9.11.2010

Munnia!

Kyllähän se säikäyttää, kun puhelimessa sanotaan Heti. Niin nopeasti kuin pääsette. Lähdette välittömästi. Ja kun pääsee lääkärille jonon ohi. Keskussairaalan päivystys pelaa kerrankin kuin rasvattu. Pieni verenkuva. Virtsanäyte. Lämpö. Sydänäänet. Lähete eteenpäin. Toisten kiire kasvattaa pelkoa. Se pyrkii väkisin porukkaan mukaan. Olo on jotenkin leijuva, poissaoleva. Ja samalla huolesta raskas. Jossain välissä tulee se ohitsekiitävä hetki, kun yhtäkkiä ymmärtää kristallinkirkkaasti, mistä elämässä on loppujen lopuksi kyse. Mikä on tärkeintä.


Tulemme kotiin reilusti nukkumaanmenoajan jälkeen. Mutta me tulemme. Kaikki neljä, pienimmäinen mukana. Omaan sänkyyn, oman peiton alle. Ja sinne se nukahtaa, potilas, isänsä kainaloon. Kaikki ne isät, jotka reissullamme näimme, eivät olleet yhtä onnekkaita.


Tuo otsikko, joku ihmettelee. En minä tiedä, mitä se tarkoittaa. Se on pikkupotilaan omaa kieltä. Jonkinlainen taisteluhuuto, joka kajautetaan ilmoille isosti silloin, kun elämä hymyilee ja vauhtivarvasta vipattaa. Kuulin sen tänään. Kolme päivää reissumme jälkeen.

23 kommenttia:

  1. Hui miten koskettavasti kerrottu. Hyvä että kaikki kääntyi parhain päin.

    VastaaPoista
  2. Huh, onneksi loppu oli onnellinen. Eräässä lähiperheesäni tuo koettiin yli 10 vuotta sitten eikä siinä käynyt hyvin. Nyt tuo silloinen potilas olisi jo 16-vuotias.

    VastaaPoista
  3. Hyvä että kaikki kääntyi sitten lopulta parhainpäin. Ja hienoa että se päivystys ihan oikeasti toimii silloin kun on hätä. Pienemmissä hädissähän se ei toimi...

    Munnia potilaalle!

    nyt menen niistämään nenän ja pyyhin silmäkulman.

    VastaaPoista
  4. AnniKainen: Juu, säikähdyksellä selvittiin. Sairaalan lääkkeissä on eri potku kuin meidän siviilien.

    Hepsi: Oi kamala. Minulla meinasi itku päästä jo toisten vanhempien hätää katsoessa ja lasten piinaa kuunnellessa. Kun ne jotkut tutkimukset ja operaatiot on tehtävä, niin kamalia kuin ovatkin. Oma asia oli siinä vaiheessa jo ratkennut ja odoteltiin enää loppuja tuloksia. Kuolema on jotain käsittämätöntä lapsen kohdalla. Kymmenen vuotta ei taida siinä asiassa auttaa paljoakaan.

    Soile: Kokemukset yhteispäivystyksestä ovat huonot. Pyhäpäivän kokemus tuntui ihan käsittämättömältä; lääkäri tuli heti, näytteissä mietittiin, mikä olisi nopein pelijärjestys, kaikki oli täydellistä. Lasten polin puolella saatiin sitten odottaa, kun suurin hätä näytti lauenneen. Kiitettävät pointsit oysille.

    VastaaPoista
  5. Tämä lisäsi hiukkasen uskoa julkiseen terveydenhuoltoon. Hyvä, että lopputulos oli onnellinen :)

    VastaaPoista
  6. Olipa säikäyttävä tapaus, onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Lapselle munnia!

    VastaaPoista
  7. -sanna-: No joo, neuvolalle olisi vähän irvisteltävää, mutta nyt en jaksa. Lopputulos on hyvä ja vastaisen varalle hevoskuurilääkkeitä.

    satu.p: Kiitos munniasta!:D

    VastaaPoista
  8. Hyvä, että potilas jaksaa huutaa Munnia! Annattehan varalta myös keltasta Jaffaa, sillähän kaikki taudit paranee. Tuolla OYS:n päivystyksessä on tullut notkuttua takavuosina aika monet tunnit. Silloin minäkin tulin vakuuttuneeksi, että kyllä siellä tarvittaessa tapahtuu hyvin nopeasti. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  9. Voi. Toivottavasti lapsi paranee pian!

    VastaaPoista
  10. Hui, onneksi näin. Ei sitä aina tavallisena arkena muista, miten haurasta elämä on.

    VastaaPoista
  11. Pikkusisko: Meillä ei ole tarvinnut kauheasti visiteerata siellä; vähänlaisia ovat kokemukset ja hyvä niin. limonaadin päälle Munnia ei ymmärrä. Maitoa sen olla pitää. Tai pillimehu joskus.

    kaisa: Alkaa olla iskussa. Iho-oiretta ja kaikenlaista pientä vaivaa tuntuu riittävän, mutta muuten tuntuu palailevan omaksi itsekseen. Minäkin pääsen huomenna jo töihin. Viikon alku vähän venähti.

    Miia: Ei sitä muista. Ja jotenkin se varmaan taas unohtuu, kun arki tästä lähtee rullaamaan. Semmoista se taitaa olla, pahoin pelkään.

    VastaaPoista
  12. Voi pientä. Voi sinua. Voin vain kuviitella miten ihanaa oli kuulla tuo Munnia! huuto taudin jälkeen.

    VastaaPoista
  13. Hui ! Ihanaa että kaikki on jo paremmin. Elävästi muistan mitä ajattelin ja tunsin kun omaa tytärtä elvytettiin Nallikarin hiekassa miltei 10 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  14. Huoh! Onneksi selvisitte, koko porukka ja erityisesti pikkupotilas!

    Ankeat kuvat tehosti jutun ankeutta. ;o)

    VastaaPoista
  15. Ei helkkari. Hyvä että selkeni tilanne. Mutta ei helkkari sentäs!
    Anteeksi, en ole kovin verbaalinen kamalien asioiden edessä.
    Lisää voimasanoja.

    VastaaPoista
  16. Jestas, kun minàkin tààllà sàikàhdin! Munnia, munnia, munnia, munnia teille kaikille neljàlle.

    VastaaPoista
  17. Hyvä että kaikki kääntyi parhain päin!!!

    VastaaPoista
  18. Hui, varmasti oli säikäyttävä kokemus. Onneksi siellä pieni potilas jaksaa jo paremmin.

    VastaaPoista
  19. Mari: Kyllä täällä on munniaa huudettu koko porukalla. Tänään neiti on vihdoin ruvennut olemaan oma itsensä.

    Marika: Oi kamala. Meillä ei ihan noin hurjia ollut, eikö toivottavasti tulekkaan.

    Pirjo-Riitta: Hurja, miten ihmisen kunto vaihtelee muutaman päivän sisällä. Nyt oli jo aika riskinä ennen kuin nukkumatti korjasi matkaansa.

    WeirdRockStar: Helkkari täältäkin! Mitä siinä voi muuta sanoa?

    Lissu: Kiitos, Lissu. Munniaa sinnekkin päin.:)

    Hanna: Hyvin kävi, kait tässä uskaltaa jo niin sanoa, vaikka taudin merkkejä vielä näkyykin.

    Jutta: kiitos. Toivottavasti omalle potilaallesikin (Muru) käy hyvin.

    VastaaPoista
  20. Onneksi pienellä on nyt kaikki hyvin. Ja isommillakin.

    Munnia on loistavasti sanottu! Munnia lisää siis!

    VastaaPoista
  21. Jonna: Munniaa teidänkin poppoolle!

    VastaaPoista
  22. Munnia! Meidän keskimmäinen sai äidin kauhuitkuun jo alle vuorokauden iässä. Sydänpoli on tullut tutuksi, mutta hätä on onneksi haihtunut.

    VastaaPoista
  23. TiinaK: Voi kauhea! Vaikka hätä onkin kaikonnut, niin munniaa silti!

    VastaaPoista