15.8.2010

Hifistelyä

Ostin ruokakaupan akryylilankaa. Juu, totta se on. En oikein tiedä, ketä tai mitä syyttää. Ei se ollut edes halpaa. Ihan vähän alennuksessa kuitenkin. Ehkä sisäinen harakkani voitti. Kaikki ne langan paljetit. Muovinen kiilto. Ehkä se kallisti vaakakupin ostopäätöksen puolelle. Olen katsellut paljettipipoja teinien päässä ja ehkä halusin sellaisen. Tiedä häntä.


Tätä akryylintäyteistä juupas-eipäs-leikkiä leikkiessäni muistin eriskummallisen tilanteen nuoruudestani. Tunsin kasapäin teekkareita, koska parhaan ystäväni koko veljeslauma kuului siihen klaaniin. Laumasta löytyi myös hifistejä. Kuuntelivat Dire Straitsia, cee cee ärrää, J.J. Calea. Ei puhettakaan, että Mark Knopfleria olisi kuunneltu mistä tahansa laatikosta. Vehkeet olivat viimeisen päälle. Luoja niitä juttuja nyansseista, vivahteista ja äänenväristä. Se minut täysin yllättänyt tilanne sattui erään tällaisen tyypin kotona. Sanoi laittavansa levysoittimen päälle ja katosi keittiöstä. Tuli pian takaisin ja jatkoi touhujaan. Mitään ei kuulunut. Noin kymmenen minuutin kuluttua tiedustelin tilannetta. Että et sitten laittanutkaan sitä musiikkia. Sain osakseni hölmistyneen ilmeen. Ja opin, että levysoitinta - nyt puhutaan siis vinyyleistä - pitää pyörittää tyhjillään noin parikymmentä minuuttia ennen kuin levyn voi asettaa lautaselle. Vasta silloin soitin on valmis ja tekniikka voi kajauttaa kuuluville hienoimmatkin yksityiskohdat. Kone pitää lämmittää kuin sauna tai lihaksisto ennen urheilusuoritusta. Minä, humanisti, nauroin vasta kotimatkalla. Siellä keittiössä en uskaltanut.


Enää ei naurata. Olen huomannut, että missä tahansa harrastuksessa voi kasvaa hifistin mittoihin. Peruskuvioista edetään vaikeampiin, tavanomainen vaihtuu erikoisuuksiin. Välinepuolella mopo karkaa lapasesta enemmin tai myöhemmin. Akryyli lakkaa kiinnostamasta, kun huomaa, että luonnonmateriaalit soljuvat puikolla liukkaamin. Bambupuikolla. Sitä testaa soijaa, alpakkaa, maissia, silkkiä. On valmis tuhraamaan aikaansa äärettömiin, jotta olisi koneellaan valmiina, kun jossain kaukana laitetaan tiettyä lankaa tietyssä sävyssä myyntiin. Erikoisherkkuja. Rajoitettu erä. Opettelee tulli- ja veroasiat ulkomaan tilauksia varten, perehtyy alan erikoissanastoon vierailla kielillä. Neuloo vaatteita, joita ei tarvitse. Joita kukaan ei tarvitse. Koska kaikki ovat jo saaneet niitä.

Niin, minusta on tullut eräänlainen hifisti. Ja siksi akryylilangan ostaminen närästää. Syvästä ennakkoluulostani huolimatta aion antaa sille mahdollisuuden. Jospa akryylilangatkin ovat muuttuneet. Jospa ne eivät enää natise. Ja jos natisevat, vaihdan luonnonmateriaaliin, joka on pehmeä, hengittää, soljuu ja kuiskailee. Ehkäpä luomuun. Jonkin alkuperäisrodun villaan. Käsinvärjättyyn. Itsekehrättyyn.


Saattaa olla, että minunkin kahvivieraani nauravat vasta kotimatkalla. Siinäpä naurakoot. Hyytyvät ne hymyt vielä heilläkin. Jos harrastavat ikinä mitään. Sillä hifistelyksi se menee heilläkin. Ihan varmasti.

27 kommenttia:

  1. Kylläpä tulikin niin nuoruus mieleen, varmaan jokainen on joskus tuntenut jonkun hifistelijän jonka koti on tasapainoitettu oikeaa kuuntelunautintoa varten. Mutta tottahan tuo on. Pitää välillä kyllä laittaa jarruja päälle ja palata perusasioiden äärelle.

    VastaaPoista
  2. Just näinhän se menee.

    Odotin kuvaa siitä langasta, kaikkine paljetteineen? Etkö sitten kehdannutkaan?

    VastaaPoista
  3. -sanna-: Kuulostaa hyvälle. Olen palannut perusasioiden äärelle. Tai siis sitten, kunhan joskus luon silmukat ko. lankaan. :)

    kaisa: En jaksanut. Olisi pitänyt ottaa kuva, aukaista hitaampi tietokone, odottaa että kuvaohjelma joskus aukeaa ja tehdä tarvittavat toimenpiteet. Lanka on Novitan Crystalia tai jotain sellaista. Saatan lisätä kuvan myöhemmin, jos hyvin käy. Nyt vaan laiskottaa.:)

    VastaaPoista
  4. Meillä asuu molempien tyyppien hifistelijä. Ensimmäisen kaltainen rajoittaa aikalailla olohuoneen sisustusta, koska kaiuttimet (kaikki kuusi) on oltava tietyillä tarkkaan mitatuilla paikoilla. Tämä toinen tyyppi rajoittaa langalla vaatehuoneen käyttökelpoista tilavuutta ja haaveilee kaapelivaihtopääsetistä neulepuikkoja. Niih, kaapelit meillä on melkein yhteistä, tämän säätämisen lisäksi.

    VastaaPoista
  5. Merruli: Jotenkin kivalta kuulostaa tuo yhteinen innostus kaapeleihin. Sen sijaan kuusi kaiutinta kuulostaa, noh, aika paljolta.:)

    VastaaPoista
  6. täytyy tunnustaa että olen hipeltänyt tuota samaa lankaa. ihan vain noitten paljettien tähden. ja melkein ostanut. muuten ihan.

    samalla toki miettinyt miten saisi paljetteja mukaan itsekehrättyyn lankaan. hifistelymielessä siis.

    VastaaPoista
  7. Soile: Minäkin mietin, että miten saisin paljetteja lankaan. Ettei tarvitsisi ostaa. Toki keksinkin jotain, mutta mietin, että pitääkö ihan oikeasti tehdä kaikki itse. Ja niin hankalasti. Että jos vaan ostaisi akryylit. Kesti mitä kesti. Tuli mitä tuli. Muina miehinä, tai siis naisina. Ja ostinhan minä.

    VastaaPoista
  8. Mikä kumma se noissa paljeteissa on, joka laittaa kiinnostumaan akryylistä? Täällä nimittäin samaa vikaa, Crystlia on tullut hivellettyä ruokakaupassa. Vielä se on jäänyt hyllyyn. Katsotaan, pääsenkö sen ohi seuraavalla kauppareissulla.
    Ja hifistelystä: se tulee hiipien, huomaamatta. Ihan äkkiarvaamatta sitä huomaa, että seiskaveikat oksettaa ja illat menee ulkolaisten lankakauppojen sivuja selaillen. Kai tää on sitä harrastamista.

    VastaaPoista
  9. Mää narisin kuin akryylilanka, kun HäjyFlikka ilmoitti haluavansa tuollaista novitan paljeteilla koristeltua lankaa. Iiks. No, kait meidän täytyy jokaisen tehdä itse omat virheemme.. ;oP

    VastaaPoista
  10. Siellähän se on! Ei tuo hirveän pahalta näytä. Ja sinä varmaan keksit siitä jotain tosi ihanaa.

    VastaaPoista
  11. Tiina: Sitä kait se on. Että haluaa uusia kokemuksia. Jos seiskaveikka on tuttu, tarvitaan kicksit sitten jostain muualta. Pitää ajatella niin, että kun akryylikokemuksista on jonkin aikaa, pitää testailla. Noin niin kuin harrastusmielessä ja hifistellen.:D

    Pirjo-Riitta: Mulla mies virkkasi joku vuosi sitten esikoiselle pipon akryylistä. Sitä oli hirveä katsoa vierestä. Harmitti, etten antanut parempaa lankaa, sillä pipo siitä tuli. Vieläpä hyvännäköinen. Mutta se nirskunta ja langan sujumattomuus koukulla. Muoviselta tai jotenkin rapsakalta tämäkin tuntuu käteen. Mutta yritetään. Paljetit on niin kivoja.:D HäjylleFlikalle terveisiä!

    kaisa: Sitä saakin ruveta miettimään, että millä mallilla mennään..:D

    VastaaPoista
  12. Mut siinä on paljetteja! Ei niillä akryyleilla oo mitään väliä kun siinä on kerran paljetteja!

    En oo muuten ikinä ennen kuullu tuollasta että levysoitinta pitäis pyörittää tyhjänä ensin... kummallista. Tosin mä en todellakaan oo mikään hifistelijä. Mä pyyhin pölyt levyistä rätillä, hifistelijät sais slaagin jos näkis!

    Toi alemmassa kirjotuksessa oleva malli on muuten yks, joka on mulla ollu haaveissa pitkään. No varmaan siitä asti kun se ilmesty toi lehti ja siitä taitaa olla jo jokunen vuosi? Mä en oo saanu muuta aikaseksi kun jonkun kokeilutilkun joskus. Se on kyllä tosi kaunis malli.

    VastaaPoista
  13. Juupa juu. Tuttua täälläkin molemman lajin hifistely. Olen niin tottunut ettei edes naurata. Alistun vain myöntämään ymmärtämättömyyteni ja säälimään niitä, joilta moinen intohimon kohde uupuu.

    VastaaPoista
  14. Hifistely on harrastuksen suuri ilo..! :) Täällä siis ehdottomasti hifistelijä.

    VastaaPoista
  15. Mää en kyllä tunnusta itsessäni hifistiä ainakaan neuleasioissa. En vielä :) Vaikka ulkomailta on tullut tilattua lankaa jos toistakin, mutta kun se toteutus tökkii. Valmista ei nykyisin tule mistään, ei millään. Mistahän saisi intoa lisää? Saiskohan sitä nettikaupasta...

    VastaaPoista
  16. Niinhän se on harrastuksen kuin harrastuksen kohdalla, että hifistelyn makua alkaa ennen pitkää ilmaantumaan. Kuinka paljon kukainenkin sitten retkahtaa välineillä pelaaamiseen riippuu ihmisestä. Mie taian olla sen verran juntti, että aika ajoin palaan takaisin juurilleni. Neulon siitä mikä sattuu kulloinkin viehättämään ja aina se materiaali ei tosiaankaan ole mitään luksusta. Neulepuikkojen suhteen olen nykyään ranttu ja täysin tekokuitua olevat langat harvoin päätyvät mun kotiin. Tekokuitujen karttaminen johtuu tosin siitä, että koen sen liian hiostavaksi materiaaliksi.

    Mie en oo paljetteihin innostunut ja olen aika yllättynyt jos sellainen päivä tulee, kun kannan kotiin paljeteilla koristeltua lankaa. Tämän todettuani tulen todennäköisesti ällistyttämään itseni piakkoin ;D

    VastaaPoista
  17. Hilja: Millähän ne hifistelijät pyyhkii niitä levyjä? Onkohan niillä joku mikroliinasysteemi? Mulla on käytössä tuo sinun tapasi, hyvin toimii.:)Ja mitä! Olet tehnyt mallitilkun, kokeilupalasen. Kyllä sussa on hifistin vikaa. Minä en ole tehnyt juuri koskaan sellaisia. Ja no, se ehkä selittääkin useat ongelmat näissä meikäläisen projekteissa.

    Minna: Intohimo, siitä taitaa tosiaan olla kyse!

    hillnen: Sielläkin! Hifistely on ilomme!:D

    Tytti: Tartteeko hifistin saada valmista? Riittäköhän siihen se ulkomaan ihanuuksien silittely ja muu oheistoiminta? Kyllä se into tulee - mullakin näyttää olevan aika kausittaista. Ei muuta kuin ootellaan..:)

    VastaaPoista
  18. Mä sanoisin itseäni välineurhailijaksi, hifistin sijaan. Nääs en tunne tuskaa akryylin kanssa, jos se passaa muten budjettiin ja tarkoitukseensa :D Ennemin haluan sen oikean materiaalin ja passelin puikon tekemiseeni... no OK, olen ohje-ja tekniikkahifisti. Ja joskus lipsahdan perfektionismin puolelle. Mutta sen voin tehdä vaikka muovikassista leikatulla langalla :D

    VastaaPoista
  19. Tess: Minä olen ollut luonnonkuitujen kannattaja jo niin pitkään, että tällainen akryyliostos on todella ällistyttävä. Varmaan sama juttu, jos sorrut niihin paljetteihin.:) Mulla on puikkoarsenaalissa vanhoja puikkoja, joita käytän ihan suvereenisti, vaikka ne ovat huonolaatuisia, muovikaapelit eivät taivu kuten haluan vaan just toisin päin jne. Ehkä olen niiden suhteen pihi, vaikka työ sujuukin joutuisammin sitten niillä paremmilla puikoillani, joilla on korvannut rikki menneitä muovikapuloitani. Jään odottelemaan paljettipostausta sieltä päin!

    Mari: Hauska, että otit nuo muovikassit tuohon, sillä mietin just tässä männä päivänä, minkälaista lankaa niistä syntyisi. Ennenhän naiset virkkasivat muovimattoja muovipusseista leikatuista "kuteista". Minä taas olen tuon teknaaikkapuolen kanssa sillä lailla juntti, että vaikka olenkin neulonut eläessäni paljon, en ole oikein opiskellut ja kokeilemalla kokeillut eri tekniikoita. Se herkuttelu on toivottovasti mulla vielä edessä. Kivaa kuitenkin, kun on tällainen vakava, nautintoa tuottava harrastus, eikö?

    VastaaPoista
  20. Hahhah, hyvin kirjoitit! Naulan kantaan. Olen luonnontieteilijä ja musiikin harrastaja sekä suorittajana että kuuntelijana, mutta että levysointinta lämmitettiin... Ei voi kun nauraa. Mutta lanka- ja puikkoasioissa ei ole niin mitään nauramista, ei tietenkään. Juuri tänä aamuna huokaisin miehelle, että vaikka kuinka monet puikot hankkii ja niistä on itsellään vielä tiedot listattuna Ipod Touchissa olevassa KnitMinder-ohjelmassa, aina jotkut puikot puuttuu. Aina tulee vastaan hienosyisempiä tarpeita. :D

    VastaaPoista
  21. Tuija: KnitMinder? Mikäs se on? Kuulostaa aika vahvasti hifistelyltä!:D

    VastaaPoista
  22. Nimenomaan, KnitMinder on pahimmanlaatuista hifistelyä, suorastaan nörtteilyä, tunnustan. :) KnitMinder on Touchiin tai iPhoneen ladattava ohjelma, johon voi syöttää omistamiensa lankojen, toiveprojektiensa, tekeillä olevien projektien, puikkojen jne. tiedot, jotta neulojaparka pysyy systeemeissään kärryillä. Minä vaan en muista syöttää mitään... On toinenkin vastaava ohjelma, joka oli ennen KnitBuddy, mutta näkyy nyt muuttuneen Vogue Knitting App -ohjelmaksi (löytyy ravelrystä), mutta se ei jostain syystä latautunut minun laitteeseeni eikä ohjelman kehittäjäkään löytänyt ratkaisua.

    VastaaPoista
  23. Tuija: Eli siis periaatteessa samanlainen systeemi kuin mitä Ravelry - noin niinkuin jonojen, puikkojen ja stashin suhteen, mutta kulkee vaan näppärästi matkassa esim. kaupoissa. Ihan kätevä homma.

    VastaaPoista
  24. Muovisten lankojen kanssa kuljetan säikeen tai pari jotain kivaa villalankaa. Tämä muuttaa kummasti tuoteselosteen akrüülin prosentteja alhaisempaan suuntaan.
    Vaikka täytyy sanoa, että hyvältä näyttää lanka, pehmeältä ja viileältä.

    VastaaPoista
  25. juuli: Hyvä idea. Olen tässä toisen työn vielä kesken ollessa katsastellut sopivaa mallia akryylille. Vielä ei ole löytynyt.

    VastaaPoista
  26. Kiitos päivän hymyistä, hyvin kirjoitettu teksti :)
    Mutta kovin tottahan tuo on, tunnistan itseni ja tunnistan monta muuta ;)
    Tuota samaa paljettilankaa itsekin olen hipelöinyt, mutta että akryyliä... vielä en ole sortunut ;D

    VastaaPoista
  27. Päivi: Koitahan hillitä itsesi!:D

    VastaaPoista