29.12.2010

Taivahan vallat

Koko joulukuu on ollut vähintäänkin raskas. Kaikesta en saata edes puhua. Tuntuu, kuin olisin valvonut koko kuukauden. Ja näytänkin varmaan siltä. Lapset sairaina. Vuoron perään ja yhtä aikaa. Nuoremmalle kirjoitettu neljä lääkekuuria. Ja sitten se korvien puhkominen tapanina. Lompakko on tyhjä, eikä pelkästään joulun takia. Onneksi ei tarvitse lähteä ihan heti mihinkään. Lupa haahuilla tukka kampaamatta ja pyjamassa vaikka tammikuulle. Ajattelin jo toiveikkaasti, että pahin lienee takana. Että joskushan tästä on noustava. Pakko. Mieli karkaa jo mullan vaihtoon, tulppaaneihin ja kevääseen. Ja oliko niin, että vuoden vaihtuessa saan taas neuloa muutakin kuin sukkia?

Mutta sitten on se yksi asia. Se latistaa paatuneimmankin vaimon. Tulppaanitkin. Pystynkö edes sanomaan.. Mies on kasvattanut viikset. Kyllä, luitte oikein. Enkä tahdo tottua asiaan, vaikka mies väittääkin niitä välipäiväviiksiksi. Nimitys antaa tietysti toivoa. Että niille tulee loppu joskus. Mutta että piti vielä tällainen sattua. En tiedä teistä. Joillakinhan on sellainen perversiolta haiskahtava viehtymys viiksimiehiin. Minulla asia on päinvastoin. Viiksimiehissä on jotakin vastaansanomattoman epäilyttävää. Ja nyt semmoinen on muuttanut meille. Kiusaksi tietenkin. Itsellään on hirmuisen hauskaa. Hihittelee, kun vatsaani vääntää. Hymyilee vinosti tuttavilleen arvioidessaan niiden ilmeistä, mitä ajattelevat. Viiksistä. Että miettivätkö, että ihan törkeät, mutta eivät ilkeä sanoa, kun ovat kilttejä. Ajattelevat, että jos se itse tykkää ja on aivan onnessaan. Minä sanoin, ettei tarvitse miettiä eikä ihmetellä. Ne ovat viikset. Ja semmoiset ovat aina ja kaikkialla pelkästään käsittämättömät. Ja jos niitä näkyy meillä vielä uuden vuoden puolella, teen niin kuin Kati vinkkasi. Ajelen ne yöllä pois, kun mokoma nukkuu. Tai kasvatan omat kulmakarvani yhteen. Se nimittäin onnistuu. Katsotaanpa sitten, kuka täällä ihmettelee.


PS. Joko kaikki halukkaat ehtivät osallistua virkatun korun arvontaan edellisessä postauksessa? Vielä ehtii!

40 kommenttia:

  1. Kauhulla odotin sità uusinta kauhistusta, mutta sitten olin tukehtua nauruun: Voihan (kissan)viikset!!! Voisithan miestàsi piristààksesi piirtàà tussilla itsellesikin moiset kaunistukset. Tai jollain helpommin poispestàvàllà, sillà voisivat koulussa hieman ihmetellà, ettà mitàs hormoneja ope on lomalla popsinut!!! Hah, heh, hih, hoh, huh, hyh, hàh???

    VastaaPoista
  2. Sympatiani - todella!! Oma mies aina säännöllisin väliajoin yrittää viiksien jättämistä ylähuuleen, etenkin loma-aikoina. YÄK! Onneksi toistaiseki pusulakko on toiminut vastalääkkeenä. Parran kestän hyvinkin, mutta viikset kutittaa ja harvemmin ketään komistaa.

    VastaaPoista
  3. Mä elän täysillä hengessä mukana, nimittäin mun ukkoni "kasvattaa" sellasta ällötys "tuttipartaa"!!! ONNEKSI se lähtee veke sunnuntai-iltana, kun työt alkaa sit taas maanantaina. Olen uhkaillut, että lopetan pussailun, jos tuttiparta ei lähde!!! Täytyy ottaa kovat keinot käyttöön...

    VastaaPoista
  4. Vai että viikset, no johan on. Mursu, kalapuikko vai mikä on malli? Vai kähertääkö kuin Poirot konsanaan? Onko ostanut viiksivahaa?

    Jos hää niitä välipäiväviiksiksi nimittää, niin toivoahan on. Tai sitten laitat ulkoruokintaan että ymmärtää.

    Toisaalta yhteen kasvaneet kulmakarvat voisivat olla aika villit...

    VastaaPoista
  5. No minä osallistun sitten, kun kerta ehtii! Voimia sairastelu- ja viiksirintamalla.

    t.

    Blogiton Merja

    VastaaPoista
  6. Kulmakarvat yhteen! :D (onnistuu muuten täälläkin)

    VastaaPoista
  7. Voi viikset! Niin sinun täytyy varmasti tehdä, nips naps viikset pois yöllä ihan salaa, jos ei muuten.,)

    Teillä on kaunista.:) Onko tuo hylly muuten ikeasta? Rupesin heti suunnittelemaan hyllyjä, kun näin ompelunurkkauksesi. Täytyy virkata oma kaulakoru (villa-allergia), jos varastoista löytyy kivaa lankaa. Muistelen, että löytyy.

    Paula

    VastaaPoista
  8. Auh. Otan osaa. Mun miehellä on ollut viikeset ja on ollut parta. Nykyisinkin saattaa välillä kasvattaa kesäparran. Mutta se kyllä tietää, että silloin saa olla ihan rauhassa, vaimo ei pussaa eikä päästä omalle puolelleen sängyssä. Onko kamalampaa kuin vikset, jotka tunkee mun nenään kun yritän pussata. Yök. Että pane se pusu- ja halikaranteeniin, niin ehkä viisastuu ja silenee taas. ;)

    VastaaPoista
  9. Meillä miehellä oli viikset vuonna yksjakaks, sain onneksi ajamaanm pois. Viikset on oikeesti tosi ällöt! Nyt sillä on kyllä parta, ollut kohta vuoden. En nyt niin tykkää siitäkään, mutta kaikkeen tottuu, ja sen (rumassa) naamassahan ne karvat on , ei onneksi mun.. Minäkin voisin kasvattaa kulmakarvat yhteen, hehee, ja sit kurtistella kulmia koko ajan, ihan kostoksi vaan.

    VastaaPoista
  10. Auts. Mahaansattuu. Viikset!! Oi, ymmärrän sinua. Toisaalta voit nyt välipäivien ajan huvitella tuttavien ilmeillä. Voit vaikka pahentaa heidän tilannettaan huokailemalla, että viikset tuolta meidän komistukselta enää puuttuivatkin ja nyt se on ihan täydellisen komea.

    Unta tulee aikanaan, rahanpuutekin helpottaa tilipäivän myötä, viiksistä on ennustettu olevan vain välipäivähuvia. Asiat siis olosuhteisiin nähden kuitenkin aika hyvin? Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
  11. Heh, täällä yks viiksiperverssi...;) Mikä vois olla miehekkäämpää kuin oikein tuuhea viiksipehko...? No mahtava parta tietysti vielä parempi.

    Mä olen kovasti yrittäny kasvattaa kulmakarvojani yhteen, ei onnistu! Sulla on viiksekäs mies ja kulmakarvatkin kasvaa, tasan ei käy onnen lahjat.;)

    VastaaPoista
  12. Hyi helvetti !! Viikset?!?! Ulkoruokintaan sanon minä.

    VastaaPoista
  13. Lissu: Jotakin hormoonia tässä voisikin ruveta popsimaan. Alkaa kyllästyttämään tömmöinen vötkistely ja venyminen. Pitäisi saada virtaa ja voimaa elohon!

    Merruli: On ne kamalat. Ja kun se vielä hiihtää kovasti. Mitenkähän sanoinkuvaamattoman näköisenä se tuleekaan ladulta, kunhan pakkaset laantuvat ja se pääsee ulkoiluttamaan ja kuorruttamaan viiksikarvojaan oikein urakalla...:(

    Hanna: Pusulakkoa täällä kovasti suositellaan, sinäkin. Ei taida toimia, jos ei täällä elo muutoin rauhoitu. Kun ei täällä ehdi näiltä potilailta edes pussaamaan.:(

    Soile: Olisivat villit, kyllä.:D Eihän tässä ole kuin pari päivää enää tätä vuotta. Eikä ole viiksivahoja ilmaantunut; jospa se olisi hyvä merkki.

    Merja: Kiitos, liitän nimesi mukaan taistoon!

    Taina: Voitaisiin siis perustaa joku kerho?:D

    PIUZA: Ikeaa on hylly ja kannattimet myös. "Harjanvarsi! kannattimien varassa on rautakaupan pyörökeppiä. Kaikki vaalattu valkoiseksi. Puuvilla ja pellavalangoista voisikin tulla kiva kesäversio. Laitetaanpa korvan taakse!

    morso: Alkaa kuulostaa, ettei viiksimiehillä ole järin kaksinen viuhka.:DDD

    Pirjo-Riitta: Siis meitä ois jo kolmen kovan kopla siinä kulmakarvat yhteen -kerhossa!

    VastaaPoista
  14. Voi däämn!
    Joulukuu on ollut tautinen siis teilläkin...
    toivottavasti toivutte kaikki pian! Ja toivottavasti jaksatte sitä kaikkea kunnes toivutte.

    Ja kuinka väärin on että ulvoin naurusta kun luin teitin lomaviiksi- miehestä...

    VastaaPoista
  15. Solveig: Juu, ei täällä mitään hätää ole. Mies on päivät töissä ja illat hiihtää. Täällä ei näy viiksenvilahdustakaan tuntitolkulla. Ja kiitos vinkistä. Houkuttaisi kovasti tarkkailla ilmeitä vinkkaamallasi tavalla, mutta en taida olla ihan niin kovaluontoinen, että uskaltaisin ryhtyä viiksiasioilla vitsailemaan.:D

    Hilja: Hilja!!!!!?:DDDD Olisihan se pitänyt arvata!

    Marika: No näin ovat asiat päässeet pahalle mallille. Katsellaan kuitenkin sen uuden vuoden yli, josko se silenisi..:)

    VastaaPoista
  16. WeirdRockStar: Räkätaudit ja kaikki niihin liittyvät lieveilmiöt tuntuvat olevan varsin ärhäköinä. Liekö tuo välikausiviiksi-ilmiökin laitettava samaan kategoriaan...

    VastaaPoista
  17. Isäpuoleni teki äidilleni saman tempun - kasvatti viikset. Ihan vaan kiusaksi. Äitini naksuttelee saksia merkitsevästi ja kieltäytyy pussaamasta :D Yksi hyvä keino mielen muuttamiseen pussauskiellon lisäksi on se, että silittää viiksiä alhaalta ylöspäin, jolloin viiksikarvat tökkää nenään ja kutittaa. Eiköhän ne häviä, kun on huvinsa saanut.

    Tsemppiä ja jaksuja. Kuulostaa aika väsyttävältä tuo sairastelu. Jospa se uusi vuosi toisi parempia päiviä sillekin saralle.

    VastaaPoista
  18. On sulla vastusta! Tirsk...

    Työkaverilla oli joku aika sitten sellaiset Hitler -viikset. Puistattavan kamala.

    VastaaPoista
  19. Hihhih, silmiini piirtyy heti kuva viiksimiehestä. Kannatan kulmakarvojen kasvattamista :D

    VastaaPoista
  20. Tess: Niin minäkin ajattelin, että jospa se lakkaa pian huvittamasta. Ei meinaan ennen ole ollut mainittavia vinkeitä tällä minun miehelläni. Ja samaa toivon; että uusi vuosi olisi tautitilanteen osalta vaatimattomampi.

    kaisa: Hitler-viikset! Pelottavaa, todella!

    Sini: Kulmakarvakonsti on kyllä kova konsti ja kamalaa itsellekkin. Jospa se muutoin asettusi tuo mies..:)

    VastaaPoista
  21. Viksethän oli tosi in 70-luvulla - miehesi todennäköisesti ottaa retroilun kovasti tosissaan. Jospa kutoisit sen pariksi ruskea-oranssi-keltaraitaisen slipoverin? Tai kireän puseron... vanhoista Käsityökerhoista löytää malleja.

    VastaaPoista
  22. juuli: Hyvä idea! Mies voisi jopa innostua; hänellä on kiitettävän huono huumorintaju. Mitä nyt ne viikset menevät vähän yli.:)

    VastaaPoista
  23. Oijoi noita miehenpuolikkaita. Minä myös odotan kauhulla josko tuo mieheke parran tai viikset joskus kasvattaa, hui!

    VastaaPoista
  24. Ennen pidin minäkin viiksiä ällöinä, mutta enpä enää. Miehellä on sekä viikset että parta(ja pitkä tukka), enkä ala, jos se ajais ne pois. Ei mies ole oikea mies, jos se on siloposkinen. ;)

    Isä kasvatti syksyn aikana munkkirinkiläparran vuosikymmenien siloposkisuuden jälkeen. Äidin käskyt eivät tehonneet. Oli aika outoa ekan kerran, kun näki isän. Asiaan saattoi vaikuttaa se, ettei äiti saanut toistuvista vihjailuista huolimatta puolisoa ajamaan partaansa pois. :D

    VastaaPoista
  25. Viikismiehet on luihuja. Minun entisellä poikakaverilla oi viikset. Sanoin, että seurustelen vain partamiesten kanssa. Nyt on oltu kimpassa 25 vuotta ja koko ajan parta:)

    VastaaPoista
  26. Putkahdin tänne ensimmäistä kertaa Sinin blogin kautta. Hirmu kivasti kirjoitat ja kiinnsotavia käsityöjuttuja täällä myös. Jäänpä seurailemaan ;)

    VastaaPoista
  27. Meillä on aikanaan ollut partakriisi joka dokumentoitiin pelotteeksi myöhempiä aikoja varten. On toiminut. Otan osaa ja toivon tästä lyhytaikaista villitystä...

    VastaaPoista
  28. Otan osaa.Meillekin ilmestyy aika ajoin viiksityyppi, jota en kestä ollenkaan ja kieltäydynkin liikkumasta hänen kanssaan julkisesti.Ja niitä malleja on ollut joka lähtöön.Parta on astetta lievempi tapaus. Nyt on onneksi ollut sillä rintamalla rauhallisempaa..

    Ja kulmakarvat yhteen onnistuu täälläkin.

    VastaaPoista
  29. Minäkään en ole ollut mikään viiksifani. Jotenkin epäilyttävältä on mielestäni vaikuttanut viiksekäs mies... Vaan viimeisen vuoden ajan on meillä asustanut semmoinen viiksekäs mies. Siis sen karvaisen kaverin ja noiden nuorten hahtuvaviiksisten lisäksi.
    Rakkaus on sokea????
    Alun totuttelun jälkeen olen niihin viiksiin tottunut ja viiksikammokin on kuihtunut aika olemattomiin. Mutta nämä viikset ovatkin hyvinhoidetut ja siistit....ja rakkaan...

    VastaaPoista
  30. Zelda: Näin ne miehet pitävät meitä naisia alati jännityksessä..:)

    Emmanuelle: Pitkää tukkaa vastaan minullakaan ei ole mitään, päinvastoin. Eikä parransänkeä. En perusta parroistakaan, mutta viikset ja parta ovat ventovierailla ihmisillä ihan kestettävissä. Mutta tuommoiset sudit ylähuulessa ovat ihan vaan oudot. Noh, huomenissahan on vuoden viimeinen päivä.. ehkei tässä tarvinne ruveta totuttelemaan, jos ei nyt sitten mies ole vallan ihastunut puikkoihinsa.

    Irmeli: Miehesi uskoi kerrasta..:D

    Kirsikka: Heipä hei Kirsikka ja tervetuloa joukkoon!

    -sanna-: Teillä kun on tapana aina joskus törmäillä ruokakaupoissa niin älä sitten säikähdä. Eivät ole ihan pienet nimittäin.:D Jospa villitys jäisi lyhyeksi. Nyt ei oikein valokaan riitä. Meinaan siihen dokumentointiin.

    pikkujutut: Tulisipa yhteenkasvaneista kulmakarvoista yllättävä muotitrendi. Meitä olisi aika monta, jolla onnistuu!:D

    Tuija: Hui, älä pelottele! Että tottua pitäisi ruveta... Vuoden loppuun aika hurja ajatus!:)

    VastaaPoista
  31. hihii, mua nauratti ihan ääneen :)
    mutta ymmärrän kyllä kuinka kamalaa tuo on. mun mies kasvattaa aika-ajoin palloparran, siis sellaisen, että annetaan kaiken vain kasvaa pari viikkoa siistimätää ollenkaan. sitten se leikkaa sen pois, kun ei voi enää syödä, kun se partaviikset peittää suun, y-ä-k.

    eli hengessä oon mukana, kostosuunnitelmasi on mainio! :)

    VastaaPoista
  32. Viikset! Apua. Otan osaa. :D

    Mä olisin tässä taannoin piirtänyt laikalle, en saanut. :< Ihme niuhoilua.

    VastaaPoista
  33. emmi: Kuulostaa kyllä aika kamalalta, ei ole helppoa sinullakaan!:D

    Tui: Noinko se Laikakin on jyrkkä? Enpä olisi uskonut.:DDD

    VastaaPoista
  34. Uhkaa kasvattaa Jarmila Kratochvilova-tyyppiset kainalokarvat elleivät viikset lähde oitis!

    VastaaPoista
  35. No missä teidän hamsterit? N ejotka lähettelee terveisiä muiden hamstereille toisissa blogeissa tai siis niiden kommenteissa? Kuvia! Kuvia! Kuvia!!!

    VastaaPoista
  36. Tindiska: Tuota noin. Ehkä täällä ei kannattaisi ihan kaikkea kertoa, joten sanon vain että semmoiset on täällä jo nähty. Ja todellakin ihan Jarmila-tasoiset.

    mokkakissa: Voi kauhia. Kahdesta on kuva jossain joulun alla olevassa postauksessa, enkä uskalla luvata, että kehtaisin ikuistaa ne kaikki. Lapsi innostuisi kyllä.

    VastaaPoista
  37. Tuli mieleen yks kirja, Emmanuel Carreren Viikset. Siinä mies kasvattaa viikset ja kukaan sen ympärillä ei huomaa niitä sen viiksiä ja siitä seuraa outoja tapahtumia ja eksistentiaalikriisiä. Suosittelen!:)

    VastaaPoista
  38. Hilja: Kiitos, kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Vaikka tuo viiksiteema hieman epäilyttääkin.:) Mutta mies, joka meillä lukee enemmän, saattaisi innostua. Olivat viiksimiesten kesken harmitelleet, ettei Suomessa ymmärretä viiksikulttuurin päälle. Siihen siunailuun viiksikirja sopisi kuin nenä - tai viikset? - naamaan.

    VastaaPoista
  39. Siitä vaan puolenyön jälkeen sakset kouraan, jollei itse ymmärrä omaa parastaan, se miehenroikale meinaan. Viikset kuuluu meillä kissoille, jotka muuten lähettävät Onnille terveisiä leikkiessään kuusen alla, kuten kuuluukin. Eikä meillä muuten kiivetty kuuseen, toisaalta kuusi on ollut katossa kiinni niin kauan, kun meillä on kissoja ollut. Niin se alkaa tämä vuosi olla vähissä ja ulkoa jo kuuluu pauketta, jaksaskohan sitä kutoa loppuvuoden...
    Sinulle ja perheellesi: Oikein hyvää ja onnellista Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  40. Mammutti: Samaten sinulle! Onni kiittää ja kertoo, että kuusi on täällä viskaistu jo pihalle siilin mökin päälle suojaksi, mutta kyllä siitä piisasikin riemua tänä jouluna! Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa se, kun isäntäväki painalsi yön pimeässä etsimään Onnin irroittelemia kuusenpallosia. Hyvät äänet niistä lähtee, kun vähän pompottelee..:D

    VastaaPoista