29.5.2011

Varaslähtö

Taisin uhota edellisessä postauksessa laittavani ranttaliksi heti, kunhan jään kesälomalle. Sattui vahinko. Aloitin jo. Olen kaivannut sellaista tuota-on-kokeiltava-heti-tunnetta ja nyt se tuli. Kivaa! Virkkaus käy kyllä hitaasti; pakerran kaksinkertaisella langalla, jotta valkoisesta kukasta tulisi oikein muheva ja se kohoaisi kuin pullataikina vihreästä pohjasta. Kohoamisefekti onnistuu, mutta kaksinkertainen lanka tekee touhusta jäykkää. Ei tästä mitään sängynpeitettä tule. Ajattelin tyynyä.



Ja jonkinlaista kohtalon ivaa on se, että kun ihminen kutakuinkin kuukauden blogilaiskottelun jälkeen olisi virtaa täysi, niin tekniikka pettää. En tosiaan pysty jättämään kommentteja omaan blogiini enkä kaikkien teidänkään. Kurvailin eilen illalla blogeissanne aika taajaan ja suurimmasta osasta sain pakit. Tuolla Bloggerin avussa näyttävät olleen tietoisia ongelmasta jo jonkin aikaa ja toivottelevat kärsivällisyyttä. Eihän tässä jäniksen selässä olla. Vielä. Seuraavasta hetkestä en tiedä.

7 kommenttia:

  1. Onpas harmillinen ongelma. Onneksi sentään pystyt edes tekstejä ja kuvia julkaisemaan. Hienoja kukkasia ovat, muhkeita suorastaan.

    VastaaPoista
  2. Mutta hyvä että me pääsemme katselemaan näitä uhmakkaan kohoavaisia valkeita kukkasia.
    Eikä mitenkään että haluaisin itseäni toistaa mutta en olisi moksiskaan siitä yhdestä piirakkaohjeesta..?

    VastaaPoista
  3. Näitä möhkökukkia! kivoja. Minä en päässyt omieni kanssa kuin kokeiluasteelle. pyllykukatkin ovat kesken. se on tuo palsta. tihkusateessakin pitää päästä käymään....

    VastaaPoista
  4. No nouseehan niitä valkoisia kukkia, jos ei kukkamaasta niin virkkuukoukulla kuiten :) Ihanan pullukoita ovat. Minullaki on virkkaushommat meneillään. Pitäis loihtia pari hiirulaista. Saas nähdä onnistuuko kun tuo virkkaaminen ei ole niitä vahvimpia puoliani.

    VastaaPoista
  5. Kukkakaaleja? Kivoja. Anna mä ennustan, kohta me kaikki virkataan pitsisiä päiväpeittoja... Jotenkin se edellinenkin sukupolvi eteni siihen pisteeseen. Tai sitä edellinen...

    VastaaPoista
  6. Joskus se tunne tulee ihan puun takaa. Ihana niin! Mä en jaksais tehdä enää töitä. Ja niitä vielä riittää.

    Ni. Nyt sanon vielä pari uutta hempeää värsyä:

    "Oi niitä tuntia tuhansia,/ joita kanssasi olen maannu./ Oi niitä sanoja kallihia,/ joita oon sulta kuulla saanu." (ehkä eteläpohjalainen kansanlaulu) Tässä ei kyllä ole luontoa mukana. Piti vissiin olla.

    "Kun ensi kerran silmäs näin,/ luulin auringon loistavan./ Kun ensi kerran äänes kuulin, luulin lintusen laulavan. " (Oli siinä muitakin säkeistöjä, mutten muista niitä. Kansanlaulu tämäkin.)

    Ja ikivihreä: "Sinä kullan murunen,/ kullan puhtahimman - - ." (Elävää luontoa ei tässäkään ole.)

    Ja kansanlauluista yks hauskimmista, joka ei ehkä tähän kuulu, mutta on kuitenkin pakko mainita:

    "Aina mun ääneni ylitte kuuluu,/ vaikkei mua näjy!/ Jala jallan jala jala jallan vei!/ Ja vaikkei mua näjy!" (Tämä ainakin on eteläpohjalainen: Minä olen Härmän Kankaanpäästä.)

    VastaaPoista
  7. Minulla on presiis samoja ongelmia bloggerin kanssa. Nyt vastailen kommentteihin ja joihinkin toisten postauksiin anonyymina. Olen huomannut, ettà niihin blogeihin, joiden vieressà on oranssi b-kirjain (?), voin vastata ihan oman google-tilini kautta. Sinullekin nàkòjààn pitàà kommentoida tuntemattomana. No, laitan nimeni kommenttini loppuun. Tympii ihan kamalasti tàmà tekniikan reistaileminen. Mukavia virkkauksia ja ranttielàmàà sinulle kuiteskin! -Lissu-

    VastaaPoista