26.8.2010

Onni on oppia uusi taito

Uskaltaakohan noin edes sanoa. Että olisin jo oppinut. Olisiko viisaampaa sanoa olevansa matkalla. Että homma on hyvällä jalalla ja että on ollut hetkiä, jolloin on ollut voitonriemuinen olo. Sellainen ajatus, että nyt se alkaa sujua. Ja sitten on taas kierre karannut liian pitkälle. Tai kierrettä tullut liikaa. Tai ei ollenkaan. Tai sitten on huomannut osaavansa tehdä efektilankaa. Palloja muuten kivassa langassa siellä täällä. Ja harmitellut, ettei ole sellaisen ystävä. Ohutta ja kaunista lankaa en osaa kehrätä, mutta sellaista epätasaista, hiukan paakkuista, nelosen tai viitosen puikoilla neulottavaa kyllä. Ja se on ihan hyvä juuri nyt.


Kehrään värttinällä. Tarkemmin sanottuna Kaisan värttinällä. Rukkiakin olen kokeillut. Siitä on kohta viikko aikaa ja vieläkin vähän tärisyttää semmoinen meno. Vaikka kivaa oli sekin. Rukilla hurautin 28 metriä yhdellä ajolla ja värttinän kanssa olen ährännyt jo keskikesästä asti. Saldona kuvassakin näkyvä valkoinen kerrattu lanka. Huikeat 17 metriä ja 60 senttiä. Ilmeisesti minulla ei vielä ole ollut tarpeeksi jämälankanöttösiä. Nyt pystyn kehräämään sellaisia. Seuraavaksi pitänee ruveta miettimään jämälankaprojekteja, sillä lisää nöttösiä on tulossa.

7 kommenttia:

  1. Outi, se on vyyhti! Hieno, sun tekemä!

    VastaaPoista
  2. Hienoa Outi!! Siitä se lähtee. tuo on just hieno ensimmäisisksi langoiksi. Anna palaa vaan, siitä ne tasaiset langat alkavat pikku hiljaa syntyä. ja jos haluat aapramin kanssa vehdata, olet tervetullut.

    VastaaPoista
  3. "Ilmeisesti minulla ei vielä ole ollut tarpeeksi jämälankanöttösiä. Nyt pystyn kehräämään sellaisia. " - täydellisen osuvasti ilmaistu!

    Mulla tuo on sittemmin laajentunut jämälankanöttösistä myös yksittäisiin vyyhteihin, joille pitää epätoivoisesti yrittää keksiä käyttöä. :D

    VastaaPoista
  4. Vau! Hienoa taitoa olet oppimassa. Itse en ole vielä kehräystä kokeillut, vaikka värttinää olen "kuivaharjoitellut". Nyt intoilen vielä tämän neulomisen opettelun kanssa, joten tiedä vaikka tässä innostuu itse tekemään lankansakin :)

    VastaaPoista
  5. Mikä ihana väri-iloittelu kuva tuo ensimmäinen! Upeaa kehräämistä ja upea taito. Kesällä perinnepäivillä katselin, miten iäkkäämpi rouvashenkilö jutteli mukavia ja rukilla suristeli lankaa vauhdikkaasti, meinas katsojaa huimata.
    Syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Jo vain tuommoiset eka nòttòset ovat vielà joskus kullan kalliita tehostenòttòsià. Ja lampaitahan heillà alkutuontantoon (villoihin) riittàà. Onnea vaan rutosti!

    VastaaPoista
  7. kaisa: No se on! :D Kiitoksia vain kovasti sinne suuntaan mun värttinä-gurulle!

    Soile: Oletko kysynyt aapramilta? Halunneeko se enää vehdata mun kanssa, kun olin niin äkkinäinen kuski.. Mulla on sun tumman luumun värinen merinon loppu nyt työn alla. Hitaasti sujuu, mutta ilmeisesti se "liukkaus" ei tosiaankaan tässä värttinähommassa haittaa. Ei tunnu merino sen kummemmalta kuin tuo edellinenkään villa.

    Taina: Minäkin mietin jo tässä, että missä välissä sitä sitten neulottiinkaan? Näinhän lankamäärä vain kasvaa eikä toisessa päässä tapahdu mitään.:)

    Ninuska: Olen seurannut neuleurakkaasi mielenkiinnolla. Kivaa, että löysit senkin lajin itsellesi. Tiedä vielä, mihin harrastus sinut vie. Vaikka sitten näihin kehruuhommiinkin!

    Mammutti: Kiitos! Seuraavaksi pitänee tietysti joskus saada se värjäyspuolikin kokeiltua. Mutta pysyttäydyn nyt hetkisen tässä, jotta taidot vähän kohentuisivat. Tavoitteena on tasainen lanka.:D

    Lissu: Kiitos! Villaa riittää, juu. Sitä taitaa olla niin, ettei yhden naisen puolivaillaisella harrastuksella juuri hupene. Joten ei oteta stressiä siitä, ei!

    VastaaPoista