20.3.2011

Joku hulluus taas

Mulla on tällaiset. Toinen löytyi kirpputorilta kolmen euron hintaan ja toinen kirjastosta. Oli tarkoitus opetella kirjomaan. Tempaista tuo pusero täyteen harjoittelukappaleita. Mutta ei se mennyt niin. Kirjominen on hankalaa eikä minulla riitä nyt sinni. Ei ollenkaan. Minä virkkaan.


Nyt on sitten tällaisiakin. Jatkoin edelleen sillä linjalla, että katsellaan oman lankakorin omituisuuksien perään. Niitä riittää, muttei niistä nyt tähän hätään mitään kovin nättiä saatu aikaiseksi. Ja mihin näitä nyt sitten laitetaan? Pilaisiko tuon sinänsä ihan hyvän puseron?


Kyynärpääpaikat? Tissitasku? Taskut? Sanokaa nyt hyvät ihmiset, ettei aikuinen ihminen pukeudu näin. Paitsi jos on lastentarhassa töissä. Ja minä en ole, vaikka siltä joskus tuntuu.


En ole ommellut vielä mitään puseroon kiinni. Mutta jos ompelen, pelkään, ettei hulluus lopu tähän. Tekisi mieli virkata reunuspitsiä ja päästää mopo vallan irti. Mihin katosi vanha kunnon minimalismi? Laittakaa nyt vähän jarrua, jooko?

19 kommenttia:

  1. Päästä vain se mopo irti. Minimalismi on keväällä ihan turhaa.

    VastaaPoista
  2. Eikä jarruteta, heitetään lisää löylyä kiukaalle. Kun nyt virkkaamaan rupesit, niin virkkaa kaulus kans, ja ne kyynärpääpäikat. Hiiten kaikki tylsä minimalismi, rimpsua, räyhelöä, liehuketta maailma täyteen. (paitsi ettei kaikkia tohon puseroon, siihen aika tyyni kaulus ja kynäärpääpaikat noiden taskujen lisäksi.)

    VastaaPoista
  3. Tiesitkös, että Aikuinen Ihminen(TM) pukeutuu vain mustiin suoriin housuihin, valkoiseen kauluspuseroon ja mustaan jakkuun. Jalassaan hänellä on tavalliset mustat nahkakengät. Hymyä hänen kasvoillaan ei koskaan näy, koska Aikuinen Ihminen keskittynyt siihen, että vaatteisiin ei tule ryppyjä tai tahroja.

    Joo.... :D Oikeasti minusta tuo paita näyttäisi hienolta virkkauspalataskujen kanssa. Ne näyttäisivät piristävän paidan ruskeaa sävyä. Minä olen jo jonkun aikaa halunnut laittaa virkkauspalataskut johonkin neuleeseen, mutta minulla ei ole yhtään sopivaa neuletta, johon niitä laittaa. Syytän uusinta virkkauskirjaa, jossa on vaikka mitä ideoita virkkaspalojen käyttöön. :)

    VastaaPoista
  4. Hei, tuli mieleen, et virkkaa noita vähän enemmän ja ompele ne sitten vinottainpuseroon kiinni niinkuin sellainen missinauha.. ;o))

    VastaaPoista
  5. no tässon jarrua;-)
    Kai nuo joillekin passaisivat, siis että pusero täyteen ja sitä rataa. Itsessään kauniita vekottimia nuo tuollaiset.
    Käyvätkö ne sulle, sun paitaasi, sitä en tiedä. Jotenkin olen kuitenkin luonut itselleni sellaisen käsityksen sinusta etteivät kävisi siihen.
    Mutta hitostako minä lopulta tiedän!

    VastaaPoista
  6. Mä näen tuon villatakkina. Keskeltä auki, virkatut reunukset ( en tiedä onnistuuko) Alareunaan myös koristeraita tai pari.Sitten nuo taskut ja ehkä kyynäräpääpaikat tai rannekekoristelut alareunan tapaan.

    Onko suuri surku jos siitä tulee niin iloisenkirjava, että kehtaa pitää vain kotona? jos on, niin ei kannata tehdä mitään. Mutta kannustan vaan kokeilemaan huvin ja urheilun vuoksi. Aina sitä oppii, ja voi nauttia vaan siitä mitä syntyy. Taidetta ei enää voi pukea yllensäkään, mutta se voi silti olla taidetta...

    ps. Mennään sitten kirjailukurssille, kun muutan niille leveyksille? Se on tosi vaikeaa puuhaa oppia ihan kirjaa lukemalla ;-)

    VastaaPoista
  7. -sanna-: Joo, mieli tekisi. Vaikka puserolle on sinänsä yksi ja sama, se on hyvää materiaalia. Siis johonkin muuhun. Eli sikäli sääli. Yksiväristä täyttä villaa löytää nykyään huonosti. Että harmittaako sitten?

    morso: Alan kallistua kyynärpääpaikkoihin. Siis jos rohkeus ei petä.

    Emmanuelle: Pitäisköhän aikuisilta ihmisiltä kieltää virkkauskirjat? Ne aiheuttavat liikaa houkutuksia kaikkiin hullutuksiin. Kuten nyt vaikka virkattuihin taskuihin.

    Pirjo-Riitta: Missinauha!? Nyt repeän täällä! :DDD

    piilomaja: Eivät ne käy. Se ei ole minua. Olet oikeassa. Mutta silti tekisi mieli. Saas nähdä, miten tässä käy.. Jos lahjoittaa puseron sitten johonkin lasten seimeen?:D

    Mari: Muutat näille leveyksille? Onko sellaista luvassa? Rehellisesti sanottuna kotipaita siitä tulee, jos riehaannun. Mutta mietin juuri tuota, että oisko kiva tehdä, kun ei tässä nyt kummempaakaan käsityötä ole. Enkä uskalla leikata auki, tunnustan heti.

    VastaaPoista
  8. mie komppaan maria. Tuosta voisi tulla kovinkin kiva takki. jos vaikka huovutat paidan? Teet hihan suihin ja helmaan vähän virkkaamalla lisää. Ja huopaanhan on helppo kirjailla...vink vink!

    Ja se tärkein juttu: vähemmän ei ole enemmän vaan enemmän on enemmän :)

    ja jos se nyt sitten menee ihan syteen saveen, niin tulipahan testattua/todistettua ettei toimi?

    VastaaPoista
  9. Ole rohkeasti hauska, mutta kuitenkaan panematta liikaa hösseliksi (ettei tule sitä pelättyä tarhatäti -fiilistä). Ole myöskin originelli eikä liian tavanomainen. Taskuina palat on kivat, mutta jospa vähän irroittelisit ja laittaisitkin paikat hihoihin. Joko hihan yläosaan hauiksen kohdalle (perinteisen tatskan kohdille) tai sitten hihansuuhun, noin viisi senttiä resorista.

    VastaaPoista
  10. Soile: No vaan jos se kutistuu pesussa ihan snadiksi? Ei uppoa ruskea väri meidän neiteihin, ei. Voi kamala paikka. Uskaltaisikohan sitä...

    Hanna: Minä mallailin jo. Hauiksien kohdalla näyttää Schwartzeneggeriltä, ranteilla painopiste on ihan hassu. Se on minulle liian originelli ajatus. Minä olen katsos enemmänkin semmoinen tavan tallaaja näissä vaateasioissa.:D

    VastaaPoista
  11. Anna mennä vaan! Jos et siellä "lastentarhassa" tuota kehtaa pitää, niin kotona sitten.

    VastaaPoista
  12. Hei nyt vasta muistan miksi tämä kaikki tuntui jotenkin niin tutulta!
    Sain pari vuotta sitten idean että joo, yksi tosi pitkä villakangas takki leikataan lyhyemmäksi, sitten kirjon semmoisia ympyröitä, kaikkia maailman värejä ja kuvioita ja ompelen takin niitä täyteen. Tein niitä ympyröitä ja niiden tekeminen oli tosi hauskaa, olivat minusta kauniitakin.
    Sitten panin ne nuppineuloilla kiinni takkiin - ja otin äkkiä pois.

    VastaaPoista
  13. En anna jarrua. Irrottele, päästä irti, anna palaa, siitä vain!

    VastaaPoista
  14. kaisa: Niin kait se on. Sitä vaan ihminen ehkä kuitenkin tarvitsisi enemmän sellaista vaatetta, jossa uskaltautuisi postilaatikkoa pidemmälle. Erinäisistä kokeiluista johtuen ns. kotivaatetta riittää.:D

    piilomaja: Eli sinä olet jo tämän "kiirastulen" läpi käynyt ja muihin verrattuna puhut kokemuksen syvällä rintaäänellä. Miten minä niin pelkään, että sinä olet oikeassa....

    Oranssi: Mulla pitää hiukka istua alas tämän kanssa ja miettiä. Katellaan, sano.

    VastaaPoista
  15. Joskus (harvoin) kun repäisen ja puen päälle tavanomaisesta poikkeavaa, kuten tässä taannoin punaiset sukkahousut, koen koko päivän töissä valtavaa kiusaannusta. Kun on kymmenien silmäparien edessä, haluaa olla mahdollisimman neutraali. Ja on se varmaan luonnekysymyskin. Ja on se varmaan sellainenkin juttu, että kohderyhmä on mahdollisimman kriittisessä iässä. Ole siinä sitten luova...

    Miksipä ei paikkataskuja. Miksipä ei kokeiluja. Jos menee päin seiniä, voi kuitenkin purkaa.

    VastaaPoista
  16. Epoletit olalle? Virkkuukersantti tai jotain...

    VastaaPoista
  17. Solveig: Ei siitä työvaatetta tulisi. Tuo mainitsemasi kriittinen ikä on niin totta. On sattunut sellaistakin, että kerran eräs kysyi reippaasti, että "ostatko sinä koskaan uusia vaatteita"..

    Hilja: Virkkuukersantti kuulostaa tosi kovalta!:D

    VastaaPoista
  18. Mitäs tuo tuommoinen puhe on että miettiä pitää ja vähän jarrutella ja uskaltaako sitä??! Sehän on vaan yksi paita; reippaasti sakset käteen ja keskeltä halki ja sitten heittelet tilkkuja hihoihin ja väkerrät reunuksia ja kirjailet kukkasia :D Ihana kevätduunaus siitä tulee! Pesin muuten taannoin lempivillapaitani ihan vähän vaan väärässä lämpötilassa. Paita kuitenkin harmistui ja huopui pikkuruiseksi. Nyt on talossa kymmenen uutta patalappua, reunukset virkattu ja kukkia kirjottu.

    VastaaPoista
  19. Tindiska: En minä tiijä, mitä vollotusta tämä nyt taas on. Yksi pusero sinne tänne. Mutta ei haluaisi tuhlata ikaansa joutaviin. Siis semmoiseen, mistä ei mitään tule. Vaikka haittaisko tuo, jos oli kuitenkin hauska tehdä. Asialla ei ole enää niin väliäkään kyllä, sillä pesin paidan ja huovutin ja nyt se on niin omituinen, että intokin laski. Nyt pyörittelen peukaloitani, että mille alkaisin vai alanko millekkään. Kyllä se on vaikeaa joskus.:)

    VastaaPoista