17.9.2010

Tykyttää jo

Oliko niin, että ilmoittautuminen SYTYCKkiin päättyy huomenissa? Pian alkaa tapahtua. Ajatuksiin on alun innostuksen jälkeen alkanut hiipiä painajaismaisia kauhukuvia tanssityyleistä, joiden askelkuviot eivät ole ennestään meikäläiselle tuttuja. Tai mikä vielä pahempaa, edes kiinnostavia. Senhän takia lähdit mukaan, muistutan itseäni, jotta tekisit ja oppisit jotain uutta. Tuulettaisit luutuneita kuvioitasi. Mutta silti huolettaa. Jännittää. Ja kihelmöi yhtäaikaa.

Olen miettinyt, mikä olisi tässä kisassa etukäteen ajatellen minulle se kaikista vierain tyyli. Olen jopa huvittanut itseäni kehittelemällä mielessäni mitä älyttömämpiä projekteja eri tyylien teemoissa. Ja koska Kirsikka lahjoi minua sillä tunnustuksella, jonka vastaanottoseremonioihin kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, aion piinata teitä luettelemalla puutteitani neulojana. Mustia aukkoja. Tutkimattomia vesiä. Niitä riittää. Luulenpa, ettei Adelheidillä ole minun sijoittamisessani minkäänlaisia vaikeuksia.

Tämän neulojan heikoimmat lenkit SYTYCKin hengessä:

1. Baletti
En ole ohuen langan neuloja. Kaksimilliset ovat kauhistus, vaikka sellaiset omistankin. En ole eläessäni neulonut yhden yhtä pitsihuivia, jos alla olevaa ei sellaiseksi lasketa. Vaikka huokailenkin joskus täällä blogeissa toisten pitsiunelmien perään, polte ei ole koskaan kasvanut sellaisiin mittoihin, että olisin ryhtynyt tuumasta toimeen. Aivan ummikko pitsin suhteen en kuitenkaan ole, sillä onhan sitä muutakin kuin ne huivit.


Tämä tekele on ajalta ennen blogia. Vuosi taisi olla 2008. Huivi on muistaakseni Norah Gaughanin Medallion Shawl jostain sen aikaisesta Vogue Knitting -lehdestä.
2. Bollywood
En osaa mitään erikoista tekniikkaa, en ymmärrä neuleblogeissa käytettyä alan terminologiaa. Olen umpijuntti. Maailmassa, jossa elän oikeasti ja livenä, erikoiseen riittää se, että ylipäänsä neuloo. Viimeksi viime viikolla minulle vakuutettiin, ettei kukaan enää nykyään neulo.

3. Broadway
Tämä taitaa olla pahin kauhistus, jos miettii sitä, mitä oikeasti EN neulo. Siitä on pian parikymmentä-viisitoista vuotta, kun neuloin reuhakkaasti peräti kolme kirjoneulelapasta. Yhden kokonaisen parin kahdella eri sävyllä ja sitten lapasen, joka ei koskaan saanut kaveria. En tiedä, mikä minuun meni. Ilmeisesti kirjoneule ei ole minun juttuni. Johtuisikohan siitä, että minun mielestäni yleensä yksi väri kerrallaan riittää. Siitä huolimatta, että Puroja on ostettu ja Noroihin on rakastuttu.

4. Disco
Siis mullahan on just puikoilla akryyli-paljetti-lankaa. Ehkä se pelastaa minut tältä tyyliltä. Eikä minulla oikeastaan ole mohairia vastaan mitään muuta kuin se, että ne hemmetin pörröt tarttuu ja karvoittaa joka paikan. Itse asiassa olen jopa niin kova sissi, että olen purkanut kokonaisen mohairpaidan. Kyllä, luitte oikein. Se lanka odottaa edelleen sitä oikeaa kohdetta. Mutta se tuskin käy tähän haasteeseen, sillä se ei ole vaaleanpunaista pörröä vaan harmaata. Efektilangoista en tykkää. En ollenkaan. Ehkä se on niihin yleensä yhdistetyn kirjavuuden, minulle käsittämättömien väriyhdistelmien ja silmiinpistävyyden syy. Tai sen, että minulla on niistä huonoja kokemuksia. Erittäin huonoja.

5. Heavy metal
Tämän tyylin päälle ymmärrän musiikkipuolella. Mekkala, räime ja rytinä ei haittaa, jos se tulee levylautaselta. Mutta että neulekoneita? Minulla ei ole, enkä aio tätä haastetta varten sellaista hankkia. Olen ristinyt käteni kyynärpäitä myöten hartaaseen toiveeseen, että arpa ei osuisi minuun tämän kohdalla. Paitsi jos koneet ovat jotenkin tässäkin haasteessa vältettävissä. Jos koneiden paukkeeksi riittää se, että neulon mustalla langalla ja karjahtelen kaameasti. Taustalla voisi soida vaikka Rammstein. Vaikkei se mitään heavyä olekaan. Ei tätä, kiitos.

6. Koreografi
Ei tarvinne selittää. Minä olen - ainakin tähän asti ollut - ihan puhtaasti perässähiihtäjä. Muut ohjaavat ja suunnittelevat, minä toteutan. Vaikka tietysti vähän muokkaan. Jos on pakko.

7. Robottitanssi
Tähän tyyliin kuuluivat muistaakseni mallitilkut. Tiheyden laskemiset, tarkistamiset ja laskelmien jatkuva seuraaminen työn edetessä. Että matematiikka olisi kivempaa kuin itse neulominen. Tiedän kyllä, että jotkut neulojat käyttävät taskulaskinta ja excel-taulukko-ohjelmaa. Mutta minä en tee edes miitä mallitilkkuja. En koskaan. Ajan haaskausta.

Edellisestä johtuen valitsin SYTYCK-haasteessa omaksi tanssityylikseni HipHopin, vaikkei sekään istu minulle ihan kympillä. Vähän kuitenkin. Siinä ei ole niin jetsulleen. Isoa tulee helposti. Ja lopputulos jännittää. Ettei tosiaankaan mennä kuin tangossa, vaan laitetaan kuivausrumpu työn valmistuttua laulamaan ja toivotaan, että vähän pienenisi. Ja siunaillaan täällä blogissa pitkin matkaa. Että mitähän tästäkin tulee. Ja jos joku miettii, että miksi se ei laittanut heikoimmaksi lenkikseen sitä Quick Steppiä - jalkatyöskentelyä, niin siksi, että yhdet sukat on kuitenkin jo neulottu. Ja kohta on pakko aloittaa ne toiset. Se on ihan kamalaa, mutta kuitenkin jo "tuttu juttu". Kuten listastani huomaatte, minulla on monta muutakin huolenaihetta tämän kisan tiimoilta. Saattaa olla Luojan lykky, että haasteen saa sittenkin määritellä annetun tyylin sisällä itse. Oiskohan sittenkin pitänyt pysyä lestissään?

Kiitän kauniisti Kirsikkaa kunniasta ja Satua paketista, joka tuli perille ja aiheutti valtaisaa ihastusta. KIITOS!

7 kommenttia:

  1. Mä taitaisin olla noista ehkä eniten Broadway-tyyppi. Tosin siitä kyllä puuttuu sellanen harmaalla villalangalla sileällä neuleella iso lötkö villapaita-tyyppi. Mikä sen nimi olis, Luostarineiti ehkä?

    Niin ja myöhästyneet synttärionnittelut! BeeGees on mahtava! (Ja Barry Gibbin pöksyt tolla videolla onkin aika hurjat, eipä tollasia enää useinkaan näe...)

    VastaaPoista
  2. Tää haasteasia kyllä mietityttää. Jos joutuu sellaiseen sarjaan, joka ei herätä mitään muuta kuin paniikkia? sinne discoon pörisemään pörrön ja glitterin kanssa?

    VastaaPoista
  3. Hilja: Sieltä puuttuu monta muutakin tyyppiä, mutta näillä mennään.. Kiitos onnitteluista! BeeGees ja barryn housut iskevät edelleen. olen samaa mieltä muuten tuosta pöksyasiasta. Mietin tässä juuri, että onko se harmi vaiko ei, ettei niitä enää näe.

    Soile: Mitähän siitä discosta kehittelis sellaista asiallista? Siis mitä voisi oikasti ajatella? Siinä sitä onkin miettimistä. Tuolla SYTYCKin postauksessa näytti olevan linkki viime vuotiseen tanssijaan, joka oli neulonut barbinukelle discoreleitä. Ei sulla ne lasten monsteriukot tarttis pörröistä ylle?

    VastaaPoista
  4. Onnea haasteisiin, kyllä te varmaan jotain sopivaa käyttöä hilelankatekeleillekin keksitte. ;) Itse seuraan nyt tänä vuonna sivusta, jos vaikka joskus tulevasisuudessa uskaltautuisin mukaan.

    Ja kiitos inspiraatiosta. 'Lahtiskan innoittamana virkkailin samasta langasta virtaskan. Sinne pihahommiin, kun huivit ei pysy päässä haravoidessa. ;)

    VastaaPoista
  5. morso: Kiitokset tsempistä, Soilenkin puolesta. Saa nähdä, riittääkö lystiä koko taipaleelle vai kääntyykö tuskan puolelle, kuten Soilekin tuossa yllä pelkäsi. Ja Virtaska! mehän ollaan samikset! On se sääli, ettei olla naapureita. Oltas komia näky, kun haravoitais rintarinnan.:)

    VastaaPoista
  6. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä tuleman pitää. Kiva, että sait paketin. Oli kummallinen/hauska yhteensattuma postissa sen paketin kanssa :DD

    VastaaPoista
  7. satu.p: Mielenkiinnolla, kyllä! Paketti tuli tosiaan perille ja kivaan aikaan, kun oli täällä vähän otsa kurtullaan. Ilta oli pelastettu. Meillä taitaa asua tässä taloyhtiössä ainakin kolme postilaista eli yhteensattumia voi tosiaan tulla.:)

    VastaaPoista