20.8.2011

Lepo-Lassen sylistä

Terveisiä takapihalta. Kun ihminen saa olla hetken ihan vaan rauhassa pötköllään, niin siinähän huomaa vaikka mitä. Vaikkapa sen, että ollut ihan sulaa hulluutta elää ilman lepo-Lassea näinkin vanhaksi.


Ja että ystäviä saa aika helposti. Jos vaan köllöttelee ihan hiljaa, niin tulee perhosia, kimalaisia, kärpäsiä ja vaikka mitä lentäviä ihan siihen viereen. Sitten lämmitellään kylkiä porukalla. Siinä vieressä paistuvat tomaatinkin kyljet. Jos ojentaisi kätensä, voisi napata oikein sellaisen ison ja punaisen. Ja jos zoomailee kameran linssin läpi, näkee yllättäviä kirvakeskittymiä. Olisipa joku toinen päivä, niin ponnistaisin ylös kuin ohjus, mutta tänään en kehtaa. Sen sijaan zoomailen edelleen ja eiköhän näytä joku haukanneen kesäkurpitsasta. Peijakas. Sitten tulee siili. Mittailen sen muotoja silmämääräisesti ja totean, että kasvanut on. Meillä päin toimii kaikenkarvaisten äitien viidakkorumpu. Ainakin jotkut siilimammat tietävät tuoda loppukesän vauvansa minulle hoitoon. Äidit häipyvät niille teilleen ja minä pidän baaria auki niin pitkään kuin tarvitaan. Yleensä lumen tuloon. Tämä lepo-Lassen naapurissa asuva vauva on jo potra kaveri. Potrasta ajatus karkaa omenoihin. Niitä nimittäin on. Kääpiö-Pirjamme on tuottanut sellaisen sadon, että omenia tursuaa ovista ja ikkunoista. Lepo-Lassen sylissä mieleen juolahti, että oliskohan teillä vinkata hyviä ohjeita kotimaiselle omenalle. Ollaan meinaan syöty jo aika monta omenapaistosta. Että jos noille lopuille jotain muuta keksisi. Yksi naapuri tosin jo tarjosi pihalla euroa per omena, jos joku kävisi meidän pihalla omenavarkaissa, mutta se taisi olla vitsi.

19 kommenttia:

  1. Omena-puolukkahillo on älyttömän hyvää. Jos haluat hilloksi laittaa.

    VastaaPoista
  2. Sinulle on tunnustus blogissani. :)

    VastaaPoista
  3. Omenasoseeksi. Minä kypsennän omenat mikrossa, vetäisen käsikäyttöisellä sosemyllyllä sössöksi ja keitän hillosokerin kanssa lopputuloksen ja purkitan lasipurkkeihin kellariin. Nam. Tai lohkoja pakkaseen talven piirakoita varten. Kuivaa viipaleita kiertoilmauunissa lapsille lauantainameiksi... :)

    VastaaPoista
  4. Mahtava perhonen ja sait vielä kuvaan sen! Siilikin on suloinen!

    VastaaPoista
  5. kaisa: Enpä kyllä olisi itse tajunnut yhdistää omenaa puolukkaan!:D

    santra: Jännittävää! Lähdenpä kuikuilemaan.:)

    morso: Luotin sinuun (muistin omenapuusi), mutta että noinko voi todella tehdä! Että pakastaa valmiiksi lohkoja???? Tuohan lähentelee jo neroutta! KIITOS!

    Sara: Esikoinen on nimennyt siilin Tuhinaksi. Perhosia oli paikalla kaksin kappalein, näyttävät tykkäävän syyshortenisasta. Pitää tarkistaa vielä jostain, mutta onkohan tuo semmoinen amiraaliperhonen..

    VastaaPoista
  6. Kuivatut omenarenkaat ovat mannaa. Tai olivat, enää niitä ei pysty syömään, kutittavat kurkkua :(

    VastaaPoista
  7. Soile: Tässä on jo kaksi ääntä niile, joten ei muuta kuin uuni päälle!

    VastaaPoista
  8. Oi Lepo-Lasse! Onko se ihan sellainen 60-luvun Lepo-Lasse? Mulla on sellainen tuolla varastossa. Odottelee vain uutta päälliskangasta kun alkuperäinen on jo aikansa elänyt. Vielä minä sen joku kaunis päivä kunnostan.

    Minä olen tehnyt omenoista sellaista hyvettiä eli omenalohkoja keitetään sokeriliemessä, johon lisätään kanelitanko ja sitruunamehua. Hyvvee. Ja sitten olen lohkonut omenoita pussiin ja pakastanut. Niistä on kätevä ja nopsa tehdä italialaista omenapaistosta talvipakkasilla.

    VastaaPoista
  9. Entäs jos yrittäis tehdä sellaista luksus-hilloketta saksalaiseen tyyliin, että purkkiin omenaa/kanelia ja konjakkia vuorotellen ja sitten seisotetaan Jouluun asti ja syödään kermavaahdon kanssa? Sinne vois sitten työntää luumuja muita jatkoksi...

    VastaaPoista
  10. Tuo Morson mainitsema lohkoiksi ja pakastimeen tosiaan toimii. Mites olisi joku chutney, ainakin makumaailma olisi täysin eri kuin piirakoissa.

    VastaaPoista
  11. Meillä tehdään omppusosetta pakkaseen: Huuhtelen omput, pilkon kodan ympäriltä lohkot kattilaan, tilkka vettä pohjalle, höyrytän pehmeäksi, survon pottusurvimella (tai sauvasekoittimella), lisään ihan vähän sokeria ja toisinaan mausteeksi vaniljaa, inkivääriä tai kanelia.

    Sitä sitten syödään pitkin talvea puuron, jukurtin ja myslin kanssa, piirakoiden täytteenä, makeissa taikinoissa kananmunan sijaan käytettynä ja niin edelleen. Kiisseleihinkin se käy osaksi.

    VastaaPoista
  12. Niin joo, piti lisätä, että kuivaamme myös osan ompuista leivinuunin jälkilämmöllä. (Perhonen on suruvaippa. :) Toisaalla yksi ihminen sanoi pitävänsä sitä syksyn perhosena. Kuoriutuvat syyskesällä ja talvehtivat aikuisina.)

    VastaaPoista
  13. Omput on onnea!
    Paras omenapiirakka evah on keskiaikaiseen tyyliin kietaistu sorttimentti- tämä resepti saatu suoraan etelä- Ranskasta ( ammoisina aikoina siis, kun vielä matkustin ympäri maailmaa ) ja suomalaiset omput käy tähän ihan ihmeen hienosti.
    Paloittelet ne omput palasiksi, pyöritellään runsaahkossa sokerissa ( macadamiasokerilla saa olikein syntisen kinuskin ja pähkinäistä makua, muuten käytän luomuruokoa ) , vanilijasokerissa ja rasvassa ( meillä käytetään maidotonta pullomargariinia mutta alkuperäisversio toteutettiin ronskilla pläjäyksellä voita- naturellement ). Valmista piirakkataikina mukaellen voitaikinaversiota ( tähän ei ole reseptiä sillä kietasen sen aina näppituntumalla ) ja kauli taikina suureksi ympyriäisehköksi, nosta se nyt jo keskelle peltiä ja leivinpaperia äläkä murehdi sitä että reunat roikkuu pellin yli. Tilanne korjataan justiinsa. Lataa nyt se omenapala- sokeri- voi soosi keoksi keskelle taikinaa ja nostele reunat ronskisti keon päälle. Lopputulos on vähäsen kalakukkomainen ja rustiikki. Voi voidella jos haluaa ja voi sokeroida taikinaakin päältä jos haluaa karamellimaista rapeutta siihen. Itse en tee kumpaakaan koska alkuperäisesti se oli taikina jonka sisällä kypsennettiin omenahuttu. Pamauta keko uuniin ja kun arvelet sen olevan kypsä, nosta sieltä pois ja anna vetäytyä muutama hetki. Varaudu kylmällä vanilijajäätelöllä tai kylmällä vanilijakastikkeella ja odota ylistyslauluja adoroivilta omenapiiraan nauttijoilta. Sillä niitä tulee piisaamaan.
    Tämä. Resepti. On. Maailman. Paras. Ikinä.

    VastaaPoista
  14. Suruvaippa. Perhonen siis.

    VastaaPoista
  15. AnniKainen: Ei, se ei ole sellainen oikea Lasse, minä vain nimitän kaikkia missä voi pötkötellä pihamaalla lepo-Lasseiksi. Se on serkkutytöltä aivan ilmatteeksi saatu tiikkinen kansituoli, jossa on vaikka mitä säätöjä ja jalkaosia ja kaikki. Aivan taivaallinen! Eikä asiaa huononna ollenkaan se, että Hercule Poirotkin näytti pari viikkoa sitten huilaavan samanlaisessa television puolella.:)

    mokkakissa: Tuo onkin tuttu! Olen joskus tehnyt kirsikoista ja luumuista. Se oli muuten jouluun mennessä kehittynyt aika tujakaksi tavaraksi.;)

    Merruli: Tuo on hyvä idea. Enpä olisi hoksannut itse!

    Tiina H.: Kiitos, hieno idea tuokin! Miten musta rupeaa tuntumaan, että nyt rupesivat omenavuoret pienenmään..:) Ja suruvaippa, tottakait! Ne kaksi, joita ihastelin, olivat vain suruvaipoiksi käsittämättömän isoja. Upea perhonen!

    WeirdRockStar: Huhhuh. Noinkohan tuo piti kokeilla. Saatesanasi ovat sen verran tehokkaat ja vakuuttavat!

    Anonyymi: Kiitos! Tuossa jo Tiina ehti korjata pöljyyttäni. Täällä Blogistaniassa oikeat vastaukset löytyvät nopeasti.:)

    VastaaPoista
  16. Äiti tekee sellaista. Se on ihan älyttömän hyvää, sopii sekä makean että suolaisen kanssa.

    VastaaPoista
  17. kaisa: Tätäkin pitää siis kokeilla!

    VastaaPoista
  18. UNOHDIN KANELIN! Omenapaloihin hierotaan myös kaneli sokerin kera!

    VastaaPoista
  19. WeirdRockStar: Nyt kun sen sanoit, niin niinpä tietysti. Pitäähän sitä kanelia olla omenassa.:)

    VastaaPoista