15.10.2010

Onnesta soikeana

Tekee mieli laittaa pötkölleen. Loikoilla oikosenaan. Ketarat levällään. Ja tunnustella, miltä maistuu työnteosta vapaa iltapuhde. Viimeinen viikko on paahdettu sellaisella vaihteella, että sekaisin ovat menneet päivät ja yöt, kellot ja kalenterit. Ja se tuntuu. Se näkyy. Täällä asuu varsin harmaa nainen, jonka otsaa kivistää.

Onneksi on ollut sitä keltaista. Tuolla ulkona. Vaikka juuri nyt huomaan, että sekin alkaa mennä pois. Lumikin meni pois, mutta sillä ei ole nyt niin väliä. Ehdin vielä kahisuttaa saappaillani sitä keltaista merta, joka lainehtii jalkakäytävillä. Ai, kun tykkään siitä. Se on tehnyt minut niin monesti iloiseksi. Silloinkin, kun en ole ehtinyt varsinaisesti iloita. Ja nyt, kun heräsin tästä viikon kestäneestä painajaisesta, aion kahisuttaa oikein kunnolla. Huomenna heti aamusta niin, että lehdet pöllyävät.


Niin, aloitin muuten glögikauden. Sekin lämmittää. Sen sijaan se, ettei Bloggeri taaskaan suostu liittämään tekstiini kuvia, kiukuttaa. Mutten aio siitä välittää. En tänä iltana. Kuvitelkaa te jotakin keltaista. Sellaista niissä kuvissa olisi ollut.

Edit. Aikani taisteltua se onnistui. Blogger luovutti. Sain kuvat. Nyt olen ihan petitavaraa, joten menen maate.

8 kommenttia:

  1. Hurja tuo villasukkakranssi. :) Nautihan ansaitusta vapaasta! Täällä myös aika väsähtänyt olotila työviikon jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Et kyllä varmana aloita glögikautta vielä!!! Vihreää teetä, jonka sekaan tuoretta inkivääriä viipaleina. Sitä saa juoda.

    VastaaPoista
  3. Tänä aamuna töihin tallustellessa ihailin lumen ja keltaisten lehtien hauskaa yhdistelmää. Kohta menee mustavalkoiseksi tai harmaavalkoiseksi mutta vielä on väriläiskiä.

    Jännä miten ihmisen mieleen jää epäoleellisia asioita. Muistan kuin eilisen päivän kun teinityttönä tulin koulusta kotiin (Kiimingissä) ja kahlasin keltaisessa lehtimeressä. Muistan jopa kengät jotka mulla oli jalassa. Siellä Oulun seudulla jää tällaiset asiat mieleen :)

    VastaaPoista
  4. Miia: Sitä väsähdystä tuntuu olevan liikkeellä. Pitää kehitellä jotain kivaa viikonlopulle.:)

    mokkakissa: Joo vaan kun mä aloitin jo. Mulla on ollut mieletön flunssa ja ääni pois ja kaikki. Olen marinoinut itseni niin hyväksi teellä ja muilla kuumilla juomilla, että kyllästys vaivaa. Glögikausi tuli kuin taivaan lahjana. Vaihtelu virkistää!

    AnniKainen: Ai sä olet Kiimingin tyttöjä! Ihan naapurista. Ilmankos sun kanssa seurusteltaessa tulee aina sellainen kotoisa olo, vaikka tätä tekniikkaa on välissä. Enkä ole unohtaunut sitä Kauko Röyhkääkään. Vieläkin vähän kade.:)

    VastaaPoista
  5. Terkkuja blogista Oma muistikirja! Löysin tänne sivuillesi vähän aika sitten ja nyt kun vihdoin sain omankin blogin pystyyn niin jätän viestiäkin. Ihan jotain muuta tuo sun villasukkakranssi - älyttömän hieno! Ja jokos sitä glögiä saa, täytyypä lähtä hakemaan: se kausi kannattaa alkaa heti kun voi!

    Hyvät viikonloput,
    Hanna

    VastaaPoista
  6. Hanna: Morjens sinullekkin! Ja kyllä minä näin glögiä jo jos mitäkin sortimenttia. Joku hyöty tästä jokseenkin varhain alkavasta joulusesongista.:) Jahka joudan, käväisen katsomassa sinun blogiasi. Että mitä jännää siellä.

    VastaaPoista
  7. Lauseesi: "onneksi on ollut sitä keltaista" oikein iski tajuntaani!

    Huomasin että minäjoka inhoan keltaista suorastaan janoan sitä syksyn keltaista! Se on ihan eri väri kuin se silmiäraastava pääsiäisen keltaisnen jota kevät on täynnä!

    Nyt vasta huomaan, että minullakin on tilaa keltaiselle, vaikka joka syksy olen keltaisesta nauttinut!

    VastaaPoista
  8. eilen tänään huomenna: Aika pitkälti ollaan näemmä keltaisen suhteen samoilla vesillä. Keltainen on minulle vaikea väri. Mutta tämä syksyn keltaisuus, joka on tänä vuonna oikein hehkunut, on kannatellut tässä usvassa kyllä eteenpäin. Siinä on ollut mieletön energia ja olen koittanut imeä siitä. Tuosta keltaisesta pidän. Todella!

    VastaaPoista