22.11.2010

Täällä vartioin minä

Minä vartioin hellaa. Pataruokaa uunissa. Lasten leikkejä, joskus nahisteluakin. Nukkekotia, legomerta, poneja. Lapsia ruokapöydässä. Sitä, millä vauhdilla pasta katoaa suihin. Vai katoaako ollenkaan. Hallitsen yhdellä silmäyksellä keittiön, olohuoneen ja jos kehtaan vähän liikahtaa, näen ulko-oven ja ikkunasta pihalle. Voin vartioida postipoikaa. Naapurin koiria. Ja naapurin nuortaparia, joka hakee yhdessä postin postilaatikolta. Oi sitä äitelyyttä.


Vartioiminen käy työstä. Olen sijoittanut lempituolini niin, että metrin-kahden säteellä löytyy helpotus joka tilanteeseen. Vain potta puuttuu. On kahvinkeitin, jääkaappi, pakastin. Astiakaappi, jossa on konjakkipullo. Ehkä kaksi. Puikot, virkkuukoukut, viimeisimmät ja juuri nyt puheliaimmat langat sievästi näköetäisyydellä. Uusimmat lehdet, innostavimmat kirjat. Radio, levysoitin. Jopa ihan vinyylejä varten. Ja tietysti läppäri. Minä vartioin teitä, teidän päivityksiänne. Koko maailmaa. Kaikki se hiirikäden heilautuksen takana.


Siinä minä istun ja neulon. Tai virkkaan. Paikka on lämmin, patteri takana. Se kelpaa muillekkin. Minulla on sylissäni lankaa, keskeneräinen työ, puikkoja. Kissa selkänojalla, lapsia jalkojeni päällä. Vartioin omaa tilaani, omaa aikaani, mahdollisuutta olla rauhassa. Epätoivosesti, mustasukkaisesti. Komentokeskukseni, kotkanpesäni, päämajani, toimistoni. Täällä vartioin minä.


EDIT. Postaus on vastaukseni käynnissä olevan neulekisan, Sytyckin, välipalahaasteeseen, jossa kilpailijoita pyydettiin esittelemään oma neulenurkkauksensa. Siis se paikka, jossa varsinainen action tapahtuu. Sukkelana naisena olen ehtinyt postata kotkanpesästäni ennenkin; kuvia ainakin täällä ja täällä. Toki neulon muuallakin, mutta silloin on jokin pahasti vinksallaan. Borta bra, hemma bäst.

26 kommenttia:

  1. Hauska vahtikoira olet, kissa olkapäällä! Tämä oli hymyilyttävä juttu!

    VastaaPoista
  2. Toisten huusholleihin on mukava kurkkia! Ja sulla onkin viihtyisän näköinen "nurkkaus" tuossa. Hauska pöllötyyny. Ja nyt mun on ihan pakko löytää kirpparilta lampunvarjostin.. (enkä sit matki! ;oD).
    Yritin tuota kaappikuvaa suurentaa (mut ehkä sit vaa haen klasit päähän..), onko siinä reunapitsiä vai kokonainen liina? Mulla tuollaisissa kaapeissa vaan on kirjoja, ei näyttäis ehkä yhtä kivalta.. hmm ;o))

    Mun sohvapaikka on samanlainen "kotka valvoo"- paikka, näen ja kuulen joka suuntaan, näen jopa ulko-ovelle..

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo seepratuoli! Oletko verhoillut sen itse vai ostanut tuollaisenaan? Jos tuoli on omaa käsialaa, niin mistä tuollaista kangasta olet löytänyt? Heti tekee mieli alkaa apinoida :D

    VastaaPoista
  4. maijja: Joo täällä mä vaklaan.:D

    Pirjo-Riitta: Olen ommellut jokaiselle hyllylle lakanakankaasta koko hyllyn peittävän liinan. Se on tästä eteen näkyvästä reunastaan pari senttiä hyllyn reunan yli ja siihen ompelin lisäksi vielä tuollaisen vähemmän teolliselta näyttävän ja tuntuvan kaupan pitsin. Toimii tosi hyvin tummassa kaapissa, joka muuten näytti makuuni turhan synkältä. Liinat ovat takaosastaan kiinni sellaisella tarrateipillä. Sen toinen puolikas on ommeltu liinaan ja toinen on tarralla kiinni hyllyssä. Kokeile; eihän sitä tiedä ennenkuin testaa. On mullakin samanlainen systeemi pienemmän lapsen vaatekaapissa. Sekin on tuommoinen musta tiikki-kaappi ja hyllyt täynnä vaatetta, mutta siellä ne keikkuu pitsit välissä ihan sulassa sovussa. Ja joo; kotkanpesä-nimitys ei ole sattumalta valittu.;)

    VastaaPoista
  5. Hanna: Tuoli on 30-luvulta; ns. pula-ajan tuoli ja olen ostanut sen erittäin halvalla joskus sata vuotta sitten. Se oli huonokuntoinen. Olen purkanut sen osiin, uusinut liimaukset ja kerran olen jopa joutunut vaihtamaan siihen "kyljet", jotka edellinen kissamme kynsi lahjakkaasti kuopille. Tein homman entisöintikurssilla. Tuoli on päältä tammea ja alta jotain muuta; kalliimpaa materiaalia on säästetty. Kangas on ihka oikeaa, kaikki kriteerit täyttävää verhoilukangasta. Se on ostettu täällä Oulussa paikallisesta sisustuskaupasta, Decorasta, enkä muista muuta kuin että sitä toi maahan Laurintzon (kirjoitinkohan nimen oikein; firma tuo maahan kangasta, tapettia jne. Löytyy kyllä googlettamalla). Vaikka tämä onkin jo toinen verhoilu, ikää on tälläkin enkä uskalla luvata, että kangasta saa vielä.

    VastaaPoista
  6. Oooh. Kade kade kade! Olisipa minullakin neulenurkkaus.

    Ihana idea tuo lampunvarjostin lankakorina.

    VastaaPoista
  7. Mahtava postaus! Ja tuo viimeinen kuva, aivan ihana! Saisinko lainata sitä tuonne inspiraatio-blogiini (inkanihanoma.blogspot.com)?

    VastaaPoista
  8. Judiuni: Ei mullakaan ollut. Tuskailin, että kun ei mahdu mitään mihinkään. Sitten piti järjestää kuvien pöydälle joku paikka tai antaa sille lähtökäsky ja kas, vähän huonekaluja mylläämällä mulle järjestyi keittiön nurkasta tällainen pieni pesä. En tajua, miksen aiemmin keksinyt.

    Inka: Ole hyvä vaan, jos tästä saat. Tuossa yllä Pirjo-Riitta kyllä vinkkasi, etteivät kuvat aukene omille sivuilleen. Pitäiskö aueta, jotta voit siirtää?

    VastaaPoista
  9. Mulla on kaksi väijypaikkaa. Toinen - epämukavampi - keittiössä; tässä keittiöjakkaralla yleensä kera läppärin valvon keittiövaltakuntaani. Toinen - mukavampi - sohvannurkassa tv-huoneessa. Sieltä voi valvoa muita toimintoja. Käytännössä vain kylpyhuone jää katvealueelle, kun seilaan näiden kahden valtaistuimeni väliä.

    VastaaPoista
  10. Voi kiitos! Saan sen tuosta kyllä oikein hyvin :)

    VastaaPoista
  11. Viihtyisän näköinen nurkkaus sinulla! Itsekin taidan useimmiten tehdä käsitöitä keittiössä, ruuan kypsymistä odotellessa. Vielä kun saisi tuollaisen mukavan nojatuolin mahdutettua meidän keittiöön...

    VastaaPoista
  12. Taina: Sullakin siis se pottaongelma?:D Mulla taitaa se epämukavampi paikka olla telkkarin edessä. En oikein osaa keskittyä molempiin yhtäaikaa. Outoa, eikö?

    Inka: Hyvä niin.:)

    virkattu lintu: Niin se on, jokainen minuutti on otettava talteen jos meinaa joskus saada valmistakin. Minä saatan neuloa myös ruokapöydässä, koska yksveen ruokatouhuja on usein syytä seurata vähän lähempääkin kuin nojatuolista käsin.:)

    VastaaPoista
  13. Oiva on olokolo, virittävä viihtymyskeskus. Pöllöön ihastuin minäkin - saiskohan noita jostain?

    Tuiskuterkuin
    Himmi

    VastaaPoista
  14. Himmi: Ihastuin tuohon sanaan: olokolo. Oiva olokolo. Tyynyn olen tilannut netistä. Firma on kotimainen ja nimeltään Aarrekid. Ei muuta kuin googlettamaan, josko siellä vielä olisi. Taitaapi olla niin, että kevätpuolella tilasin. Muisti meinaa mennä, joten en ole varma..;)

    VastaaPoista
  15. Isot pöllöt näköjään kaikki maailmalle lentäneet, poikasia enää jäljellä. Varttumista siis oottelen tai muuta ihmettä tapahtuvaksi. Joulukuussahan niitä tuprahtelee, yllätyksiä sun muita satumaisuuksia.
    t
    himmeli

    VastaaPoista
  16. Kuningattarella tàytyy olla arvolleen sopiva hallitustuoli. Mukavia jatkoja.

    VastaaPoista
  17. himmeli: Josko nuo lisääntyisivät? En muista, onko omani iso, pieni vai siltä väliltä.

    Lissu: Kiitos kiitos. Jatkoja myös sinne? Vieläkö siellä sataa?

    VastaaPoista
  18. Teitil on kaunis koti =o). Sun vihreestä lankakiposta tulee mieleen mun ittelleni tekemä pensselipurkki. Pitääkin muuten postata se kohta blogiini. Innostuin kerran vähän leikkimään kankailla ja nauhoilla...

    VastaaPoista
  19. Hanna: En tiedä kauneudesta, pahansiivoinen tai kodikas - kumpaa sanaa sitä nyt haluaisi käyttää.:) Tuo vihreä on lampunvarjostin jostain jalkalampusta kait. Se lähti kirpputorilta matkaan kesällä huikealla parin euron hinnalla. Suunnittelin ostaessani ottavani kankaan pois ja tekeväni kehikosta tytäären huoneeseen uuden lampun, mutta varjostimeen alkoi kertyä kummasti tavaraa sen odotellessa purkutuomiota pöydällä. Ja näin on menty. Toimii muuten hyvin. Ja kävin just kommentoimassa omaa ideaasi. Hieno tuli! Voi olla, että tuota ideaa käyeteään vielä täälläkin..

    VastaaPoista
  20. Voi mikä kotkankolonen! Alin kuva on ihana!

    VastaaPoista
  21. Tosiaan, kun kuvaa kattoo uudestaan, niin ihan selvä lampunvarjostinhan se sun lankavaasisi onkin. Loisto idea!! Täytyypä ruveta ihan kattelemaan asioita uusin silmin. Ja se sun sukkakantapää-kranssi on kyllä ihan paras idea ikinä!! =o)

    VastaaPoista
  22. Jonna: Olokolo ja kotkankolonen. Täältähän kertyy lempipaikalle lempinimiä.:)

    Hanna: Sukkakranssi keikkuu tuossa seinällä ja näyttää ihan pätevältä jouluuntuvan ympäristönsä kanssa. Jospa piristäisi sitä vaihtamalla sille vaikka toisenvärisen nauhan..:)

    VastaaPoista
  23. Iiik, kääk, jei! Nyt minä sen löysin - lampunvarjostimen! ..voi harmi, ei tämä olekaan kirpputori...:(

    Paula

    VastaaPoista
  24. Piuza: Juu, ei ole.:D Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos innostuu vaihtamaan tavaroitaan oikein urakalla. Otan sitten yhteyttä.

    VastaaPoista