17.10.2010

Unohduin opiskelemaan

Ryhdyin hakemaan vielä viime hetkillä pyhäiltana tietoa tangosta. Siitä argentiinalaisesta. Ajattelin mennä vähän vastaan. Hyvitellä maratoonaria. Kun piilotin sen Nalle-langat. Ja ostin ihan vaan tavalliset kaksipuoloset. Muhoksen S-marketista. Että ymmärtäisin, mitä se oikein kouhkaa. Kun sillä kerran nyt sitten maustetaan sitä meidän Quick-steppiä. Mehän ollaan tiimi.

Opin, että sanana tango tulee latinasta ja tarkoittaa kosketusta. Ja että argentiinalaisessa tangossa asuu intohimo. Kiihkeys. Kyse on siis rakkaudesta. Pöljäkin sen tajuaa. Ja sitten tajusin muutakin. Hommahan menee täysin väärin. Me aloitetaan väärällä tanssilla. Väärällä tyylillä. Ajatelkaa nyt: Salissa vallitsee odottava tunnelma. Jännitys väreilee ilmassa. Raskaat verhot vedetään hitaasti syrjään. Sali hämärtyy. Alkaa se musiikki. Vähän haikea, mutta samalla kiihkeä argentiinalainen tango. Syke nousee. Ja lavalle, ohueen valojuovaan steppaa kuivakka pitkänmatkanneuloja mukanaan Kalajoki-sukkien ohje ja mustikkamaidon värinen suomenlammaslanka. Ja alkaa neuloa. Ohjeen mukaan. Kyllä siinä idylli särkyy. Argentiinalainen tango vaatii mustaa, syntistä pitsiä. Puoleen reiteen. Niitä Tikrun paheellisia sukkia. Kalajoki on kansantanssi. Letkajenkka. Kotimainen tango. Seinäjoen tangomarkkinat. Jari Sillanpää ja Reijo Taipale. Oli maratoonarin kisa-asu mikä tahansa, metsään menee.

Juoksin kisapaikalle. Startti oli jo kajahtanut. Ilotulitus ohi ja tanssit hyvässä vauhdissa. Huutelin maratoonaria, mutta siinä jytkeessä ei kukaan voinut kuulla mitään. Turhaan karjuin ihmisten yli: "Vedä Monosta! Unto Monosta! Satumaa-tango!" Pää riipuksissa raahustin huoltojoukkojen tiloihin. Lohdutin itseäni, ettei se voitto, vaan jalo kilpailu. Ja että tässä mitään mahiksia olisi ollut kuitenkaan. Hommahan menee kuin ennen vanhaan jääkiekossa. Neuvostoliitto voitti aina. Nyt ne sanoo, ettei hevillä voi hävitä. Eikä se ole meidän laji.

Myöhemmin kuulin, että pitkänmatkanneuloja oli saanut Kalajokensa käyntiin. Steppi oli ollut kamalaa katsottavaa, mutta biisi oli kuulemma ollut hyvä. Olavi Virta ja Metro-tytöt. La Cumbarsita. Suomi-tangoa! Se siis ymmärsi sen itsekkin. Kun eihän tässä millään Manos del Uruguaylla lähdetty. Eli me siis jatketaan. Ja oli se ehtinyt Hepsin blogiinkin. Sieltä löytyneen linkin avulla se osaa luoda nyt sekä oikeita että nurjia silmukoita. Nouseekohan sillä päähän?

4 kommenttia:

  1. eli urheilutermein: tästä on hyvä jatkaa, keskitytään omaan suoritukseen ja katsotaan mihin se riittää?

    anna mennä vaan! go go!

    VastaaPoista
  2. Soile: Vähän huolestuttaa. Taisin valita liian ohutta lankaa. Saattaa olla, että pitää vaihtaa johonkin tuhdimpaan tavaraan, jos aion saada parin valmiiksi. Tämä ei nimittäin etene.

    VastaaPoista