9.10.2010

Nyt tarkenee


Meillä asuu pikkuamatsooni. Vikkeläliikkeinen ja kuta kuinkin mahdoton kuvattava. Eihän se tietenkään mikään yllätys ollut, onhan tätä yritetty monesti ennenkin. Nyt koetimme oikein kahdella kameralla, kahdella kuvaajalla. Sähikäinen piti meitä pilkkanaan. Varsinaisesta kuvauksen pääkohteesta, neidin uusista villahousuista, tallentui kameroille miljoonittain kivanväristä viirukuvaa. Mutta muutama sellainenkin, josta ehkä saatte selvän.


Housujen ohje löytyy täältä. Lankana on Novitan kutisemattomaksi mainostettu Puro. Ja mainonta tuntuu kerrankin pitävän paikkaansa: amatsooni on isänsä, perheemme pääkutisijan, suureksi kauhuksi pitänyt villapöksyjään paljaalla iholla eikä ole ollut moksiskaan. Päinvastoin - lapsi on suuttunut, kun housut on pitänyt vaihtaa äidin vaatimuksesta kevyempään vaatetukseen.


Otin langanvalinnassa tietoisen riskin: pehmeä Puro ei ole kulutuksen kestoltaan varmaankaan se viisain valinta. Enkä äkkiä ajateltuna keksi kulutuksen puolesta kovempaa paikkaa, kuin taaperoikäisen housut. Eli tämä on tällainen testi. Ei nyt ihan työtehoseuran veroinen, mutta antanee jotakin osviittaa. Kaiken varuilta virkkasin toiseen polveen ja takamukseen paikat jo etukäteen. Varsinkin tuosta pepusta tuli hauskan näköinen.

Ja hei, jos joku muukin aikoo neuloa omalle viikarilleen villahousut tuolla Garnstudion mainiolla ohjeella, niin sen verran vinkkaisin, että koko on jokseenkin höveli. Vyötärön resori ulottuu suorana kainaloon, kuvissa se on kaksinkerroin taitettu. Pepussa on tilaa vaikka minkälaiselle kestovaippapaketille, mutta reisissä - ainakin tällaisen vähän jytkymmän tyttären kohdalla - saattaa tulla ahdasta. Onneksi villa joustaa. En neulonut jalkaosista niin pitkiä kuin mitä ohje edellytti. Jopa kasvukäyrien ylärajalla keikkuvalle lapselle villahousuihin olisi jäänyt hyvinkin 10 senttiä löysiä nilkkoihin, jos olisin ollut tottelevainen. Ja näinkin, raskaasti lyhennettyinä, lahkeen resoria saa kääntää. Näillä mennään tämä talvi, jos vain Puro kestää.

7 kommenttia:

  1. Hienot on! Nuo paikat ovat varmaan hyvä idea, ja kivan näköisiä lisäksi. Jalassa varmaan ovat mukavat. Ostin viime talvena itselleni villapöksyt (huovutettua tai keittovillaa, en muista kumpaa) ja yllättäen ne eivät ilman välihousuja olleet sisätiloissakaan liian kuumat, vaikka sitä etukäteen pelkäsin. Villa on tosiaan maineensa veroista :)

    VastaaPoista
  2. Mutta ei kai noin hauskat housut jalassa voi pysyä paikallaan!

    VastaaPoista
  3. Minna: Taitaa tosiaan olla niin, että jotenkin ne mukautuvat lämpötilaan; ovat hyvät joka säässä. Neiti voisi olla ne jaloissaan koko ajan, mutta pehmoinen neulos tarttuu legokoreihin, kissankynsiin jne. Olen katsonut parhaimmaksi pistää vähän piiloon, jotta ehdittäisiin eds lumille, ennen kuin ovat säpäleinä.:)

    Pikkusisko: Kyllä kyytiä riittää, oli housut minkälaiset tahansa. No kurahousuissa on hiukka jäykempää menoa.:D

    VastaaPoista
  4. hienot housut, tommosilla ei varmaan se omakaan takamus palelisi kun talvella vinttaa pöyrän selässä töihin

    VastaaPoista
  5. Ihanat villapökät! Pitäisköhän tehdä tuolle nuoremmalle talveksi... Mutta puroa on joka tapauksessa kohta puikoilla kun huomasin uuden ihanan värin.

    VastaaPoista
  6. Nää on tosi hienot! huippuidea nuo polvi- ja peppupaikat, ja näyttää tosi hauskoilta!:)

    VastaaPoista
  7. Soile: Siinäpä olisikin melkoinen Michelinmies (/-nainen), kun tuollaiset tekisi itselleen ja siihen vielä toppavaatteet päälle. Vieläköhän siinä pystyisi pyöräilemään, taipuisiko jalka?:D

    Jaana: Nämähän tulevat sukkelaan! Pistäppä mietintämyssyyn.

    kaisu: Purossa on aika paljon sellaista tummaa sävyä, joka ei itseäni puhuttele. Villahousujen toiseen lahkeeseen niitä kertyi urakalla ja puolet pöksyistä jäi näin makuuni vähän tunkkaisen näköiseksi. Paikoilla on myös tällainen esteettinen tehtävä. Virkkasin ne tarkoituksella vähän pirteämmästä vihreän sävystä (samaa Puroa), jotta homma ei menisi vallan tylsäksi.:)

    VastaaPoista