. Kun olin lyöty, ymmälläni ja ärtynyt. Vaikka sitähän se on: kypärämyssy. Sellaiseksi kait nimitetään vaatekappaletta, johon neulotaan ensin ribbiresoria kauluriksi ja jatketaan sitten sileällä huppu siihen jatkoksi. Äitien kielellä sanottuna suojaa sekä kaulaa, päätä että poskia. Ette kuulkaa usko, miten hyvältä se näyttää japanilaisen neulekirjan mustasilmäisellä miesmallilla. Kirjan miehekkään minimalistiset kuvat lumosivat minut. Uhosin neulovani kirjasta kaiken ja aloitin siitä upeasta huppukaulurista. Se oli saatava. Valitsin langaksi miehekkäintä mitä löytyy: syvän grafiitin harmaata. Rakastan sitä väriä. Nimesin projektini romanttissävyisesti Robin Hoodiksi ja kuvittelin jo itseni vaeltamassa loka-marraskuisessa kuurassa huppuuni verhoutuneena.

Huppu valmistui lauantaina. Se näytti käsissäni hyvältä. Se on näyttänyt koko projektin ajan hyvältä, sillä tumman harmaa ei petä koskaan. Olin kokeillut ja mallaillut huppua työn edetessä ja arvellut alun resoria liian pitkäksi, mutta en ole edes ajatellut purkamista. Ehkäpä väri teki minut sokeaksi virheilleni. Jossain vaiheessa hupun sovittamisesta tuli hankalaa, joten ihan varmaa kuvaa siitä, miltä valmis neule saattaisi päälläni näyttää, minulla ei ollut. Lauantaiehtoona minua tuijotti peilistä ihka elävänä Nazgulien johtajan, Angmarin noitakuninkaan, hahmo. Kaikki Sormusten Herraa lukeneet tai katsoneet arvannevat, ettei tilanne ollut aivan se, mitä olin lähtenyt hakemaan. Olisin taatusti ryhtynyt kirkumaan, jos emme olisi juuri saaneet miehen kanssa urakoitua lapsia höyhensaarille. Tyydyin tekemään sen, mitä jokainen epätoivoinen neuloja olisi asemassani tehnyt. Siis sellainen, joka ei jaksa purkaa. Pesin valmistamani pyövelin hupun ja nakkasin sen kärsimään kuolemantuomiotaan kuivausrumpuun. Ja pari Noitakuninkaan manausta päälle.

 Malli: Löytyypi japanilaisesta neuleopuksesta, joka näyttää kulkevan myös englantilaisella nimellä Men´s Knits. Löytyypi Ravelrystä täällä. Mallin nimi on Hooded Neck Warmer.
Lanka: Dropsin Nepal. Lankaa meni 6 kerää, vaikka näin jälkikäteen voisi aavistella 4-5 kerää riittävän aika hyvin. Kuvittelin japanilaiset miehet pienemmiksi, kuin pohjalaiset amatsoonit, mutta unohdin, että onhan heillä niitä sumomiehiäkin. Tein siis liian ison koon, liian suurella silmukkamäärällä. Huppu valui ennen huovutusta kasvoille.
Puikot: 4,5 mm.

Pienenihän se, mutta ei tarpeeksi. Pitkät hiukseni mahtuivat sinne vaikka mille nutturalle. Mutta silti tilaa jäi kypärälle, ehkä kahdelle. Jos minulla olisi ollut kyttyrä ja/tai sarvet, olisin voinut piilottaa nekin hupun alle. Meinasin tirauttaa itkut tuijottaessani itseäni peilistä. Tajusin toki, että olin onnistunut valmistamaan vaatekappaleen, josta joku, jonka estetiikkaan kuuluvat mustat silmänaluset, kalmankalpea iho ja ristiriipukset, voisi vaikka vähän maksaakin. Mutta miten hupusta saisi sellaisen, että sen kanssa voisi kulkea muuallakin kuin Tuska-festivaaleilla? Onneksi tuli yö. Aamulla manasin pöljyyttäni. Olisi pitänyt purkaa. Olisi pitänyt olla huovuttamatta. Mutta minkäs teet, se kaikki oli myöhäistä. Otin sakset ja leikkasin ihan pokalla puolikkaan kerällisen verran huovuttunutta resoria hupun reunoista. Kiinnitin lopun resorista nurjalle puolelle ja näin sain huppua pienennettyä leveyssuunnassa reilut kymmenisen senttiä. Se riitti. Hupusta tuli ihmisen kokoinen. Ja näköinen. Eihän se tietenkään enää laskeudu kaulalle niin lempeästi, kuin ennen huovuttamista, mutta sitä voi pitää. Ja onhan tässä kaikessa se hyvä puoli, että huovutettuna se pitää tuulta, on tiiviimpi ja lämpimämpi, kuin mitä se aiemmin oli. Noitakuninkaasta tuli Jäyhä Jököttäjä. Eikös Aku Ankalla ollut joskus sen niminen koira?

21 kommenttia:

  1. Kyttyrän kohdalla nauratti niin että turskahti kahvit ulos suusta. Onneks ehdin kääntää pään et ei menny läppärille. Kohta kaksvuotias katsoi minua ihmeissään ja komensi Ei! Oikeassa oli, ei saa sylkeä ruokapöydässä, eikä varsinkaan kohta kaksivuotiaan päälle. :D

    VastaaPoista
  2. No voihan. Sitä ei illan pimeydessä aina niin selkiästi ajattele, vaan toimii ja sitten oho! Toki yksi juttu on se että siinä helposti kasvaa sarvet ja sittenhän ylisuurelle hupulle onkin käyttöä?

    Älä lannistu, sitten kun ollaan pakkasen puolella ja mereltä käy tuima tuuli lennättäen jotain lumenkaltaisia aineisosia vaakasuoraan, niin varmasti olet iloinen hupustasi.

    VastaaPoista
  3. Itsekritiikki on neulojan pahin vihollinen. Sinähän vain olet luonut Oulun olosuhteisiin täydellisesti sopivan vaatekappaleen.

    VastaaPoista
  4. Se on hieno. Joskus pienet erheet ovatkin vain hyväksi. :) (Huomasithan, että männä viikolla tai sitä edellisellä oli kansallinen mokailupäiväkin, ihan virallisesti, kannustivat mokaamaan.)

    VastaaPoista
  5. villafani: Klassisissa kauhutarinoissa on aina niitä kyttyräselkäisiä, siitä se kait lähti. Oli kieltämättä aika synkät tunnelmat, kun kelasin kaikkia mielleyhtymiä, mitä hupusta iltasella syntyi. Hyvä, ettet läppäriäsi kastellut.:)

    Soile: Toki osasin ajatella viimaa ja kaikkea sitä, mitä vielä tuleman pitää. Voihan se olla, että kaipaan sitten katkerasti kaikkia niitä naamelle valuneita reunuksia, jotka nyt saksin pois. pah, tuskin!:D

    -sanna-: Voipi olla. Eiköhän tuota kohta pääse testamaan.

    morso: Huomasin sen juhlapäivän. Minä huomasin tosin mokanneeni vasta lauantaina, mutta se olikin sitten pöljyyden huipentuma. olisihan se pitänyt nähdä, että telttaa oltiin tekemässä.

    VastaaPoista
  6. Joskus sitä suuressa innossaan ei kerkiä yhtään pysähtyä ajattelemaan. Sinua ei varmaa lohduta tämä yhtään, mutta minua kylläkin lohduttaa se että muillekin näitä arviointivirheitä sattuu... Eräitäkin tekeleitä on purettu tai nakattu vallan roskiin, kun lopputulos on ollutihan jotain muuta kuin piti. Virheistä oppii vai miten se meni...? (Vaan montako virhettä pitää tehdä että oppii? Minun tapauksessani ainakin aika monta.)

    VastaaPoista
  7. Hienosti pelastettu!
    Kuulostaa kyllä tosi tutulta. En yleensä pura vaikka neule menisi miten metsään vaan yritän aina kaikki kepulikonstit. Joskus onnistuu, useimmiten ei... :)

    VastaaPoista
  8. Joskus käy noin, mutta voit ajatella että neuleesi pelasti monen neulojan päivät antamalla aihetta näin hauskaan kirjoitukseen. Ja hyvä ettei mennyt hukkaan myssykään, vaikka joutuikin väsäämään pelastusoperaatiota.
    Kuvassa ainakin näyttää tosi hyvältä.

    VastaaPoista
  9. Katija: Minen näytä oppivan millään. Olen ihan törkeän leväperäinen tiheysasioissa; oikeastaan on pakko sanoa, että minulla on ollut käsittämätön tuuri. Mutta joo, aika monta virhettä sitä pitää tehdä.:D

    mokkakissa: Ei muuta kuin isoa pötkylää puikoille. Joskus 80-luvullahan oli ns. tuubikaulureita; pelkkää pötköä vaan, joka siten nostettiin löysäksi hupuksi tarpeen vaatiessa.

    Kaisa: Olisi kyllä kannattanut purkaa. Mutta en millään jaksanut edes ajatella sitä. Neulospinta olisi laskeutunut kauniimmin; tuommoinen huovutettu mökylä kaulan ympärillä ei mahda olla yhtä miellyttävä.

    VastaaPoista
  10. Altocumulus: Kiitos! Arviisi kuvista osui sikäli kohdilleen, että tajusin vasta kuvia katselessani, ettei siitä nyt ihan susi sitten tullutkaan. Siis ulkonäöllisesti. Olin tsempannut itseäni huovutus- ja purkuhommissa lähinnä käytännöllisillä syillä. Mutta melkoinen kokemus. Minulla ei vähään aikaan olekaan ollut tällaista vääntöä; asiat ovat käsityörintamalla rullanneet jokseenkin mukavasti.

    VastaaPoista
  11. No jos tuo sitten alkaa tuntua tosi ankialta ja muuta, niin saisikohan siitä saksimalla ja ompelemalla kivat huopaiset ranteenlämmittimet? *poistuu vihellellen paikalta*

    VastaaPoista
  12. No mutta! Kuvissa se näyttää nyt aivan kelpo kaulan yms. osien lämmittimeltä ja ihailen suuresti sitä, miten nerokkaasti tuunasit einiinkovinhyvinonnistuneen tuotoksen. Toivottavasti sille nyt löytyy käyttöä, väri on ainakin ihan super!

    VastaaPoista
  13. Soile: Ihan noin pitkälle ajatus ei ole karannut, mutta mietin kyllä sitä, miten tuohon pintaan olisi niin kovin houkuttava treenata joatin kirjontajuttuja.:D

    helena: Samaa mieltä väristä. Ihan huippu. Nyt vaan odotellaan kylmempiä kelejä.

    VastaaPoista
  14. niitä kirjontajuttuja aattelin ehdottaa, mutta jos sulla oli ajatusena jottain karua ja pelkistettyä.

    Mutta jos se olisi semmonen hempeä Nazgul? joka tykkäsi salaa perhosista, kukista ja MyLittlePonysta?

    VastaaPoista
  15. Universumi ainoastaan huolehti, ettet kylmety tulevana talvena. Näin. Sitä paitsi Angmar on jollain riettaalla tavalla viileä. Mutta olen aina tuntenut kierosti vetoa julmiin miehiin.
    Tämä nyt rönsys. Mutta noista kuvistasi näen vain pehmeän ja lämpöisen pään lämmittimen.

    VastaaPoista
  16. Oi ei :D. Mua naurattaa kun tuo kuulostaa niin episodilta Lotan elämästä. Oon kauheen pahoillani, jos oon lähettäny osan tuuriani ja hyvien päätösten tekemisen taitoani sinne! :D

    VastaaPoista
  17. No voi sentään. Joskus vastustaa mutta etköhän tuon voitoksi kääntänyt eli antaa vaan pakastaa.

    Neuloin aikanaan itselleni huppuhuivin ihanasta silkkivillalangasta ja taisin käyttääkin sitä joitakin kertoja vaikka olin kuin mikäkin Big Giant Head se päässäni. No nyt se on muotoutunut huiviksi ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  18. Soile: Just nyt olen niin pelkistetytn perään, että tuo on oikein passeli. Mutta eihän se sitä tarkoita, että olisin samaa mieltä vielä ensi viikolla. Sen verran olen tuuminut, että jokin kuvio tuolla hupun takaosassa olisi aika kiva. Pitäisi vain ensin vähän harjoitella; tällä nykyisellä akuankkameiningillä on suuri vaara toheloida huppu piloille.


    WeirdRockStar: Julmiin miehiin? No totisesti semmoinen olisi Nazgulien pomomiehessä tarjolla.:D

    Lotta: Oisko noin? että olist lähettänyt tänne Lotan tuuria.. Miten lohdullinen ajatus. Mä en siis munaa täällä ihan omaa syytäni, vaan voin ajtella, että se Lotan peijakas...:D Ei joo, kyllä tonttuilu onnistuu ihan omasta takaa.

    AnniKainen: Jos ei tälle käyttöä tule, jatkojalostan minäkin tuotetta hieman pidemmälle. Mutta katotaan nyt tämä talvi ensin.

    VastaaPoista
  19. Ihana huppukauluri, tyylikäs! Huovutus sopii hyvin ja on varmasti lämmin. Minäkin tykkään hirmuisesti tuosta väristä.

    Anu

    VastaaPoista
  20. Anu: Kiitos. Kyllähän se vähän karun sorttinen on, mutta toimii ihan hyvin. Yksivärinen ja hiukka tyly - sellaisiakin tarvitaan joskus.;)

    VastaaPoista