6.8.2010

Viimeistä viedään


Lämpö on pistänyt kaiken sekaisin. Amaryllis kukki komeasti pihalla heinäkuussa. Ei koskaan, ei ikinä ole tapahtunut sellaista. Ei, vaikka olen hoitanut amarylliksiäni samalla tavalla jo vuosikymmenen. Jos en enemmän. Ja joulukaktus kukkii. Se kukki joskus joulun alla, kun ostin sen. Vuosia sitten. Sen jälkeen se on vain olla möllöttänyt. Siivotessa löytyi iso peltipurkillinen joululta jääneitä pipareita. Tuoksu oli upea, mutta ajankohtaan nähden jokseenkin outo. Joutuiko siitä vai mistä, mutta löysin myös esikoisen levittelemässä jalkojaan olohuoneen lattialla. Kuivaharjoitteli lumienkeleitä varten, kuului vastaus, kun ihmettelin. Lupasivat viikonlopuksi uutta helleaaltoa. Saa nähdä, mitä muuta tulee. Joulupukki kävi jo.


Kait se on aivan oma hulluuden lajinsa rakastaa vanhaa tavaraa. Eritoten huonekaluja. Ne haisevat, ovat likaisia ja täynnänsä hämähäkin seittejä. Ainakin, jos ne tulevat vuosia kylmillään olleista tiloista, kuten kuvieni kaappi. Niihin uppoaa ziljoonia työtunteja. Olen vasta pessyt enimmät. Irroittanut nastoja, nauloja, väärin kiinni naulattuja osia, pari vetonuppia. Löytänyt kirjoituksia, numeroita, kaksi postikorttia ja Ruotsin rahaa. Joudun käyttämään homeenpoistoa, maalinpoistoainetta, kaikkea kamalaa. Mutta maalata aion hitaasti, nautiskellen, odotellen. Etsiä alkuperäisen sävyn ja perinteisen maalin. Takaseinän jätän maalaamatta. Siellä on mummon nimi.


Jos minusta ei kuulu, minulla on hommat kesken. Koska työmaa kutsuu tiistaina ja olisi sata asiaa tehtävänä sen takia, olen keksinyt liudan korvaavia toimintoja. Neulon kuin vimmattu. Yhtäkkiä jopa siivous kiinnostaa. Ja tietysti on tämä mummon kaappi. Odotan luvattua hellettä. Lämmöstä paksua ilmaa. Sillä viimeistä viedään. Loma on vähissä.

16 kommenttia:

  1. Voi minun mummulla oli melkein samanlainen kaappi, mutta ruohonvihreä. Se tuoksui pikkuleiville ja ehkä vähän sellaiselle kosteallekin, joka siellä tuvan nurkassa vallitsi. Hieno kaappi sinulla, haaveilen myös vähän salaa tuollaisesta.

    Tunnistan oireet. Olen purkanut eilen ja tänään yhden kaapin sisukset lattialle ja ostanut maalia, nyt sen teen. Mies maalasi mulle jo yhden peilipöydän kannen, kun tulin itse kipeäksi.
    Siirrän huonekaluja ja vaihdan huoneiden väriä. Kauhea vimma, aloitan kaikkea, eikä mikään ole tullut vielä valmiiksi. Viimeisiä päiviä....

    VastaaPoista
  2. Nuo sijaistoiminnot kuulostaa niin kovin tutuilta, loman vähetessä alkaa kummalliset toiminnot kuten siivous kiinnostaa. Pari päivää on mennyt kotia oikoessa.

    Kaappiprojekti kuulostaa sopivan haasteelliselta ja lopulta varmasti palkitsevalta!

    VastaaPoista
  3. Minä kyllä pitäisin tuostakin väristä... näyttää aikamoiselta työmaalta.

    VastaaPoista
  4. himalainen: Sinä sen sanoit. Homman ydin on nimenomaan aloittaa kaikenlaista. Onpahan sitten kaikenlaista kivaa hommaa, mitä jatkaa, kun sade vihmoo ruutuja eikä ulos ilkeä mennä. Tuon minun mummuni kaapin alkuperäinen sävy on ollut vihreä. Vaalea, vähän siniseen taittava. Ovissa on ollut maalatut kukat, joidn sävyjä en enää muista. Toivottavasti vinkkejä löytyy paksun maalin alta.

    Merruli: Toivon niin, että puhtia ja aikaa tämän loppuunviemiseen riittää. Ainakin tänään, jolloin kaappi saapui, olen saanut paljon aikaiseksi. jatketaan sijaistoimintoja vielä jokunen päivä. Sittenhän se on lusikka otettava kauniisti käteen.

    Jokke: Värissä ei ole vikaa, paitsi ehkä noissa punaisissa nupeissa. Se vain näyttää niin paksulta tuo maali, likaiselta, lohkeilevalta. Se on joku moderni lateksi vanhan päällä, ei mitenkaan kauniisti vanhentunut, vaan sellainen, joka ei tässä taloudessa kauaa juhli. Työmaa - sitä se taitaa olla..:)

    VastaaPoista
  5. Tuon toisen kuvan kohdalla ihastelin 'keramiikkaveistosta'!!! Nuppihan se sitten kuiteskin oli. Ihanan kaapin nuppi. Nauti kovasti nyt nàistà jàljellà olevista lomapàivistà ja muista, ettà muksutkin tykkààvàt koulussa pehmeàstà laskusta!!!

    VastaaPoista
  6. Lissu: Niinpä. Pehmeään laskuun ei vaan tahdo olla järin varaa, lukiossa painetaan alusta asti täydellä höyryllä. Tai ainakin siitä hetkestä, jahka saan koneeni käyntiin. Kyllä siihen se viikko menee :D

    VastaaPoista
  7. Upea kaappi! Olin teini-ikäinen, kun mummoni siskon taloa tyhjennettiin, ja olisin halunnut sieltä saman tyylisen kaapin omaan huoneeseeni. En saanut. Joskus vielä ostan tuollaisen.

    VastaaPoista
  8. Oih, kaappi sai kyllä minut huokailemaan. Mahdottoman kaunis. Vanhoissa huonekaluissa on sitä jotain.

    VastaaPoista
  9. Ihana kaappi. Samaa olen joskus miettinyt minäkin, vanhojen huonekalujen suhteen. Minulla on lievä bakteeri- ja likaneuroosi, mutta silti pitää haalata ties mitä homeisia rojuja meille. Sitten niitä saa mahdollisimman kaukaa ja irvistellen yrittää putsailla :D

    VastaaPoista
  10. Nzqu: Kurja, ettet saanut kaappia. Näin vanhojen tavaroiden liikkeessä täällä päin parikin tämmöistä kesän aikana, hinnat pyörivät kahden ja kolmen sadan euron silmässä. Olivat aika hurjassa maalissa, hurjemmassa kuin tämä. Tuurilla saattaisi löytyä edullisestikkin, tämmöinen lienee kuulunut yhteen aikaan lähes joka kotiin.

    Tiina: Kaappi on mieluinen. Kun olen nyt päivän rapannut ja alta on paljastunut alkuperäisiä sävyjä, olen vieläkin enemmän innoissani. Arvoimme pitkään, mahtuuko kaappi meille vaiko ei. Onneksi otettiin. Eiköhän se paikka löydy.

    Jutta: Joku tauti tämä on selvästi.:) Sulla on kyllä vanha ja kaunis talokin, sinnehhän tällaiset kuuluisivat. Vaikka tuskin nämä kasaririvariakaan rumentavat.

    VastaaPoista
  11. Tsemppistä jynssäykseen! Suloinen kaappi.

    VastaaPoista
  12. WeirdRockStar: On jynssätty. Helvetillinen keksintö tuollainen maalinpoistoaine. En yleensä käytä, mutta nyt ostin. Ajattelin, että sen avulla homma hoituu nopeammin ja saan kaapin parvekkeelta raikkaista tuulosista suojaa sisätiloihin sutjakammin. Turpoaaa vielä syyssateissa raukka. Enhän minä tiennyt, että mikroskoopillinenkin ainetta tahi aineella irroitettu maalinpalanen kirveltää iholla kuin napalmi. Perhana tämmöistä hommaa lapsi- ja kissaperheessä. Parvekken alla syö siilit ja uiskentelee lintuset. Suojaa tässä nyt koko luomakunta samalla kun revit maalia irti. No, puolet tehty ja loppu hiotaan, ei muuten kestä hermo.

    VastaaPoista
  13. Kaunis kaappi. Just ostin itsekin samanlaisen ja siispä jynssäys-, maalinpoisto- ja hiomisurakka on edessä täälläkin. Omani on kolkytlukulainen kaunotar, joka täydentää meidän 1939-vuosimallin keittiön lopullisesti kokonaiseksi. Siis sitten joskus, kun jaksan hoitaa tuon ulkonäköoperaation kuntoon.

    Nuo vanhat astiakaapit ovat oikeita tilaihmeitä. Ja kauniitakin vielä. Sisua kunnostukseen, lopputulos varmasti palkitsee!

    VastaaPoista
  14. Vilma: Tiistainen töihin paluu on pistänyt liikettä puntteihin. Maalinpoisto on mieltei valmis ja hiomaankin on jo ruvettu. Sulla on keittiö vuosimallia 1939!!!!!!! Kuvia joskus, jooko? Tsemppiä puunaukseen sinnekkin!

    VastaaPoista
  15. Kaappi on aivan ihana väreineen päivineen!

    VastaaPoista
  16. Liivia: Voi kiitos, se on! Ja aivan haltioissani olen kaikesta siitä, mitä päällimmäisen maalipinnan alta on löytynyt. Raaskikohan mokomaa enää maalatakkaan uudellen?

    VastaaPoista