8.10.2010

Nancyn opissa


Blogiani säännöllisesti seuraavat tietävät, että olen lähtenyt mukaan elämäni ensimmäiseen neulehaasteeseen tai pitäisikö sanoa kilpailuun. Kisan idea on se, että osallistujat joutuvat neulomaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Toisin sanoen jotakin sellaista, mitä on aiemmin - vahingossa tai tarkoituksella - kiertänyt kaukaa. Kilpailu on laadittu televisiosta tutun Dance! - ohjelman formaattiin ja siksi neulojat ovat saaneet omat haasteensa tanssityylien mukaan. Minä, villasukaton nainen, sain lajikseni Quick-stepin, jalkatyöskentelyn. Ja aikani kipuiltuani olen jopa onnistunut täsmentämään, miten tuohon haasteeseen aion tarttua.

Nyt eletään vasta niin sanottuja Hollywood-viikkoja, jolloin on mahdollisuus tehdä kaikki ne esivalmistelut, mitä tällainen kilpailu kultakin neulojalta vaatii. Varsinainen lähtölaukaus on vasta viikon päästä. Silti täällä neulotaan jo sukkaa. Sori, tämä tuli vähän äkisti - toivottavasti kukaan ei kaatanut kahvia näppikselle eikä pudonnut tuoliltaan. Voin sen verran lieventää järkytystänne, että oikeastaan neulon vain sukan osia; tarkemmin ilmaistuna kantapäitä. En ole siis vielä parantunut sukkaongelmastani enkä ottanut varaslähtöä. Täällä vain valmistaudutaan.


Muistan kyllä, että haastoin itseni neulomaan vähintään kaksi sukkaparia kilpailun aikana. Ja että tekniikkaan piti perehtymäni vain teoriassa - siis sellaiseen, mitä noissa kilpailusukissa ei ole tarjolla. Mutta ei siitä mitään tullut. Minä olen käytännön ihminen ja minulla on motorinen muisti. Kaikki se, mitä haluan oppia, pitää opiskella tekemällä. Niinpä viskasin iltalukemisena olleet sukkakirjat seinään ja kehittelin toisen systeemin. Nappasin Nancy Bushin Knitting Vintage Socks - kirjasen syliini ja rupesin hommiin. Puikkojen koosta ei ole mitään tietoa. Lankakin jotain paikallista pässinpökkimää vuodelta miekka ja kypärä. Harmaata, kuten sukkalangan aidoimmillaan pitääkin. Ja aloin neuloa. Neulon joka ikisen kantapään Nancyn kirjasta ja sen lisäksi vielä kaikki ne muut, mitä vastaan tulee. Nancy neuvoo hollantilaisen, saksalaisen, walesilaisen ja ranskalaisen ja sitten on vielä se tiimalasi, jonka varmaan löydän jostakin. Vai onko se tiimalasi salanimeltään jokin noista Nancyn listaamista? Onko kantapäitä vielä lisää? Luulen tarvitsevani varalta vielä pari muuta. Minulla on nimittäin ajatus näille kaikille kantapäille. Eihän me nyt hyvää lankaa tuhlata pelkkiin irrallisiin kantapäihin, höpsis. Hollantilainen hevosenkenkäkantapää on jo valmis ja kohta on se saksalainenkin. Niin että vinkkejä nyt! Outille lisää kantapäitä! Nämä loppuvat muuten kesken.

Edit. Hold your horses! Kantapäät riittävät. Ideastani taisi tulla pannukakku. Kiitos kaikille auttavan kätensä ojentaneille!

14 kommenttia:

  1. tiimalasikantapäitä löytyy ainakin osoitteista http://www.kaspaikka.fi/neulonta/asusteita_vaatteita/sukka_tiimalasikantapaa.html
    ja
    http://www.ullaneule.net/0104/neuvot_tiimalasikantapaa.html

    ja sitten ois vielä jälkikäteen tehtävä kantapää, joka löytyy täältä-> http://www.ullaneule.net/0206/neuvot_sukkaekstra.html samassa linkissä näkyy olevan ranskalainen, hollantilainen ja sveitsiläinen kantapää :)

    VastaaPoista
  2. Minä olen ihan mykistynyt, ihan hipihiljaa kunnioituksella lukenut tanssiinlähdöstäsi. En yhtään ymmärrä kantapäistä, en minkäänmaalaisista, ehkä vain sen, että jotenkin monet asiat vahingossa opin kantapään kautta, mutta kantapäiden tekoa en ole vielä oppinut, enkä sukkaakaan. Siksi seuraan kyllä tiiviisti askeliasi. Jospa vaikka joku kerta sitten itsekin salaisia askelia kotona ottaisi :)

    Hyvää onnekasta valmistautumista sinulle!

    VastaaPoista
  3. Tiimalasikantapäähän on suomenkielinen ohje Ullan sivuilla (http://www.ullaneule.net/0104/neuvot_tiimalasikantapaa.html), mutta itse teen Laura Chaun eli cosmicpluton tutoriaalin mukaisen tiimalasin: http://www.cosmicpluto.com/blog/as-promised-a-short-row-heel-tutorial/. Tekniikasta on useita variaatioita, oma vakiotiimalasini on vakiintunut sen perusteella, mikä sopii jalkaani parhaiten.

    Inspiraatioksi ja innoitukseksi haasteesta selviämiseksi suosittelen Mustaa villaa -blogin arkistoja (http://mustaavillaa.blogspot.com) :)

    VastaaPoista
  4. Hieno lähestymistapa!

    Tiimalasi löytyy ainakin Ullasta
    http://www.ullaneule.net/0104/neuvot_tiimalasikantapaa.html

    edellämainittujen lisäksi sieltä löytyy myös jälkikäteen tehty kantapää
    http://www.ullaneule.net/0206/neuvot_sukkaekstra.html

    VastaaPoista
  5. Mitähän ihmettä sinä meinaat tehdä noista kaikista kantapäistä? Pipon? Takin? Monta paritonta sukkaa...
    Näin ei-kantapääeksperttinä en keksi sinulle uusia tyylejä mutta peukkuja haasteen selättämiseen :)

    VastaaPoista
  6. Hanna: Yritän kovasti!:)

    ghi-349: Jälkikäteen tehtävä kantapää? Mitenhän kantapään voi tehdä jälkikäteen, jos ei ensinkään ole sitä sukkaa, jonka neulomisen jälkeen sen voisi tehdä? Aivan varmasti käyn katsomassa, vaikken ole varma, voiko sitä tähän hankkeeseen ottaa mukaan. Mutta sveitsiläinen? Se kuulostaa hyvältä! Jipii!

    himalainen: Voi kiitos sinulle. Tuo oli viisaasti mietitty tuo kantapään kautta oppiminen. En ollut ajatellut tässä yhteydessä sitä ollenkaan. Siksiköhän kantapäihin tulee sukissa niin helposti reikiä? Se oppi mahtuu kulkemaan paremmin?

    viOlet: Kiitos, olin unohtanut tuon blogin kokonaan, kun sehän ei enää päivity. Kurkistanpahan sinnekkin. Ja jos ranskalaisesta on useita variaatioita, siitähän voi hätätilassa neulasta variaation tai pari. Meinaan jos loppuvat kesken kantapäät.

    Taina: Kiitos! Sitä pitää pienen ihmisen yrittää kovasti. Eikä näitä muuten tajua. Tuo hollantilainen oli oikein kiva kantapää. Toivottavasti loput ymmärtävät olla yhtä säyseitä.

    -sanna-: Minulla tuli semmoinen ajatus täällä yskiessäni. Saattaa mennä ihan pieleen, mutta haitanneeko tuo. Oikeastaan olisi hyvä olla semmoisia varakantapäitä reikiintyvien sukkien varalle... jos en muuta saa näistä aikaiseksi, niin varaosiksi sitten.:D

    VastaaPoista
  7. Hoo! Sitkeä sissi tekee kantapäitä kipeänäkin. :D

    VastaaPoista
  8. Judiuni: Höh. Nämä kantapäät eivät mene yhtään niin kuin minä ajattelin. Mulla oli hieno suunnitelma ja nyt mulla on, noh, kantapäitä. No joo. En muuten tykänny siitä saksalaisesta, vaikka se kivalta näyttääkin.

    VastaaPoista
  9. kai siinä jälkikäteen tehtävässä kantapäässä on sama idea kuin peukalokiilattomassa lapasessa: tehdään putki, sitten valitaan kantapään silmukat, eri lanka väliin ja tehdään sukka loppuun, sitten vain puretaan eri lanka ja tehdään kantapää :) mutta enemmän siitä tosiaan siellä Ulla-neuleessa. ite en oo kokeillu, vaikutti vaan aika erilaiselta idealta

    VastaaPoista
  10. olet sinä aikamoinen!

    ja kun kaikki kantapäät on neulottu niin sitten kehystytät ne. voit sitten kertoa lapsenlapsillesi että sillon kun mummu...(ja ne pyörittelee silmiään että taasko se jauhaa tästä...)

    VastaaPoista
  11. ghi-349: Kuulostaa loogiselta. Pari tuntia sitten olisin innostunut hiiteen, mutta nyt näyttää, että ideani osoittautuu sudeksi, joten saattaa olla, että tyydyn luettelmiini viiten kantapäähän. Tylsää, eikö?

    Soile: Hyvä ajatus! Jos ei näille muuta käyttöä keksi, niin seinälle vaan! Sitten opetan lapsille saksalaisen ja hollantilaisen kantapään eroja...

    VastaaPoista
  12. Oijoi, tuo on perusteellista valmistautumista! Mainio idea testata kaikki eri mallit käytännössä, sittenpähän tietää mistä tykkää ja mistä ei!

    VastaaPoista
  13. helena: Tuleekohan musta nyt vallan leuhka, kun tiedän sitten jo näin monta kantapäätä? Vältin sanaa "osaan" tarkoituksella; tuskin ne yhdellä neulomiskerralla jää mieleen.:)

    VastaaPoista