23.9.2010

Kohta sataa vettä


Jotenkin hanurista kaikki. On ollut kyllä hyviäkin hetkiä ja luonto niin kaunis. Kuuraakin oli jo yhtenä aamuna. Mutta silti meinaa kismittää. Ja naurattaa samalla. Minulla on niin huono huumorintaju. Lapset köhivät. Joku rokko jyllää. Mies löysi kivan talon, jossa olisi ollut paljon mahdollisuuksia, mutta se on liian kallis. Sen matematiikan pöljäkin ymmärtää. Ja sitten minä unohdan asioita. Muistan kyllä vielä nimeni ja numeroni ja osaan ihme kyllä kirjautua bloggeriin, Ravelryyn ja sen semmoisiin, mutta töiden jälkeen menin väärään bussiin. Kukaan ei sanonut mitään siellä pysäkillä, vaikka huomasivat kyllä. Tajusin siellä bussissa aika pian, kun kaikki vain katsoivat niin pitkään ja olivat odottavalla kannalla. Yleensä ne sanovat silloin, kun olen nousemassa väärään autoon, että Outi. Ei taida olla vielä sun bussi. Nyt eivät sanoneet mitään, möllöttivät vain ja siksi ehdin hurruutella jokusen pysäkinvälin ihan vikasuuntaan. Mokomat.

Ja töissä väitin kauheasti vastaan. Olin ihan varma asiasta. Vähän jo suutuinkin, kun ei mennyt sana perille. Olin tuimana, komentelin ja perustelin. Hain paperit näytille ja napsuttelin sormellani tiettyä paperin kohtaa. Katsokaa nyt. Täälläkin sanotaan. Tilanne alkoi mennä kireäksi. Sitten huomattiin, että ne muut olivat tiistaissa ja minä maanantaissa. Oli tiistai. Olin raivonnut turhaan. Hävetti. Ja pyysin anteeksi.

Tämmöistä on koko ajan. Joko minulla on joku sairaus tai sitten minulla on liikaa muistettavaa. Ja kun välillä on töistä pois, menevät päivät ja bussitkin jo sekaisin. Tai sitten olen ehtinyt neuloa ihan liian vähän. Siitä akryylilangasta ei tule kuulkaa mitään kivaa. Muovilta se näyttää. Harmi hyviä paljetteja. Taidan mennä nyt vaatehuoneeseen ja kaivaa yhden puseron päälle töihin. Siinä rinnassa lukee Äiti on vähän väsynyt. Isolla oikein ja oranssilla. Jospa se vähän rikkoisi jäätä. Ajattelisivat, että voi tuotakin raukkaa.

19 kommenttia:

  1. Syysväsymystä siis ilmassa! Syyslomaan vielä jokunen viikko, mutta sitten saat lomailla hetken ihan hyvällä omalla tunnolla ja ilman että sotkee kenenkään päiväjärjestystä (onhan teilläkin syysloma, vai?). Siis jaksamista kaikkeen sekaisin menevään, epäonniseen ja unohtuvaan lähettelen.

    Ei sitten tullut minullekaan tästä täyttä työviikkoa. Vanhempi tytöistä kehitti eilen kunnon kuumeen. Tää on nyt sitten oikein kunnolla tätä.

    VastaaPoista
  2. Miten kätevää olix, jos vois aina tarpeen mukaan lisätä uuden muistikortin, kuin tietokoneelle konsanaan. Mut siinäpä se juju onkin, me ollaan ihmisiä, ei koneita. Joten erehtyminen on inhimillistä! Ja kateeks käy noita kissoja, ainoa huoli niillä, että muistaahan henkilökunta ruuan antaa ja riittävästi rapsuttaa..

    VastaaPoista
  3. Merruli: Sinä olet kyllä tarjonnut minulle koko syksyn niin mojovaa vertaistukea, ettei paremmasta väliä. Kiitos siitä!:) Ja syysloma, kyllä mulla on. Vasta lokakuun viimeinen viikko, mutta silti!

    Mammutti: Tarvittais tosiaan aika kova päivitys tälle kovalevylle.. Sutinaa tosiaan ollut ja on. Ja kissa senkus makaa.:)

    VastaaPoista
  4. Sympatiaa täältä. Sain päähäni semmosen idean, että mun on ostettava itselleni värit nyt, kun on sateista ja muutenkin keljua. Siis jotkut lasten väriliidut tai vastaavat. Eivät maksa paljon, eivätkä vie hirveästi tilaa täällä mun mikrokosmoksessa. Värienergiaa pienestä paketista napsittavaksi tarpeeseen.

    VastaaPoista
  5. luminen: Hyvä idea. Ne sellaiset toimivat jo ihan pelkästään laatikosta käsin. Huutelevat sieltä värikkäästi. Ja sitten vielä tietysti kaikki se, mitä niillä voi tehdä. Toinen kiva ovat ne sellaiset liidut, joilla piirretään ulos asfalttiin. Monesti on tehnyt mieli napata tuosta töihin lähtiessä lasten värikäs liitu taskuun ja tehdä tylsiin kohteisiin väriliitugraffiteja. Yllätyspiristyksiä. Ihmisille ihmeteltäväksi.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa jotenkin tutulta, ikävä kyllä. Mä itsekseni mietiskelin, että kun kroppa kärsi flunssan kourissa melkein kolme viikkoa, niin se ei enää osaa olla ihan terveenä. Että jokin kohta pitää saada vinksalleen nyt kun henki taas kulkee ja lämpötila on normaali. Ja sitten se päätti että otetaas kohteeksi tällä kertaa aivot ja katotaan mitä toi nainen sitten tekee. On siis tullut täälläkin tehtyä vähän sitä sun tätä tyhmästi viime päivinä. Syytän flunssatyhjiötä ja siitä seurannutta aivojen häiriökäyttäytymistä.

    luminen, montako väriliitua pitää syödä että tulee taas normaaliksi? :)

    VastaaPoista
  7. Vilma: Siis ihan totta Vilma, noinhan sen täytyy olla! En mä hoksannut noin miettiä. Ajattelin vain, että jos suttaaminen tähän malliin jatkuu, pitää pyrkiä johonkin pään kuvaukseen tai muuhun sellaiseen, missä katotaan, onko nupissa kaikki tallella. Mutta kroppahan hakee vaan balanssia. Auttaiskohan, jos löis vaikka varpaansa tai jotain? Saisi jonkun muun paikan vinksottamaan päänsä sijasta? Niitä väriliiuja olisi meillä kyllä syötäväksi asti....

    VastaaPoista
  8. Kerran menin aamulla tòihin ja huomasin vasta openhuoneessa, ettà olin alushameisillani. Hame odotti kiltisti kotona, kun ryntàsin lisàpukeutumaan. Onneksi asuin ihan koulun pihapiirissà! Kokemuksia open elàmàn varrelta! Kehtaavatkin vielà olla kateellisia lyhyistà tyòpàivistà ja pitkistà lomista!!!

    VastaaPoista
  9. Olisin voinut kirjoittaa itse vastaavan tekstin. Olo on aivan samanlainen. Olen kuvitellut että se on raskausväsymystä, mutta nyt on todettava että ei, kyllä se on ihan normaalia. Näköjään. Tervetuloa syksy :)

    VastaaPoista
  10. Lissu: No tuota ei ole vielä sattunut!:DDD Kiitos, tällä mennään taas aika pitkälle.

    Minna: Toivottavasti tämä ei ole raskausväsymystä.:) Olen ollut tässä päivän kotosalla, enkä ole saanut aikaiseksi kuin yhden ison kukkapenkin. Se oli aamulla ja nyt iltapäivästä en ole kyennyt muuhun, kuin notkumaan koneella. Syytän sadetta, harmautta. Onnea raskaudesta. Se on mukavaa aikaa, kunhan vain ei ole sitä pahanolontunnetta.

    VastaaPoista
  11. Joskus kaikki tökkii; tuttua on. Onneksi on myös niitä parempia päiviä. Ja ne ovatkin nyt edessäpäin! Kyllä äiti-ihmisetkin saavat väsyä. Niin moneen pitää jaksaa venyä ja vanua. Välillä voi tuulettaa vaikka lenkkipolulla ja jättää almanakka narikkaan. Ja aivot.

    VastaaPoista
  12. Mindelii: No ne aivot nyt on ilmeisesti olleet narikassa jo jonkin aikaa, kun näitä hölmöilyjä sattuu. Kiusallista. Alamanakkaa sinne ei voi heittää; sen sisäluku on vielä onneksi onnistunut. Ei kyllä ole helpottanut yhtään, vaikka aivot ovatkin lyöneet tyhjää. Yhtä pöljänä täällä ollaan edelleen.:D

    VastaaPoista
  13. Näin on. Meilläkin. Päivät lyhenee, ja mieliala laskee samaa vauhtia.

    VastaaPoista
  14. Kaisa: Onpa hyvä kuulla. Vaikka en tietenkään toivo mielialan laskua sinulle. Mutta alkaa vaikuttaa siltä, että taudista ei ole kysymys. Jos ei sitten epidemiasta, kun tuntuu olevan niin yleistä.:)

    VastaaPoista
  15. Älkää nyt syökö niitä väriliituja, on tähän joku muu apu löydyttävä. Tosin tuli just mieleen et kun meillä oli ennen kissoja liuta labtadorinnoutajia, niin ne söi aina lasten väriliidut ja muovailuvahat ja sitten kakkas sateenkaarikakkaa... olihan se tavallaan piristävää.

    VastaaPoista
  16. vanhempi poikani kerran selitti että hänellä on pää sekaisin. sitten kysyin että miksi se on niin sekasin? vastaus oli että päässä oli ollut kaksi ajatusta. ehkä se meidänkin kannattaisi supistaa sitä päässä liikkuvaa vyöryä yhteen ajatukseen? jos sitä sitten muistaisi paremmin mitä pitikään tehdä tms.

    tai toinen vaihtoehto on käydä talviunille. palata asiaan sitten kun on taas kunnolla valoisaa ja krookukset pukkaa maasta.

    mitä jos tekisit siitä akryylista saroyanin?

    VastaaPoista
  17. Olen ollut vuoroin masentunut ja vuoroin vihainen, eikä kumpikaan ole kivaa.

    Yhtäkkiä tajusin, että pitänee ottaa kaikki irti tästäkin kurjuudesta. Luukutin autossa täysillä Mozartin Requiemia vain todetakseni, ettei vielä ole tarvetta sielunmessulle. (Vaikka se komialta kuulostaakin.)Syksy ja työt on aika huono yhdistelmä, mutta eikö vain ollakin samaa mieltä, että kesä ja työt se vasta huono oliskin. ;)

    Voimia arkeen. Sekoilla saa, ja siitähän toiset saa riemua. Käy huomenna kirppiksellä löytämässä jotain kivaa. Se auttaa välittömästi. Vitamiinit voi auttaa sitten talven mittaan. Väriliiduista en menis takuuseen.

    VastaaPoista
  18. Minulla oli tuossa keväällä töissä sellainen vaihe, että unohdin sovittuja asioita, olin ihan muissa maailmoissa. Ei ollut edes flunssa-aika. Harkitsin vakavasti muistitesteihin menemistä, olin huolissani. Ukkokulta totesi vähän kuivasti, että kokeilisitko ensin nukkua yli kolme tuntia yössä. Se auttoi ainakin sillä kertaa.

    VastaaPoista
  19. Ensinnäkin kaikille teille neljälle viimeksi kommentin jättäneille yhteensä: KIITOS! Tuli niin kevyt fiilis. Naurattaa ääneen ja vatsa hytkyy. Ehkä mä unohdan ne aivokäyrät toistaiseksi.:DDD

    mokkakissa: Voi kauhea! Ihan noin pirteäksi ei tarttisi mennä!:D

    Soile: Sulla on siellä melkoinen filosofi!:D Vaikka tottahan se poika puhui. Ja tiedätkö, muovilta se näyttäisi se Saroyankin tuosta langasta. Ne ovat näyttäneet sulla niin kauniilta, että malli ansaitsisi paremman langan. Ja sitä paitsi se härpäke on kohta valmis. Kyllä mä runnon sen loppuun. Kuljetaan sitten muovit kaulassa.:)

    Solveig: Sulla on näemmä samat syksybiisit kuin minullakin. Ai että mä tykkään siitä Mozartin messusta, vaikka klassista paremmin tunteva ystäväni mulle tuhahteleekin. Olisi kuulemma parempiakin. Ja kirppikselle pitäisi tosiaan päästä.:) Koitetaan selvitä taas.

    -sanna-: Hyvä pointti. Mä olen kyllä nyt nukkunut paremmin kuin aikoihin, mutta en tiedä, onko se vieläkään tarpeeksi. Mietin vain, että mitä ihmettä sä olet kupajastanut kaikki yöt niin hurjasti, ettet ole päässyt edes kolmeen tuntiin untesi kanssa????? Onneksi sulla on niin hoksaavainen se mies.

    VastaaPoista