9.9.2010

Joutilaisuus on pahasta


Ajattelin, että nyt on hyvää aikaa järjestää tietokoneella olevia kuvia. Siellä on hirvittävä kaaos. Siirreltyäni kuvia paikasta toiseen, tarkistin, että kaikki ok. Pariinkin kertaan. Sitten tuhosin alkuperäisen albumin. Lempikuvani esikoisesta. Ihania, värikkäitä, iloisia. Ja pian huomasin, etteivät ne olleetkaan siirtyneet hänen nimeään kantavan kuvakokoelman alle. Vaikka tarkistin. Vaikka näytti, että siellä olivat. Tarkistin muutkin. Kaikki aamun aikana siirretyt. Kadonneet. Kuopus ensi kertaa kärryjensä kanssa pihamaalla. Kävelemässä vaappuvin askelin. Prinsessa kruunussaan. Keijun siipiä. Menneet kaikki.

Että pitikin ruveta. Korpeaa. Suututtaa. Meinaa itku päästä. Mies saa töistä tultuaan katsoa, onko mitään pelastetavissa. Yleensä on. Hän ymmärtää näiden asioiden päälle. Rupean kirkumaan vasta, jos hän tarjoaa illalla ei-oota. Jos ääni kestää.

Menen nyt muihin hommiin. Ottaa niin päähän. Viimeistelen vaikka pikkumaalauksiani. Alimmassa kuvassa tulossa naulakkoa. Kuvien ulkopuolella laatikkoa, ehkä kokeilen siihen sabluunaakin. Saattaa tosin olla, että tällaisen aamun jälkeen pikkusipistelyt eivät riitä. Tiedä vaikka hyökkään sinne vaatehuoneeseen. Tällainen ärsyynnys kannattaisi käyttää hyödyksi. Sillä siivoutuisi äkkiä komero tai kaksi.

Edit. Mies tuli ja pelasti. On se velho.

22 kommenttia:

  1. Oi voi! Tiedän tunteen, totta totisesti ja totisesti toivon myöskin, että ne kuvat vielä löytyvät sieltä mustasta vai oliko se harmaasta pömpelistä.

    Piti jo edelliseen postaukseesi kommentoida, että uusi ulkoasu on WOW! ja että, tuntuu niiiiiin hyvältä lukea rehellistä, kursailematonta, jalat maassa ja pää pilvissä olevaa tekstiäsi. Kuvat ovat kauniita ja minä vaan edelleen niin tykkään tästä. Tykkään ja voin hyvin, paremmin, kun luen. Ettäs tiedät. Ja sekin on niin hienoa, että olet juuri Oulusta, koska minäkin olen alunperin sieltä ja minulle se on tärkeää, koska sisällä minussa asuu aina pieni oululainen. Se vain on niin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei :( Ymmärrän hyvin tunteen, itseltäni hajosi tietokoneesta kovalevy (eikä tietenään mitään varmuuskopioita ollut), jolla oli kaikki viimeisen kahden vuoden aikana otetut valokuvat. Itku pääsi, kun tajusin asian. Onneksi osa kuvista oli teetetty paperille ja ossa löytyi miehen koneelta, mutta silti harmitti, kun mietin niitä kuvia jotka haihtuivat taivaan tuuliin.

    VastaaPoista
  3. Voi EI!
    Toivottavasti miehesi löytää ne.
    Ainakin mun miehellä on sellainen ohjelma jolla saa kaiveltua deletoidut tiedostot kovoilta.

    VastaaPoista
  4. Sirisan: Oululaisia? Sehän on hauskaa! Olisi vaan kiva tietää, minkälainen on se pieni oululainen, joka sinussa vielä asuu. Möläytteleekö se murretta? Vai ahmiiko muilta salaa rössypottuja? :D Kiitokset kauniista tekstistäsi. Taidan olla tosiaan sellainen pää pilvissä, jalat maassa - tyyppi. Ja hapan naama siinä välissä. Ulkoasu arveluttaa vähän itseäni. Haluaisin oikeastaan tuon taustan ihan valkoiseksi, kuva tuolla alla hivenen kiusaa. Välillä harmittaa, että lähdin muokkaamaan. Sekin esimerkki liian joutilaisuuden vaaroista. Oikeastaan siis hyvä, että sairausloma loppuu ja pääsen tästä huomenna töihin liikoja tuhoja aiheuttamasta.

    Ninnu: Hirveä juttu! Melkein vatsasta ottaa kun ajattelenkin vain tuollaista. Meillä on semmoinen legon näköinen laatikko varmuuskopiojuttuja varten. Luullakseni se pelastaa asian, mutta ihan varma en ole noista kuvista; ovatko ennen vai jälkeen laatikon otettuja. Varmuuskopiot ovat meillä miehen asioita, enkä tiedä, kuinka tiheään hän on niitä paukutellut. Jänskättää ihan kauheasti.

    siina*k: Koetan valaa täällä luottavaista olotilaa, ettei turhaan huolestuttaisi, ennen kuin aihetta todella on. Toivottavasti meiltäkin tuollainen kaiveluohjelma löytyy. Ja mieheltä intoa istua alas kuvia kaivelemaan. Minkäköhänlaisesta tuntien savotasta lienee kysymys... voi surkeus.

    VastaaPoista
  5. Voi ei! Oli ensimmäinen ajatukseni, mutta toivon ja pidän peukkuja, että tiedostot saa pelastettua!
    Niin, taudin kourissa täälläkin ollaan ja ne farkkuhommat ehdin tehdä ennen taudin tuloa, onneksi. Nyt sitten ainoa homma, mitä pýstyy tekemään, on harmaan villasukan, kokoa mies tekeminen. Menin lupaamaan kutoa sukkia ja sain harmaata lankaa ja ohjeistuksen tehdä niistä perussukkia miesten kokoon, huokaus.
    Sonffi lähettää Onnille terveisiään, että hänellä on kissanpäivät. Nuorimmaiseni on kipeä ja Sonffi saa olla koko päivän hänen kainalossa rapsutettavana.
    Toivotan pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  6. Mammutti: Onpa huojentavaa kuulla farkuista. Ehdin jo miettiä, minkälainen tehopakkaus siellä oikein häärää - tautisenakin! Ei kyllä se sukankaan neulominen kuulosta mitenkään tervehdyttävältä. Otappas iisisti, jos ehdit, kun kuulostaa siellä olevan sinulla potilaskin. Ja Onni kiittää ja huokaa, että täällä alkaa kohta armoton mekkala, kun lapset syöksyvät kotiin. Että mihinköhän sitä menisi vähän ääntä karkuun..

    VastaaPoista
  7. Voihan kamaluus! Minà en uskalla siirtàà mitààn kuvaa tietokoneella mihinkààn, sillà onnistuisin varmaan tuhoamaan paitsi kuvat myòs koko tietokoneen! Mutta ne miehet kyllà osaavat pelastaa ihmeellisià asioita. peukut on tààllà pystyssà.

    VastaaPoista
  8. Oih ja voih, toivottavasti kuvat löytyvät koneen uumenista.

    Minullakin sellainen hatara yhteys Ouluun, että posiolainen serkkuni kävi siellä lukion. :) Tosi hatara eikä oikein mikään yhteys siis, mutta sympatiseeraan pohjoista n. Oulustä ylöspäin, samoin pohjoista puheenpartta, joita on kyllä monia. Ja isänikin on Posiolta. Niin ja myös minä tykkään blogistasi muutenkin, kirjoitat hyvin!

    VastaaPoista
  9. Eka reaktio uuteen taustaan oli wau! Varsinkin ton eka kuvan kanssa yhdessä.

    Toivottavasti ne kuvat saa vielä pelastettua.

    VastaaPoista
  10. Aiiih. Sattui kovasti. Meillä ei taida ihan kaikki olla tällä hetkellä varmuuskopiolaatikossa. Täytyy heti komentaa miestä tänään hoitamaan homma. ;)- Varmistelu näyttää useammassa perheessä olevan "miesten töitä".

    Ekan kuvan oikean reunan sipulipaketti näyttää tutulta, taitaa samanlainen olla odottelemassa maahan pääsyä minullakin. Lisäksi lumikelloja ja suvikelloja, valkoisia molemmat. Krookuksia meillä on jo runsain määrin.

    VastaaPoista
  11. Tuo mullakin pelottaa, siksi en uskalla poistaa lähes mitään koneelta. Toivottavasti kuvat löytyvät!

    Tuo alin kuva, oon nähnyt tuon elävänä! Laitappa kuvaa, kun se on valmiina.

    VastaaPoista
  12. Lissu: Luottamus omaani on vahva. Esittelee ihmeellisiä suorituksia tuon tuostakin.:) Kiitos peukuista.

    Tuija: Meillähän on täällä kohta ihan mafia!:D

    Taina: Minäkin toivon. Ja seuraavaksi rupean naputtelemaan kuvia suoraan ifolorin kirjoihin ja muihin dokumentteihin. Eihän tämmöisen painajaisen kanssa voi elää. Kiusaa julmetusti, mitä sen kuvaohjelman kanssa oikein tapahtui.

    morso: Minäkin niitä lumikelloja olen katsastellut. Ja tulppaanit ovat ostamatta vielä. Ihastellaan ensi keväänä sitten samoja kukkasia! Juu, minä olen ihan tumpelo tietsikka-asioissa ja heittäydyn ihan kivuttomasti miehen osaamisen varaan näissä asioissa. Apu ja oppi on onneksi siten aika lähellä.:)

    kaisa: Kuvien järjestely saa toistaiseksi olla. Ainakin siihen, kunnes tajuan, mitä oikein tapahtui. Olkoot sikin sokin sitten. Ja iskän tekele on valmis ja maalattu. Odottelee vaan seinään kiinnitystä.

    VastaaPoista
  13. eilen tänään huomenna: Sanoppa muuta. Paleli minuakin. Eikä se tällä kertaa johtunut kuumeesta..)

    VastaaPoista
  14. Huh, onpa hyvä kuulla, että päivän aherrus sai sittenkin onnellisen lopun. Välillä miettii ihan tosissaan, että mikä olisi järkevä, mutta riittävä määrä varmuuskopioita.

    VastaaPoista
  15. no huhhuh, onneksi osasi pelastaa kuvat. Aikamoinen menetys olisi muuten ollut, itsellänikin paljon kuvia ainoastaan koneella, en ole saanut aikaiseksi varmuuskopioida, vaarallista on...

    VastaaPoista
  16. Ulkoasu edelleen WOW! Ja WOW sille miekkoselleskin, kun oli ollut fiksuna.

    Rössypotusta en ole koskaan niin perustanut, voipotuista kylläkin. Mutta se murre, lapsuuden "Alakko nää mua?", ratuleivän syönti ja poronjäkäläinen mäntykangasmaisema ym.ym.ym. Ah, ne saa mun sydänalan väreilemään. Ja toisen oululaisen tunnistaa jollain ihmeellisellä tavalla aina aika pian, vaikkei murretta puhuisikaan. Ja minä kyllä ainakin ajan aina puuta "pahki", tai siis toivottavasti en aja, mutta ei nuo täällä sitä ymmärrä. Itse asiassa minä tykkään hirveästi sanoista ja niillä leikittelemisestä, uusien sanojen ja lempinimien kehittelemisestä.

    VastaaPoista
  17. Merruli: Niin, paljonkohan niitä pitäisi olla? Niitä varmuuskopioita? Jotta saisi nukkua yönsä rauhallisin mielin. Minua huolettaa episodissa se, etten edelleenkään tajua, mitä oikein tapahtui. Mies yritti eilen selvittää tapahtumaketjua koneen uumenista, muttei me ihan kirkkaaseen oivallukseen päästy. Teinkö jotain väärin - tuntuu hassulta, kun homma on kuiteskin tuttua. Miksi nyt kaikki olisi mennyt kummallisesti pieleen? Kiva ajatus ei ole sekään, että kone/ohjelma temppuili. Silloinhan pieleen menoa on luvassa jatkossakin. Pitää tutkia asiaa vielä vähäpätöisemmillä kuvilla.

    kio: Sä kuule elät vaarallista ja rohkeaa elämää. Uskallat ottaa koviakin riskejä! Tällainen analyysi täältä on tehtävä.:D

    sirisan: Minäkin tykkään sanoista. Puuhun ajetaan pahki. Mihin ne muut ajavat? Puuta päinkö? Miten minulta oli päässyt unohtumaan tuo ratuleipä? Nyt heti se käyttöön! Ehkä se alkuperä jää tosiaan kieleen kaikista parhaiten. Ja sillä sitten kavaltaa itsensä jossakin tilanteessa.:)

    VastaaPoista
  18. Hui kun kylmäsi sydäntä kun luki tekstinalkua, onneksi saitte palautettua kuvat!

    Mulla on koneessa time machine-niminen ohjelma jolla pääsee ajassa takaisin ja löytää tiedostot sellaisena kuin ne olivat esimerkisi kesäkuun 9.päivä kello 18.45.

    toinen ongelma on sitten ohjelmaformaatit. mulla on vanhalla digikameralla kuvattua, äänettömiä videonpätkiä, missä esikoinen ottaa ensiaskeliaan sekä muuta sydäntä pakahduttavaa. niitten tallennusmuotoa ei voi muuttaa ja veikkaampa että muutaman vuoden kuluttua ohjelmaa niitten katsomiseen ei ole olemassakaan :(

    VastaaPoista
  19. Soile: Tuommoinen time machine kuulostaa tosi pätevältä. En tiedä, millä noitakonstilla mieheni ne meidän kuvat onki esille. Teillähän se taisi olla niin päin, että sinä vastaat taloutenne elektroniikkaosaston huollosta ja ylläpidosta.. Mä olen täällä ihan haitolla vaan. Aika pelottavalta kuulostaa sen sijaan tuo videoongelma. Sun pitää muuttaa ne johonkin toiseen olomuotoon; jollekkin sellaiselle levylle/nauhalle (tai mitä niitä nyt on), että sulla on niissä varmuuskopio ja ne ovat katsottavassa kunnossa sitten myöhemminkin. Hui hirveä, kun tuollainen materiaali katoaisi.

    VastaaPoista
  20. Loppu hyvin, kaikki hyvin :-).

    Postauksen otsikosta olen eri mieltä, sen kuuluisi olla "Joutilaisuus on parasta" ja niin sen ekaksi luinkin!

    VastaaPoista
  21. Ellimelli: No oikeasti se varmaan onkin niin, mutta kun sairauslomalla töpeksittyä yhtä sun toista, niin tuli mieleen, että joutilaisuudessa on ne huonotkin puolensa.:)

    VastaaPoista