9.8.2010

Kimalaisen lento

Siihen se päättyi. Siinä se makasi. Säkki oli märkä ja siinä luki puutarhan musta multa. Se oli selällään eikä siitä heti huomannut, että se oli joskus ollut kimalainen. Sellainen pörheä, joka kuuluu kesään ja saa hyvälle tuulelle. Minä tietysti tarkistin. Kummallista, että aikuiselle ihmiselle tulee suru yhdestä kimalaisesta. Yhdestä ukkosmyrskyn yllättämästä luontokappaleesta. Yhdestä, joka oli jäänyt ylitöihin. Siinä se nyt oli. Yksin. Märkänä. Muotonsa menettäneenä. Ja minun teki mieleni tehdä niinkuin lapsena: pitää kimalaiselle hautajaiset.


Kohta niitä on lisää. Syksy pudottelee niitä asfaltille. Ovat aamuisin yöstä kohmeessa. Sitten ne ovat poissa. Tämän aamuinen oli sarjan ensimmäinen ja ainoa, jonka peittelen multaan. Meinaan painua väkisin melankolian puolelle. Omenat puussani ovat kypsiä. Syyshortensia on kukassa. Viljapelto muuttunut keltaiseksi. Pakkasin tarharepun. Sade painaa maailman harmaaksi. Minä lähden huomenna töihin. Sen kaiken räjäyttämiseen riittää yksi ainoa kimalainen, joka ei ehtinyt kotiin.
Ihan siinä lähellä repsottaa myrskyssä hieman rähjääntynyt viisikko: kaksi punahattua, kaksi myskimalvaa ja yksi japaninakileija. Odottavat kiltisti, että ehdin tehdä niille ison kukkapenkin. Haaveilen suuresta penkistä, josta nousisi keväällä sipulikukkien meri. Siinä on minulla vielä paljon mieluista hommaa. Pihatöitä. Punaisia poskia. Ehkäpä joku kimalainenkin. Ja tuleehan niitä taas sitten keväällä. Taidan tehdä niille sellaisen penkin, että yllättyvät. Lyön ne ällikällä. Ja samalla voin kuopata sen melankolian. Samaan penkkiin, jahka olen kylliksi tunnelmoinut. Teen niin ison, että varmasti mahtuu.

16 kommenttia:

  1. Ensi kesänä se kimalainen on jo multaa ja antaa ravintoa kukillesi... jotka ilahduttavat uusia mehiläisiä.
    Ja vaikka syksy ja talvi seuraa kesää, niin maa jatkaa hidasta työtään pudonneiden lehtien ja lumen alla.
    Kuolemakin on hidasta valmistautumista uuteen.

    VastaaPoista
  2. Ne on niin reppanoita kun alkaa oleen kylmä ja kohmeat pikku siivet.

    VastaaPoista
  3. Nuoko ovat niitä koristemaalauksia siitä keittiön kaapista?

    Mä olen yrittänyt kovettaa itseni sen verran, etten jäisi ajattelemaan jokaisen luontokappaleen kohtaloa. Lapsena mä surin myös kuolleita kasveja ja kaikkea, joka kasvoi yksinään.

    VastaaPoista
  4. Voi sun hautajaisias. Mulle tuli haikeus, kun näin karusellia purettavan. Sellaista oikeaa vanhan ajan eläinkarusellia, jota pyöritti olkihattuinen setä.

    VastaaPoista
  5. no nyt minua alko itkettään.

    siitä huolimatta tulppaaneja ja muita hankitaan taas järettömät määrät, jotta kimalaiset saavat apetta, ja voivat nukkua niissä päikkärit että jaksavat taas

    VastaaPoista
  6. Voi... tutut tunnelmat siellä. Meilläkin pakattiin eilen koulureppua. Enemmän suretti lapsen loman loppu kuin oman. Lapsi kyllä ihan innoissaan lähti tänä aamuna, mutta melankolia on ja pysyy.

    VastaaPoista
  7. "Tässä lepää melankolia"....

    VastaaPoista
  8. Melkein itku pääsi, kun luin tekstiäsi. Loppua kohden alkoi kuitenkin hymyilyttämään. Yhden loppu on aina toisen alku.

    Lapsena haudattiin siskoni ja serkkujeni kanssa kuolleita lintuja ja kaikenlaisia muita pieniä eläimiä. Kimalaiset taisivat kuitenkin jäädä väliin. Vieläkin mielikuva alle kouluikäisistä lapsista hartaana veisaamassa virttä pienen kummun laidalla, saa melankolian sävyttämän hymyn huulille.

    VastaaPoista
  9. weirdRockStar: Minäkin mietin jo kevättä. Kaikkea, mitä syksyllä pitää tehdä, jotta keväällä olisi asiat mukavalla mallilla. Syksy on kevään ohella mieluista aikaa puutarhassa. Kimalaisista huolimatta.

    Pieni Lintu: Tuttu biologi sanoi, että jotkut kimalaiset talvehtivat. Etteivät ne kaikki suinkaan kupsahda syksyllä, vaikka siltä se joskus näyttää.

    Nzqu: Just niitä ovat. Ne ovat jotenkin herkkiä. Valitsin ne tähän kuviksi ihan vaan iskälle. Häntä kiinnosti nähdä, miltä kukkaset näyttävät.

    Aika herkkis oot ollut, jos kaikki yksin kasvavatkin ovat surettaneet.:)

    Jasmiina: Karuselli ja olkihattuinen mies pystyvät varmaan samaan kuin kuollut kimalainen. Kesän lopun merkit ovat jaikeita. Ainakin ennen kuin taas muistaa, mitä kivaa sitä syksyllä hommataankaan.

    Soile: Just niin! Hulluna taas sipulia penkkiin!

    Terhi: Ei ollut meilläkään eskarilaisella melankoliasta tietoakaan. Ja pikku-päiväkotilainenkin oli pärjännyt mainiosti. Minä istuin luennolla, jossa psykologi kertoi, miten ero emosta tarkoittaa pikkulapsille aina kuolemanvaaraa. Siis psykologisella tasolla. Eikä kyllä helpottanut minun oloani yhtään:)

    violet: R.I.P. Jospa se sitten pysyykin siellä. Tosin pikku melankolia on joskus ihan kivaa.

    Tess: Joo ei täällä virsiä veisattu. Tökkäsin lapiolla kolon syyshortensian alle ja pudotin pörriäisen sinne. Komean kukinnon alla siellä köllötellään.:)

    VastaaPoista
  10. Kimalaiset on liikuttavia elävinäkin, ne on niin sellasia söpöjä jos hyönteisestä niin voi sanoa.
    Mä luin lehteä ulkona ja siihen sivulle tuli joku pikku ötökkä ja mä huitasin sitä pois ja se menikin liiskaksi siihen ja tuli surku että pitikö mun sekin nyt sit mennä tappamaan, ihan hyvin se olis voinu siinä olla.

    Toivottavasti sun eka työpäivä ei nyt ihan synkissä merkeissä mennyt.

    Tänään oli harmaata ja sateista ja kun kävelin metsään mustikkaämpäri kädessä tuli ahdistus. Että kohta se on se kamala synkkä taas täällä. Tää on kyllä ihan kauheeta täällä suomessa kun kesä on niin lyhyt. Ja kun on niin paljon asioita joita ei voi tehdä kun kesällä ja jos ei ehdi sen parin kuukauden aikana, niin voi voi, parempi onni ens vuonna! Järkyttävää suorastaan.
    No joo, valitus ohi taas tällä kertaa. Kesä jatkuu nyt vielä vähän ainakin...

    VastaaPoista
  11. Luonnon kiertoahan tàmà elàmà kaikkineen on! Oikein mukavaa koulun alkamista sinulle ja turvallisia pàivàkotihetkià pienille.

    VastaaPoista
  12. Hilja: No ei mennyt. Kun viikon jo kotona murehdin etukäteen, töissä olikin ihan kivaa. Työkavereita on tietysti mukava nähdä. Ehkäpä tästä taas jotenkin selvitään. Koeta hekumoida kesällä vielä hetki. Eihän meillä nyt vielä NIIN syksy ole, eihän..?

    Lissu: Kiitokset! Yritellään täällä..:)

    VastaaPoista
  13. Kimalaiset on ihanoita ♥
    Jokaisen verannan ikkunaan pöristelemään jääneen olen tänä(kin) kesänä pelastanut :) esikoisen perhoshaavilla.

    VastaaPoista
  14. siina: Lasten tavaroista on joskus yllättävää hyötyä.:)

    VastaaPoista
  15. Mahdoton nainen olet kirjoittamaan. Tyynellä tuulella oleva sohvaperuna yllätettiin täysin ja nyt sydänalaa pakahduttaa vallan kauhiasti. Ihanankamalaa.

    VastaaPoista
  16. Raisu: Voi kauhia! Ei tässä nyt mitään sydänmurheita kenellekkään toivota. Otahan iisisti!

    VastaaPoista