9.2.2011

Hetki auringon kanssa

Jos sattuu sellainen ihme, että ehtii valonsäteiden kanssa yhtä aikaa kotiin, on parasta tarttua kameraan ja tehdä postaus. Ovat sen verran harvinaisia molemmat. Auringon näkeminen sekä tämän blogin päivittyminen. Tuloksena vaatimaton sarja otoksia piposesta, josta piti tulla jotakin muuta, kuin mitä siitä tuli.


Pipon "juju" on siihen jatkoksi neulottava vyö, joka kierretään pipon ympärille ja kiinnitetään soljella, napilla tai millä nyt kukin haluaa. Minä halusin vyön soljen. Mutta me emme koskaan kohdanneet eikä kärsivällisyyteni sallinut tällä erää pidempää etsiskelyä. On tässä muutakin hommaa. Pyörittelin vyötä rusetiksi, kukkaseksi ja jos sun miksi palleroksi, mutta ei siitä mitään tullut. Siis sellaista käyttökelpoista. Vyö purkuun.


Nyt se on ihan tavis pipo. Mies lupasi sille kodin, mikä lienee fiksuin ratkaisu. Langassa on sen verran akryyliä (45%), että ei pitäisi siipallakaan kutista. Vähän harmi tästä jäi; minäkin tarvitsisin ruskeata päähän pantavaa. Lohduttaudun sillä, että sain lankajemmoistani pois pari siellä pitkään marinoitunutta kerää. Ja jos joku kaipaa tolkumpia kuvia, otan sellaisia heti kun aurinko, pipo, mies ja minä kohtaamme jossakin, missä on kamera. Malli on ihan ok peruspipo, tykkään. Ohje löytyy valitettavasti vain Ravelrystä eli sinne kirjautuneet: katsokaapa täältä. Lanka, ONline Linie 226 Outland, kuuluu siihen osastoon, joka näyttää kerällä lupaavalta ja neulottuna jotenkin kummalliselta. Puikot 4,5mm.
PS. Pitää vielä lopuksi avautua sen verran, että tapasin maanantaina Nukkumatin. Ihan tosi. Jos iso mies on pukeutunut päästä varpaisiin asti sinisiin vaatteisiin ja esittäydyttäessä kertoo olevansa Nukkumatti, niin uskottava se on. Ainakin 2-vee uskoi. Lapsi tuijotti anestesialääkäriä esittelyjen jälkeen lumoutuneena ja suu auki eikä muistanut pelätä. Pelko suli myös äidiltä. Arvasitte oikein, nyt meillä jännitetään, kauanko putket korvissa pysyvät.

7 kommenttia:

  1. Nukkumattihan se. Voin kuvitella noin pienen lapsen hämmästyksen. Tiedä miten elämää muuttava kokemus se oli pikkuiselle...se nukkumatin tapaaminen meinaan. Toivon mukaan se putkitus on ainakin elämää muuttava kokemus positiivisessa mielessä.

    VastaaPoista
  2. Tess: Sitä täälläkin toivotaan, todella. Olisi kiva ruveta porukalla virkoamaan tästä melkoiseksi tautiputkeksi muodostuneesta talvikaudesta. Peukut pystyssä ollaan.

    VastaaPoista
  3. Peukkuja pidetään täälläkin niille putkille. Ja hurataan huumorintajuiselle anestesialääkärille. Ihana tapa kohdata pieni lapsi, jolle juttu on vähän jännittävä.

    VastaaPoista
  4. Hei, se nukkumatti on tosi kiva setä. Jos siis on kyse samasta anestesialääkäristä, jonka oikea nimi on Matti ja joka esittelee itsensä lapsille (myös 14 vuotiaille) nukkumattina :-).

    Terveempää loppuvuotta toivotan
    -junika-

    VastaaPoista
  5. morso: Puhuvat aina välillä, että lääkärikoulutukseen pitäisi ottaa mukaan sosiaalisten taitojen opettelua tyyliin "miten kohdata potilas". Mutta tuo kaveri kyllä osasi ilmankin; oli persoonana aurinkoisen oloinen, rauhallinen ja kaiken kaikkiaan sopiva nukkumatin hommiin.

    Junika: Tiedätkö, olin niin ihastuksissani, että taisi nukkumatin oikea nimi jäädä vallan hämäräksi.:) Ja kiitokset toivotuksista!

    VastaaPoista
  6. Pidämme peukkuja putkille, ne auttavat monia pieniä ja siinä samalla koko perhettä. Minun mieheni on tehnyt myös nukkumatin hommia joskus, nykyisin enemmän nukkumatin vierailun jälkeen pääsee hommiin hän ;-)

    ps. kiva fontti otiskoissa!

    VastaaPoista
  7. Mari: Kiitos, kevät vaati vähän uudelleen sisustusta blogissakin.:)

    VastaaPoista