6.11.2010

Lohtuostoksia


Ajat ovat sekaisin, kun joulupallossakin liitelevät kesäperhoset. Mutta kaunis se on. Enkä ole ollenkaan varma, piilotanko pallosta joulukoristeiden mukana kaapin perukoille juhlan mentyä ohi. En ollenkaan.

Minäkin olen sekaisin. Vähän. Tömähdin selälleni suureen vesilätäkköön ja loukkasin oikean käteni. Hiukan selkää ja takamusta. Kastelin itseni ja kait vähän vilustuinkin. Hetken tilanne näytti pahalta. Mutta tänään on jo tuntunut siltä, että kyllä siitä käsi tulee. Kokeilin neuloakkin. Mutta älkää luulkokaan, että sukkaa. Muistan kyllä, että lupasin. Että vain sukkia loppu vuosi. Eikä pyhästi mitään muuta. Mutta ei, en todellakaan aio tappaa toipuvaa kättäni sukkapuikoilla enkä sillä jatkuvalla langan kiristelyllä sukkapuikon vaihtumiskohdassa. Joten jos suotte anteeksi poikkeuksen, niin neuloisin tässä välissä yhden pikkiriikkisen asian ukkokullalleni. Kun on se isien juhlapäiväkin viikon päästä. Sitten palaisin kiltisti ruotuun. Sitä paitsi se toinen sukkapari on yhtä kärkeä vailla eli ei täällä olla laiskana maattu. Lätäkössä vaan.


Sen verran korpesi viettää kokonainen työpäivä märissä farkuissa, että lähti sieltä kaupasta matkaan muutakin kuin joulupallo. Marimekon Sukat makkaralla -lasisarja tuntuu ihastuttaneen puoli maailmaa. Niin myös täällä. Vinkkinä Joulupukille, että jos hän on oikein varoissaan, niin tämä lohtuostokseni saattaisi kaivata seuraa. Mielellään eri sävyissä. Orpohan se on yksin olla. Lasillakin.

12 kommenttia:

  1. kyllä niitä pyhiä lupauksia joskus kannattaa rikkoa, se tekee ihan hyvvää!

    itekin ostin jo kaksi joulupalloa. toinen on hileillä kuorrutettu pingviini ja toinen on keltainen kylpyankka...

    mun joulupukkilistalla on myös sukat makkaralla

    VastaaPoista
  2. Voi Outi, onneksi et loukannut pahemmin! Itse olen neulonut niin urakalla, että käsi on kipeä, ja se ei kyllä ole kivaa. Ei voi neuloa! Joten kokemuksesta sanon, että kipeällä kädellä neulotaan vaan niitä tosi kivoja, mitä pystytään. Ei yritetä sukkaa. Joten takuulla saat synninpäästön, nyt mars vaan neulomaan sitä salaista ukkokullalle!
    Outi

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei käynyt pahemmin. Oikean käden murtaminen on ainakin oikeakätiselle aika hankala juttu. Ei paljon naurattais se.

    Tuollaisen joulupallon voisin minäkin haluta tällaisena ei-oikein-jouluihminen -tyyppisenä :D Sopis kuvaan hyvin. Sukat makkaralla -lasi on myös kiva. Voisin ottaa yhden tai kaksi itsekin.

    PS. Eikös ne lupaukset oo tehty rikottaviksi ;D Parempi rikkoakin kuin kärvistellä tuskissaan. Ei kai tämän kisan tarkoitus ole kuitenkaan tappaa kaikkea kiinnostusta neulomiseen ja tehdä oloa kurjaksi...toivottavasti ainakaan :P

    VastaaPoista
  4. Tuollaisessa tilanteessa on aivan pakko tehdä lohtuostoksia, vai olisivatko ne joskus jopa ilo-ostosten puolelle meneviä, että ihanaa, selvittiin, ettei tässä pahempaa.
    Mä olen kerran ostanut yhden korun, jossa oli jokin ihan oikea virallinen kivikin ja ketjukin ihan kuninkaallismainen, ihan vain siitä riemusta, että sain lääkäriltä huojentavat sanat. Se koru kyllä tuo mieleen aina sen. Se koru on myös jotenkin erilainen kuin kaikki mun muut jutut, muttei ollenkaan huono.

    Mä ostin eilen töiden jälkeen joululehden, ison suklaaleyvn ja vielä kotimatkalle suklaapatukan, koska ajattelin, etten selviä siitä matkasta muuten, en vain selviä.

    Toivottavasti käsi toipuu hyvin.

    VastaaPoista
  5. Upea tuo jouluboltsi. Mulla ei ole ainuttakaan joulupalloa, kun ei ole koskaan ollut joulukuusta. Mutta kai niitä palloja vois muuallekin ripustella.

    VastaaPoista
  6. Soile: Minäkin katselin sitä ankkaa. Ja olivat hienoja sellaiset kuumailmapallot, mutta ehkäpä liian isoja meikäläisen kuuseen. Pitää mennä vielä kuusveen kanssa uudestaan. Olen luvannut hänelle yhden uuden koristeen (kuusenkoristeen) joka joulu. Jostain syystä ne ovat tähän asti olleet aika pinkkejä.:)

    Outi: Kiitos kaima synninpäästöstä. Miehen pieni erikoinen on jo lähes puolessa välissä ja hyvin kestää käsi. tosin särkylääkkeillä mennään. Eikä ole kovin salainen; miehen pään koko on sen verran kuninkaallinen, että piti varmistaa tuo mahtumispuoli vaiheessa, jolloin purkaminen ei vielä ottaisi niin kovasti hermon päälle.

    Tess: Sukanneulominen on takunnut täällä sen verran, että olen toki jo huomannut, etten luvatessani puhunut virkkauksesta mitään. Että joku henkireikä sentäs jäi. Sain vain isänpäiväksi sellaisen aatoksen, josta mies ehkä saattaisi tykätä, joten testattavahan se on. Ja joo, tässä kisatapuksessa ei kait ole tarkoitus tappaa kaikkea mielenkiintoa neulomista kohtaan. Että vähän olisi vielä intomieltä tammikuun koittaessa.

    himalainen: Minullakin on usein noita lehti- ja patukkaostoksia. Pientä ylellisyyttä ja iloa hetkeen. Tämä lohtuostos oli vähän tavallista kalliimpi, mutta ehkä sille käy kuten sinun ilokorullesi, se palauttaa mukavaksi kääntyneen päivän muiston mieleeni. Ja käsi tuntuu pelittävän. Toivottavasti mitään pitkän juoksun hermovaivaa ei heitä sitten myöhemmin.

    Tytti: No voisi tietysti. Mulla on joskus ollut isoja yuccapalmuja ja fiikuksia, joihin olen ripustanut palloja. Tietysti tyylikkäämpiäkin vaihtoehtoja saattaa olla.:D

    VastaaPoista
  7. Oi. Mäkin haluun tommoisen perhospallon ympärivuotiseksi koristeeksi. Ihana. Pelästyin ensin, että meni käsi pahemminkin, mutta onneksi ei poikki sentään. ja ainaa saa pikkuisen livetä lupuksistaan, on se isänpäiväkin tärkeä juttu.

    (joulupalloja voi ripustaa vaikka langalla ikkunaan eri korkeuksille, tai kauniiseen oksankarahkaan)

    VastaaPoista
  8. Sukkamania leviää teillä näköjään myös lasiesineisiin :)
    Kuulinkin kaupassa, että oli käynyt köpelösti (Oulu on pieni kaupunki), mutta onneksi olet hengissä - ja neulontakunnossa.

    VastaaPoista
  9. morso: Pikkasen tosiaan on livetty ja on kuule kiva pitkästä aikaa pyöröillä porskutella ja ihan kunnon puikkokoolla! Tulee joutuin valmista!

    -sanna-: Niin tekee, huomasin itsekin tässä vähän tällaista kuivakkaan humoristista yhteensattumaa.. Mutta joo, henki kulkee ja käsi toimii. Ei ole tarvinnut enää aamun jälkeen ottaa lääkitystä, joten jospa se asettuu ja selvittiin säikähdyksellä. Mies tosiaan totesi eilen iltasella lakonisesti: "Mitäs jos se ei enää kestä neulomista?". Pieni paniikkihan siinä kävi.:D

    VastaaPoista
  10. Toivottavasti ahterisi on jo parantunut ja onneksi et loukannut itseàsi pahemmin. Marimekoilla minàkin itseàni lohdutan silloin tàllòin. Onneksi ovat sen verran hinnakkaita, ettei ne muutu arkisiksi lohdutuksiksi, vaan vain Suureen Lohtuun. Minulla on muuten pààsisàis- ja joulukoristeita nàytillà làpi vuoden. Kuka on sanonut, ettei niinkin voi tehdà? Tàh! Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
  11. Lissu: Kiitos kiitos. Täällä on maa valkeana ja lisää tulee koko ajan. Hyvä päivä. Ja kait sitä voi ihminen kotonaan pitää mitä tykkää koristeita, makuaioistahan ne. Lystiä pyhää myös sinne!

    VastaaPoista
  12. Hui, onneksi ei käynyt pahemmin !! Mulla on käynyt sama ajatus joskus mielessä kun ranteita oikein vihloo; mitä jos joskus ei pysty tekemään käsitöitä..... ? Järki lähtisi. Tykkään myös noista Sukat makkaralla mutta tykkään kyllä miltei kaikesta taidelasista....

    VastaaPoista