5.1.2011

Äiti neuloo ja virkkaa

Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): Sl 1, WC9, p4(4, 6, 6, 6), place marker..
Lapsi: Kakka tuli.
Äiti: ..k1.. Mitä?
Lapsi: Iso kakka.
Äiti: Iso kakka? Mennäänpä pesemään. (Lähtevät pesulle)


Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): Missä mä olinkaan?.. hmm.. k1, WC9, place marker, k1..
Lapsi: Kakka tuli.
Äiti: ..p10(10, 14, 14, 14).. Mitä? Kakka? No justhan se tuli?!
Lapsi (nostaa vauvanukkea): Kakka.
Äiti (ottaa nuken syliin ja alkaa riisua vaippaa, sukkahousuja, puseroa, housuja ja irroitella tuttiketjua)
Lapsi: Iso kakka.
Lapsi poistuu lasten leikkikeittölle pesemään vauvan pyllyä lavuaarissa.


Äiti (lukee ohjetta ja neuloo): No niin, missäs mä olinkaan.. WC9, place marker.. No, taasko sä olet siinä.. Niin?
Lapsi: Vauvalle vaatetta.
Äiti nostaa nuken syliinsä ja pukee sille vaipan, sukkahousut, puseron, housut ja tutin.


Äiti (lukee edelleen samaa kierrosta ohjeesta ja yrittää neuloa): .. k1, p4( 4, 6, 6, 6).. No, mitä nyt?
Lapsi: Kakka.
Äiti (katsoo juuri puettua vauvanukkea): Mutta juurihan sillä tuli kakka.
Lapsi: Iso kakka. Lipuli.
Äiti huokaisee, laittaa neuleensa pois ja miettii kannattikohan sittenkään aloittaa neuletakkia. Ja riisuu vaipan, sukkahousut, puseron, hatun ja tutin. Lapsi on sillä välin riisunut itsensä ja vetänyt sukkahousut päähänsä. "Pitkät kolvat" se sanoo ja "Hyppää pois!". Ja lähtee pesemään vauvaansa lavuaariin, minkä jälkeen kaikki alkaa kutakuinkin alusta.


Koska edellisen kaltainen rumba pyörii täällä tauotta, on syytä epäillä, ettei neulerintamalla ole odotettavissa kaksisia saavutuksia. Siksipä äiti virkkaa. Helppoa, nopeaa eikä siihen tarvitse juurikaan ohjeita. Ainakaan tämmöisiin pieniin töihin kuten vaikkapa pannunaluseen.


Pannunalunen kirjasta Virkattua (Katriina Leppänen ja Antti Huittinen, 2008). Tarvitset paitsi lankaa myös 19 pullonkorkkia, joiden ympärille virkatut pylpyrät asetetaan. Lankana ylijäämäkerä Noro Kureyonia ja kyllä, on meillä muutakin lankaa kuin Noroa, mutta jostain syystä Noro-virus on kestänyt tänä talvena pitkään. Koukku oli se 4,0.

34 kommenttia:

  1. Hih, hauska juttu, vai onko niin hauskaa kuitenkaan?!

    VastaaPoista
  2. Oijoi. Ei lainkaan harmaata arkea! Muistan jotain hyvin samanlaista about 5 vuoden takaa. Muistot ovat jo kultaiset, vaikka silloin meinasi pää haljeta.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa jotenkin ihmeen tutulta...

    VastaaPoista
  4. Hih.

    Meillä yleensä mies alkaa kertoa jotain pitkää ja monipolvista juttua, kun lasken kerroksia. "75, 76, 77..." "Sitte Raimo sanoi, että ne aikoo lähteä Teneriffalle..." "Oliko se 67?"

    solveig, häiritty joulun aikaan monta kertaa

    VastaaPoista
  5. voi miten kuulostaa tutulta! tosin meillä se kakka tarkoittaa ihan sitä oikeaa...ja silloin on parempi toimia ripeästi koskapa joskus sitä saattaa löytyä myös seinältä pöntön vierestä kun innokas tutkija on tehnyt empiirisiä kokeita.

    Sinänsä joku voisi tutkia miksi silloin kun teet kaikista eniten keskittymistä vaativaa juttua niin johan piisaa keskeytyksiä.

    ai niin, kiva pannunalunen. nuita jos teksi miljoona niin tulisi kiva olkkarinmatto

    VastaaPoista
  6. Teillä on siellä lapsiperheen arkea! =)

    Hauskoja virkutuksia! Minä olen virkkaillut palloja aikani kuluksi joulupuuhun kiinni. Pientä välipalaa siis...

    Ihana tuo sun sairaskertomus! Hih!

    VastaaPoista
  7. Kuulikohan naapurit, kun mä nauroin niin makeasti? Tasoittaa vähän, jos ihmettelivät eilistä turhautunutta ärinää täältä seinän takaa.

    VastaaPoista
  8. Olen seurannut blogiasi nyt jonkin aikaa ja tästä bloggauksesta huolimatta minusta kyllä siellä syntyy kaikkea ihanaa ihan läkähdyttävään tahtiin! Minä tunnustan kärsineeni viime aikoina ihan vaan sisäsyntyisestä saamattomuudesta, mutta kaulakorubloggauksesta innostuneena sain kuin sainkin sellaisen välipäivinä taiteiltua ja nyt teen kaverille kanssa :) Pienten pylpyröiden virkkaus tuntuu olevan ainoa haaste johon tällä hetkellä taivun, joten tuo pannunalunen voisikin olla seuraava hommani. Peitontekeleen purettuani joka paikka pullisteleekin pienen pieniä puuvillakeriä. Pannunalusen tekoon siis!

    VastaaPoista
  9. Äiti on keksinyt itselleen/taipunut tilanteeseen sopiva(a)n käsityö(hö)n. Kokonaisuus vaikuttaa hyvin hallitulta, noroilla mennään. Onneksi sairas lapsesi saa olla kotona saamasssa Sinun hoitoasi. Arvostan Sinua äiti, olet lapsesi tärkein, arvostan sitäkin, että pidät yllä itselläsi sitä mistä myös Sinä pidät. Minä haikailen noita aikoja, ne menivät. Saan olla pitkiä aikoja yksikseni, odotellessani. Määrittelen toistuvia kertoja teini-ikäisille kotiintuloaikoja, syömisaikoja ja nukkuumaanmenoaikoja. Äitinäoloon mahtuu niin monenmoista. Voimia arkeesi toinen äiti!

    VastaaPoista
  10. Mä jo mietin, että miten hitossa sä olet osannu tehdä noin pullean pannualusen. Kannatti lukea juttu loppuun. Monen bloggaajan kohdalla en oikein jaksa, mutta kirjoitat niin kivasti, että pakko lukee aina kaikki!! Sussa ois ainesta pakinoitsijaksi ;oD

    VastaaPoista
  11. Elsa: Niin se pitää ajatella; hauskaa aamusta iltaan. Kun ei oikein itkeäkkään viitsi eli kyllä, tämä touhu naurattaa aika usein.:)

    Liina: Kieltämättä minäkin jo laskeskelin, että tämän vuoden aikana pitäisi ruveta helpottamaan. Kolmea ikävuotta lähestyessä sitä omaa touhuakin alkaa kiitettävästi olemaan, äiti pääsee vähemmällä. Sitä odotellessa.

    Saga: Juu...:)

    Solveig: Mä olen ruvennut laskemaan isosti ääneen. Tuo pienempikin osaa jo luetella "viisi, kuusi, seitsemän..". Ja sitten perustin eilen sellaisen kierrosmittarin; ei tässä hullunmyllyssä matematiikka paljon suju.

    Soile: Siellähän on innokas tiedemiehen alku..:) Ihan olkkarin mattoon asti en päässyt, mutta visioin jo jotain katelautasia, tabletteja ja sen semmoisia. Onneksi on muitakin kokeiltavia ohjeita mielen päällä, niin ei tartte ruveta nysväämään..

    Nonna: Meillä sitä on, kyllä! Arkea riittää. Ja jotenkin kait siitä on oppinut tykkäämään; kyllä täällä pärjätään.

    kaisa: Turhautunutta ärinää..? Mitä siellä oikein touhutaan? Ei kuule, ne toiset seinänaapurit ei ainakaan kuule mitään. Ne on niin hurjassa flunssassa, että ne vaan yskii..

    VastaaPoista
  12. Niin tuttua :D Ihana tuo pannunalunen, sulla tuota Noroa tosiaan riittää :D

    VastaaPoista
  13. Tuija: Ei täällä kummoisia tapahdu, älä huoli. Jotain virtaa on kuitenkin ollut havaittavissa ja ounastelinkin, että jokohan ne alkaisivat talven mittaan napatut vitamiinit potkia.. Mulla tulee semmoinen kevätviiraus aina vuodenvaihteessa, vähän aikaa touhututtaa kauheasti. Kyllä se loppuu.:) tsemppiä sinne, jospa se viiraus tarttuisi, jos semmoista kaipaat!

    Rva Pioni: Mietimme juuri miehen kanssa tuota, miten pöljältä sen täytyy tuntua, että kun vuosikausia pyörittää tätä ääneksästä ja kuluttavaa - ja toisaalta varsin antoisaa - härdelliä, niin sitten onkin yhtäkkiä hiljaista ja lapset riennoisaan. Että mitäs sitten tehdään? Me kyllä keksittiin heti monta juttua, mutta kyllä siinä varmaan joku surutuö pitää tehdä, kun pikkujalkojen tempsutus vaihtuu murrosikäisten murinaksi.:D Kiitos sanoistasi!

    VastaaPoista
  14. Hanna: Nyt kyllä kiinnostaisi tietää, mitä vaihtoehtoja pulleuteen ehdit mielessäsi kehitellä ennen kuin pääsit pullonkorkkeihin asti? Tuumasitko, että nyt se joutessaan siellä tunkee vanua pikkukätösillään pikkupylpyröihin..? :DDD

    Maritta: Noroa riittää ja tiedätkö, ei lopu vähään aikaan. Just illalla saunassa sain uuden idean, mihin voisi kokeilla Noroa.. Oonkohan mä vähän urautunut tai jotain?:D

    VastaaPoista
  15. Kaiholla muistelet vielä noita aikoja, vaikka rankkaahan se on pienten lasten kanssa. Täällä murkun murinoita ja angstia riittää, vaikka joskus ihan mukavakin päivä välissä. Nyt se on sitten semmosta luopumisen tuskaa ja siiman löysyttämistä - kunhan osais ja varsinkin uskaltais. Meillä muuten sairastelut loppui, kun poika täytti neljä. Siihen saakka se oli yhtä korvatulehdusta se elämä.

    VastaaPoista
  16. Minä teen jo mentaaliharjoituksia totutellakseni taas vauva- ja taaperoarjen tuomiin haasteisiin käsityörintamalla. Kieltämättä virkkaaminen on hyvä vaihtoehto, samaan tapaan kuin romaanit joutuu vaihtaan pariksi vuodeksi taas naistenlehtiin. Meillä on nyt vanhemmilla tytöillä ompelukuvainnostus ja tulee siitäkin kieltämättä hyvään tahtiin keskeytyksiä omaan tekemiseen, mutta näissä yritän olla superkärsivällinen, jotten tappaisi tekemisenmeininkiä heti alkuunsa. Kuvailemaasi osallistumisen tasoon en todellakaan aina ole pystynyt.

    VastaaPoista
  17. Voihan kakka! Iso semmonen. Ei kai tässä muuta voi sanoa.

    Pannunalunen on ihana. Noro-virus jatkukoon.

    VastaaPoista
  18. Voi kun ihana pannunalunen! Mukavaa vuodenalkua sinulle, iloitsen puolestasi kun saat jo neuloa muutakin kuin sukkia ;) vaikka syntyihän niitä sukkia loppujen lopuksi vaikka kuinka! Hauska tuokin tänpäiväinen tarina, itelle ei arkipäivää tuo mutta muistan kyllä millaista on, kum joku keskeyttää neuletyön ja aina just vaikeimmassa kohdassa!
    Outi

    VastaaPoista
  19. satu.p: Minä en tajua näitä kuopuksen korvatulehduksia ollenkaa, esikoisella ei ollut. Samalla tavalla on hoidettu, imetetty pitkään ja vedetty kohdusta lähtien maitohappobakteeria. Että mistä ne nyt näin innostuivat. Lohdullista ajatella, että loppuvat joskus. lapsi kun täyttää jo kohta 2, voisi jopa ajatella, että ollaan voiton puolella.:)

    Merruli: Minäkään en ole lukenut kunnon kirjoja herran aikaan. Tosin en voi syyttää yksin pieniä lapsia, viime vuosina vapaahetket ovat menneet käsitöihin, jotenkin vaan polte siihen suuntaan on ollut kovempi. Tarkoitatko ompelukuvilla sellaisia, mitä neuloilla pistellään? Olen etsinyt niitä, enkä mistään löydä!

    Tiina: Kakkapa hyvinkin ja Noro-virus jatkuu, kun Noroa sentäs vielä on lankalaareissa.:)

    Outi: Kiitos uuden vuoden toivotuksista, samaten sinne, kaima! Tämmöistä se on täällä tämä käsitöiden teko.:D

    VastaaPoista
  20. Juu, juuri niitä lapsuuden ompelukuvia, jotka ensin pistellään ja sitten ommellaan. Nuo kissakuvat on painanut Satukustannus ja luulisin ostaneeni ne jostain halpahallista. Eli kyllä niitä vielä valmistetaan.

    VastaaPoista
  21. Ihana! Näinhän se menee:) Mutta onneksi vain yhdellä nukella oli ripuli!

    VastaaPoista
  22. Voihan lipuli ja pitkàt kolvat!!! Tuloksena mahtava pannunalusta. Ja oon ihan varma, ettà sinunkin sisàllàsi hymyilyttàà... jos vaikka naurattaakin...

    VastaaPoista
  23. Hih :-). Kyllä se aikamoista keskittymiskykyä vaatii, että saa jotain aikaan pikku apulaisten kanssa.

    Mutta toi pannunalunen on valloittava! En ole vissiin tuota kirjaa nähnytkään, täytyypä tehdä toivioretki kirjastoon.

    VastaaPoista
  24. Onpa ihanan näköinen pannunalunen!

    Ja voihan lipuli :D Täällä 3-v oli tänään löytänyt mun jemmaamat vauvanuken ruoat ja kuorruttanut niillä nuken lisäksi huoneensa. Touhusi ylpeänä: "Nyt Katariina kakkaa monta päivää!"

    VastaaPoista
  25. Oh God! Nämä kissalapset on siitä hyviä, että kasvavat NIIN paljon nopeammin kuin ihmiset. Tosin ei näidenkään kanssa mitään ohjeita lueta... Hieno pannunalunen.

    VastaaPoista
  26. Voihan lipuli. Sitä on täälläkin ollut, eikä ole kivaa. Mutta sen voin sanoe, että jos joku saa minut virkkaamaan, joskus, niin tämä sinun blogisi. Tosin ei nyt vielä...

    VastaaPoista
  27. Merruli: Pidänpäs silmäni auki kauppareissuilla. Ei tosiaan ole tullut vastaan missään.. Kiitos tiedosta!

    Irmeli: On meillä valitettavasti kahdella nukella sitä lipulia aika usein. Se toinen on vielä semmoinen vain vähän tulitikkuaskia isompi; tosi tympeää pukea ja riisua sitä.:D

    Lissu: Ei aina jaksa siinä tilanteessa naurattaa, mutta jälkeenpäin yleensä aina. Onhan tämä semmoista. Tiedät kyllä.

    Ellimelli: Kirjastosta minäkin löysin. Kirjan kannessa on muistaakseni virkattu verkkokassi tai jotain. Toivottavasti löydät!

    Jasmiina: Voi kauhea!:DDD Minä en ole edes hankkinut niitä vauvanruokia, tämä meidän babyborn lipuloi muutenkin myötäänsä.

    mokkakissa: Kyllä meillä kissakin kiitettävästi osallistuu lankakerien sotkemiseen. Ja sullahan kissoja on useita!

    -sanna-: Harkitsehan vielä, se on myös niitä hommia, että kun annat pikkusormen, niin..:D Keväällä muuten aina virkkauskärpänen puraisee!

    VastaaPoista
  28. Pikaista paranemista kaikille lipuloiville tyypeille!
    Ihanan kumpuavan näköinen pannun alunen tuo on.

    VastaaPoista
  29. WeirdRockStar: Mies on täällä vähän huolissaan tipattomasta tammikuustaan, kun perheen naisväelle ilmaantyi tällainen akuutti pullonkorkkien tarve..:D

    VastaaPoista
  30. Meillä on jokunen vuosi noista ajoista, nyt kuuluu lähinnä sitä murrosikäisten murinaa ja välillä ovi paukahtaa. Huumorinsa kyllä siinäkin, sillä onneksi meidän lapsoset ovat tavallisen kilttejä murkkuja. Ei siis ole ollut syytä todelliseen huoleen.

    Aivan ihana taas tuo pannunalunen. Norosta on näköjään moneksi. Minultakin löytyy laareista, mutta yhä vain suunnittelen ja haaveilen ja ihastelen sinun aikaansaannoksiasi.

    VastaaPoista
  31. Ihailtavaa että Mies on noin altis auttamaan naisväkeä mäessä... pannunalusissa. Ja ne väittävät että ritarillisuus on kadonnut maailmasta. Ne eivät tiedä mitään. Keitä ikinä nämä " ne " ovatkin.

    VastaaPoista
  32. Tuija: Kaiveleppas vähän niitä norojasi siellä ja laita hanskat heilumaan. Tai innostuisko ne murkut puikkojen/koukun varteen? Kivaa niistä tulee aina, norooista.:)

    WeirdRockStar: Juu, kyllä apua on annettu. Korkkien suhteen on rikastuttu.:)

    VastaaPoista
  33. Kiitos taas siitä, että toit hymyn päivääni! Myötätuntoa toki löytyy, pienen lapsen äitinä tiedän, ettei aina ole hyvä hetki tehdä mitään suurta keskittymistä vaativaa. Sun tyylisi kirjoittaa on vaan niin... ihana. Ja viiksimies-jutut aiheuttavat hihittelyä myös. Voimia sinulle Viiksimiehen ja lipuloivien nukkejen kanssa.

    VastaaPoista
  34. Nzqu: Viiksimies on taas Viiksetön mies ja ihan omakseni tunnistan. Tänään ei ole esiintynyt edes lipulia, mikä sinänsä on kumma juttu. Mutta kaikenlaista muuta äänekästä ja keskeyttävää on esiintynyt. Kiitos toivotuksista, koitetaan pärjäillä.:)

    VastaaPoista