27.7.2011

Muistiinpanoja

Kahden päivän mullassa pyllistelyn jälkeen lienee parasta laittaa jotakin itselleen muistiin. Koska en minä muuten muista. Se kevät on semmoinen, kyllä te tiedätte. Sitä vaan liihottaa pihamaalla kukasta kukkaan eikä käy mielessäkään, että jotakin pitäisi oikein tehdä ja suorittaa. On innoissaan kaikesta esiin tunkevasta. Voikukatkin ihanimmista ihanimipia silloin. Niin että jos muistaisin muistilistan sitten joskus toukokuussa, niin voisin vain lukaista täältä, kääräistä hihat ja ruveta hommiin.


- Ihan ensimmäiseksi pitäisi levitellä valkovuokkoja laajemmalle. Erityisesti uuteen kohopenkkiin, jota olen viime päivät rakentanut kuunliljoille. Siellähän on niitä vuokkoja, muttei niitä nyt kaiken sen mylläyksen jälkeen enää löydä. Sama juttu muuten lemmikkien kanssa.
- Ja jos hyasintit ihan oikeasti vielä nousevat, niin keksi niille kivempi paikka. Ne on nyt istutettu hätäisesti kuunliljojen viereen, mutta ei se ole hyvä. Ei ollenkaan.
- Ja mitä hittoa tapahtui punahatuille? Missä ne ovat? Pitääkö niitä ihan mennä ostamaan?
- Laita tukikepit ajoissa. Hommaa ritarinkannuksille jotkut kunnon seipäät. Kurjan näköistä, kun miehen mittainen kasvi maata retkottaa pitkin kieloja. Kuin juopunut. Ja kannattaa muuten siirtää se yksi pioni. Se on ihan omenapuussa kiinni. Sinne nurkkaan vaan.
- Ja jos oikein on semmoinen julma olo, niin riipaiseppas vielä villiviinistä yksi taimi huis hiivattiin, niin saadaan kannuksille elintilaa. Eikös se ole se huhtikuu kuukausista julmin? Aika lähellä se on se toukokuukin siinä. Niin että tuskin se villiviini sitä hoksaa, että mikä kuukausi se milloinkin on menossa. Julmaa joka tapauksessa.

Kitkemistä tietysti on. Asioista perillä oleva lähde vihjaisi, että syreeniaidan alustan pitäisi olla puhdas rikkaruohoista. Pitäisi ja pitäisi. Mutta kun ei ole. Eli jos ei muuta, niin sinne sitten. Syreenin alle. Miten se kuulostaa niin romanttiselle ja ihanalle? Syreenin alla? Harmi vaan, ettei sinne ole kummempaa seuraa tarjolla kuin ne rikkaruohot. Miten miehen saisi ällyytettyä kitkemiskaveriksi? Tämän postauksen jälkeen ei mitenkään.

Niin ja selvästikään yksi kesäkurpitsa ei riitä.

12 kommenttia:

  1. Mä oon kateellinen tuosta sun puutarhainnostuksesta. Mulla se on hukassa. Ollut jo vuosia. Nytkin nurmikko rehottaa niin, että viikate täytyy kohta hakea.

    VastaaPoista
  2. Niimpä, kunpa laittaisikin jotain muistiin, niin olisi paljon helpompaa :-). Minä en ole kyllä kitkenyt sireenipuskien alustoja, mutta laiska olen muutenkin noihin kitkuhommiin. Tänäänkin kävin vain kääntymässä porkkanapenkissä. Juu, ei tää paahde ja itikat sovi minun hipiälle :-)

    VastaaPoista
  3. Minulla on hämärä muistikuva, että punahattu olisi arka talvelle ja talvimärkyydelle. Ehkä se ei menesty täälläpäin. :(

    VastaaPoista
  4. kaisa: Kovin jos otat sen viikatteen käytön vakavissasi, niin pääset ensi suvena Limingan niittokisoihin.:D Ja sulla on niitä kaikkia muita puremia niin paljon, ettet taida juuri nyt puutarhainnostusta kaivatakkaan.

    Pami: Minä olen huomannut, että unohdan kaiken. Mitä olen istuttanut, mihin olen istuttanut jne. Sitten keväällä ihmettelen ja kummastelen ja kitken "oudon" näköiset pois. Tiedä vaikka olen kitkenyt sen punahatunkin. Pitäisi laittaa kaikki ylös ja ottaa vielä valokuvatkin.:D

    Judiuni: Niinkö? Minäpä surffaan iltasella asiasta. Haluaisin perhos- ja kimalaiskasveja pihaan, mutta monetkaan niistä eivät näytä menestyvän vitosvyöhykkeellä. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Minultakin on punahattu pikuhiljaa kadonnut, täällä eteläisemmälläkin leveysasteella. Sellaista se on välillä. Ensin oli monta ja sitten ne hupeni ja tänä vuonna ei taida olla ketään. Tosin se taitaa olla myöhäinen kukkija.

    Sireenin alusia en ole koskaan kitkenyt. Kuka sinne jaksaa ryömiä? Muutama kavitieteellinen tulppani siellä myös on, Jos menen kitkemään, niin nekin varmaan menee samantien rikkakasaan. ;)

    Kitkevä mies? Onko joku joskus nähnyt sellaisen? Taitaapi olla toiveuni. Meillä puutrhatyövälineet on nimetty minun työvälineikseni, jotka voi säilöä likkimökkiin, kun olen lyhyempi siitä ovesta kumartumaan. :O

    VastaaPoista
  6. morso: Minä tiedän muutaman puutarhakoulutuksen saaneen henkilön ja heistä enemmistö on miehiä. Taitavat kitkeäkkin. Ja tunnen yhden hammaslääkärin (mies), jonka mielestä kitkeminen on ihan mahtavaa.:)Valitettavasti oma mies ei ole saanut puutarhapuremaa, joten saan ihan varmasti olla syreenin alla yksikseni. Hyvä kuulla noista punahatuista. Ne taitavat vaatia erityistä silmälläpitoa, mikäli niitä joskus vielä pihaani ilmaantuu.

    VastaaPoista
  7. listaan voisi myös lisätä että keväällä kun tulppaanit nousevat, pitäisi merkitä paikat, johon syksyllä voisi istuttaa lisää. Koska ei niitä sopivia paikkoja enää syksyllä muista.

    Täälläkin on kokeiltu punahattuja. Kahteenkin otteeseen. Eivät kertaakaan nousseet keväällä. Yksi mistä perhoset ja kimalaiset tykkäävät, ja se vielä menestyy, on sinipiikkiputki. Lisäksi pörriäiset tykkäävät rantatädykkeestä. Se ilmestyi jostain yhteen kukkapenkkiin. Kasvihan on käsittääkseni luonnonvarainen

    VastaaPoista
  8. Soile: Minä en tunne noita ollenkaan. Pitää ottaa selko.

    VastaaPoista
  9. Onko tuo sinipiikkiputki sama kuin sinipallo-ohdake? Meillä on tuota jälkimmäistä ja siinä pörrää ihan mahdottomasti, kun kukat alkavat tulla.

    VastaaPoista
  10. Pami: Nyt mulla alkaa kyllä kiinnostaa tuo kasvi ihan oikeasti!

    VastaaPoista
  11. Ei ole punahattujen vuosi Pirkanmaallakaan: juuri eilen tuijotin tuimasti kukkapenkkiä jossa piti olla monenmonta punahattua, mutta yksi uskollinen sieltä vain nousee.
    Perhoset ja pörriäiset pitävät myös tarha-alpista - se on keltaistakin keltaisempi ja menestyy lähes minkälaisessa paikassa ja millä vyöhykkeelle tahansa.

    VastaaPoista
  12. Tindiska: Onkohan se sitten se talvimärkyys, josta Judiuni vihjaisi tuossa yllä. Ainakin täällä meidän korkeudella on jo parina syksynä tullut pysyvä lumi ennen kunnon pakkasia ja lumi on laskeutunut syksynkosteaan maahan. Joidenkin kasvien, kuten syreenien, ympärillä on ollut keväisin jopa jonkinlaista homekasvustoa, ennen kuin maan on ruvennut kunnolla tuulettumaan ja kuivumaan. Että olisikohan se sitten vienyt punahattuparat.. Ja sitä tarha-alpia olen istuttanut syreenien alle, mutta ei niitä enää ole. Rikkaruohot taisivat nitistää sen. Mutta minäpäs teen sinne iltasella toivoretken. Josko jotakin olisi pelastettavissa.

    VastaaPoista