2.4.2011

Huhtikuu saa hourailemaan

Huhtikuu on hyvä. Sitä parempi on oikeastaan vain toukokuu. Tähän vuodenaikaan kaikki on jotenkin mallillaan. Mustavaris nähty. Lokkeja taivas valtoimenaan. Pikkupurkeissa taimia itämässä. Asteet plussan puolella. Edes harmaus ei haittaa; keväällä sekin tietää vain hyvää.


Jos jotain valittamista pitäisi keksiä, niin se voisi olla vaikka jonkin asteinen haaveiden "ylipurkautumisreaktio". Keväällä ihmisen pintaan ilmeisesti muodostuu jokin särö, josta pimeämpinä kuukausina ihan hiljaa olevat unelmat pääsevat höyrynä ulos huutamaan ja mekastamaan. Katsokaa nyt vaikka Soilea. Sama juttu täällä. Olen koko talven miettinyt, että tässä me asutaan. Ahtaasti, mutta silti. Että pärjään minä ilman isoa kasvihuonetta. Ostan vaikka semmoisen Kekkilän ihan pienen kaksiovisen kaapin (tuossa yläkuvassa), johon saan tomaattini mahdutettua. Ja ovathan ne kasvaneet monena kesänä terassilla ilman lasejakin. Että kyllä tämä tästä. Ja että semmoinen Biolanin pikkukomposti varmaan välttää. Piilotan sen johonkin aidan kulmaan, jotta naapureilla ei ole sanomista. Ja että vaan puutarhajätettä sinne. Niin ei haise naapureiden nokkaan. Näin olen päättänyt ja ollut varsin tyytyväinen itseeni.

Mutta arvatkaapas, mitä huhtikuu sanoo tähän. Joka ikinen milli paljastuvaa kukkapenkkiä suorastaan kiljuu, että mitä hittoa? Kasvikaappi? Pikkukomposti? Huhtikuu nauraa itselleen pissat housuun. Ei kuulkaa, kasvihuoneen pitää olla iso. Se vaatii ympärilleen hyötypuutarhan. Minä haluaisin rakentaa sen barokkityyliin. Ja siihen kupeeseen haluaisin englantilaistyylisen puutarhan, jonka ilma olisi sakeana perhosista ja kimalaisista. Hyvä että puutarhuri joukkoon mahtuisi. Ja jossain siellä puutarhan perällä muhisi komposti. Oikein iso, ellei valtava. Sellainen, että naapureilla - jos niitä olisi - olisi ihan varmasti sanomista. Kompostin päällä kasvaisi kurpitsa. Eikä mikään pieni sekään. Sulan maan aikaan asia on juuri niin kuin Mörön Mari Maalaisunelma-lehdessä (3/2011) sanoi. Ihminen voisi asua vaikka teltassa. Jäisipähän puutarhalle enemmän tilaa.


Niin että vaikka kaikki on mitä parhaiten ja mieli leppeä kuin lounatuuli, niin silti joku kaihertaa. Sitä miettii, onko töitä. Onko rahaa. Pitäisikö lotota. Ja mistä sellaisen tontin löytäisi. Onneksi kohta tulee västäräkki, sipulikukkaset työntyvät mullasta ja siili kömpii pesästään. Yhtäkkiä on kaikenlaista hommaa. Ei jouda haaveilemaan. Tiedä vaikka hankin sen Kekkilän kaapin. Kunhan huhtikuu on mennyt muualle hirnumaan.

PS. Kaikki kuvissa näkyvät lehtiaukeamat Maalaisunelma 3/2011.

12 kommenttia:

  1. Oi huhtikuu. Ja lunta pyllyyn asti. Ja rusakkojen ylimaalliset tuhot.

    Meillä on nyt (kaupunkilaisittain mitattuna) paljon pihaa. Mulla olis tilaa levittäytyä ja kasvattaa kasveja. Mutta miks ne ei kasva niin kuin minä haluan? Miksi puut ovat ruipeloita eivätkä ymmärrä nousta kohti pilviä ja levittää oksiaan suojaksi paahteelta? En kyllä ymmärrä.

    VastaaPoista
  2. Solveig: Kuulostaa kyllä hekumalliselta. Siis tuo koko. Ehkä sulla pitäisi kokeilla sitä Mari Mörön harrastamaa siementen heittelypäivää. Jos tajusin oikein se heittelee summan mutikassa mitä tahansa siemeniä sinne sun tänne. Kasvit ikään kuin valitsevat omat kasvupaikkansa eli kasvavat loistavasti siellä missä olosuhteet ovat otolliset ja eivät ala millekkään siellä, missä olosuhteet ovat epäotolliset. Ruipelo kuulostaa nuorelta tai sitten huonosti syöneeltä. Sun pitää hommata hevonen puiden alle hoitamaan lannoituspuolta.:D No ei vaiten, Kekkilä näyttää myyvän sitäkin tavaraa nyt muovipurkista.

    VastaaPoista
  3. Ooh, osasitpa pukea sanoiksi olotilani:) Nämä suuret suunnitelmat, joita pää poksuu näin huhtikuussa, kun vielä ei pääse niitä toteuttamaan...ja sitten myöhemmin ei ehdi. Vaikka meillä kyllä olisi jonkinverran tilaa toteutella.

    Sinulla on kiva blogi.

    VastaaPoista
  4. Nuoria ne on. Piha perustettiin toissakesänä. Kaiken, mitä olen yrittänyt laittaa, syövät rusakot, jos vain jotenkin yltävät. Ja yltäväthän ne, koiran kokoisia kun ovat.

    Oon kiinnostunut kasveista, jotka kasvavat helposti, ja vähän mörömäistä lähestymistapaakin olen yrittänyt. Mutta kaikki, kaikki on vielä niin pientä. Villiä vain rusakot. (Kuule näppäimistöstä henkäilevä sarkasmi.)

    Silti oma piha on jotain niin käsittämättömän hienoa, upeaa, rajatonta. Minun. Tämä, jos jokin, paljastaa, miksi sosialismi ei toiminut eikä toimi. (Puutarhasta maailmanpolitiikan historiaan. Näin kulkee vain päänsärkyisen mieli.)

    VastaaPoista
  5. leena: Se taitaa olla iso osa hupia, se suunnitelu ja haaveilu - oli harrastus mikä tahansa. Minäkin kärsin mainitsemastasi ajan puutteesta; pari suvea mennyt jo niin vähällä pihanhoidolla, että hirvittää. Pienikin piha on siis riittänyt. Tiedä sitten joskus, kun lapset lakkaavat pyörimästä helmoissa, käykö täällä tädillä aika pitkäksi.

    Solveig: Minä luulen, että päänsärkysi on varsin viisasta sortimenttia. Analyysisi sosialismin mahdottomuudesta osuu mielestäni varsin syvälle, kannatan ehdottomasti. Minäkin olen hyvin onnellinen tästä omasta viisi kertaa kuusi -metrisestä pläntistäni. Parempi se on kuin ei mitään. Mutta ei siinä oikein harrastamaan mahdu ja se on tietysti sääli. Puutarhataiteessa olen vanhojen ja perinteisten suosija. Niillä selviää aina. Sinun pihasi on vielä nuori, kyllä se siitä. Rusakoihin tehoaa kanaverkko - en tiedä, paljonko sinulla on siellä verkotettavaa, mutta minun omenapuuni on saanut olla rauhassa. Sinua varmaan vain kuivasti hymyilyttää eräs rusakkovinkki, jonka luin jostakin puutarhalehdestä: siinä kehotettiin ruokkimaan jänikset. Kun kantaa selkä kenossa kaalinpäitä pitkäkorville koko talven, jättävät kuulemma kasvit rauhaan. Ruokalaskusta ei puhuttu mitään.:D

    VastaaPoista
  6. Liittymättä mitenkään ja kuitenkin puutarhailuun kerrompa ihmisten iloksi lapsuusmuiston.

    Mummolassa pienenä istuimme lapset rivissä ja kuuntelimme kun mummo huusi, uhkaili ja pui nyrkkiä ruskakoille. Uhkaili laittaa pataan jos söisivät taimet ja nakkeli vanhoilla perunoilla perään.

    Voikukkia "vihasi" myös. Hyppi niiden päällä ja sadatteli. Joskus kysyimme että onko tuo viisasta. Ei kuulemma ollut mutta helpotti ja lopulta oikeen nauratti. Se oli sitä puutarha "terapiaa" parhaimmillaan. =D

    VastaaPoista
  7. Nyt täytyy sanoa, etten ymmärrä yhtään, mistä te puhutte. Täällä on piha ja puutarha, mutta innostus puuttuu. Edellisiltä asukkailta jääneen kasvihuoneenkin myin pois.

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kirjoitettu! Puutarhahaaveet ovat sitten petollisia: ne iskevät näin keväällä, kun ei enää muista tarpeeksi hyvin edellisvuoden raadantaa (tai ainakaan sen ikävimpiä puolia), kynnenaluset eivät ole vielä päässeet multaan ja aurinko antaa energiaa niin paljon, että kuvittelee kykenevänsä ylimaallisiin suorituksiin sitten kun sen raadannan vuoro taas koittaa!
    Nimim. (rahaton) kasvihuoneesta haaveileva, siemenpusseja kaupasta kantava ja puutarhakirjoja levittelevä puikonkilistelijä

    VastaaPoista
  9. Mä ihastelin tuota (olikohan sama?) kaappia stockmannin lehdestä ja mietin et olispa ihana. Mut ei oo paikkaa sille jos ei oo rahaakaan. Ongelma ratkaistu...

    Edelliseen muuten, vähän myöhässä, mannapuuroa ja mansikkaa. Positiivista, söpöä ja sopii keittiöön kun kauha puuroon!

    VastaaPoista
  10. I feel your pain. Kun olisi edes sitä pihaa, tuo kaikki tuolla aidan toisella puolen on kaupungin. Siellä voi mittään kasvihuonetta tai kompostia pitää. Yksi talo olisi kiikarissa, mutten tiedä voitaisiiko me olla oulunsalolaisia. Ja olisiko meillä rahaa? Pankki antaa juu, mutku silti.

    Oliko se Kotipuutarha missä oli siitä maissista?

    VastaaPoista
  11. Minä uskallan vasta tänä keväänä alkaa suunnitella pihaa. Pieni pläntti on vasta raivattu lapsille leikkipaikaksi, kaikki muu on kaivurin temmellyskenttää tai vanhaa piikkilankaista ja lasinsiruista tunkiota. Hengästyttää ajatellakin urakkaa. Mutta ehkä joskus on omena-, päärynä-, kirsikka- ja luumupuita ja hyötykasveja ja kukkapenkkejä ja kasvihuone. Sammaleista nurmikkoa ja paljaita varpaita. Pienen kasvimaan lupasin ipanoille jo tänä kesänä, haluavat porkkanoita jo tomaatteja (syököhän ne niitä?)

    PS. Sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  12. Juliet Jones: Toivon hartaasti, että Solveig näkee tämän.:DDD

    Ellimelli: VOI HYVÄ TAVATON!!!!!

    affen: Juu ei me sitä raadantaa muisteta..;)

    Hilja: No sieltä Stockkan luettelosta minäkin sitä vahtasin. Pitää miettiä. Semmoinen mulle mahtuisi. Ja kiitos mannapuurosta!

    Soile: Oulunsalolaisia? Minäkin kuikuilin pitkästä aikaa taloja etovessa ja naapurikuntien puolella tarjontaa tosiaan näyttäisi olevan. Ei se ole niin helppoa. Se muuttaminenkaan.:(

    Jasmiina: Sulla kuulostaa hommaa riittävän. Saat varmaan upean pihan siellä vuosien saatossa laitettua, idearikas ihminen kun olet. ja juu, kävin jo blogissasi; kiitos!

    VastaaPoista