21.7.2010

Pikkuinen juttu

Olen viettänyt "tavarat kiertoon"-päiviä. Pitänyt myyntipöytää kirpputorilla pari viikkoa ja siinä ohessa selvitellyt kaappeja ja tutkinut olemassa olevaa sillä silmällä. Että saisiko siitä vielä jotain. Kaikki tämä tämmöinen touhu selittää jonkin asteisen hiljaiseloni blogimaailmassa.


Jostain syystä minulle on kertynyt jos jonkinlaista laatikkoa, purkkia ja purnukkaa. Osaa on jemmattu askartelutarvetta varten ilman suoranaista käyttöä. Vein niitä surutta myyntiin. On tässä muutakin askarreltavaa ihmisellä. Osalle kehittelin tuunaussuunnitelmia ja lupasin pyhästi toteuttaa ne niin pian kuin mahdollista. Kuvissa on muodonmuutoksen kokenut Risto-Matti Ratian suunnittelema laatikosto, joka on ostettu joskus kauan sitten Iskusta tai Askosta. En muista enää, kumman myyntiartikkeleihin Ratian tuotteet (oliko sarjan nimi joku Saaristo tai vastaava..?) kuuluivat/kuuluvat. Minulla ei ole "ennen"-kuvaa. Laatikosto oli koivunvaaleaa puuta ja vaneria. Minun jo kertaalleen tummemmaksi petsaama. Pienet, hopeanväriset vetimet. Yksinkertainen, simppeli, pieni. Ajattelin maalata sen valkoiseksi. Se yleensä auttaa.

Eihän se tietenkään onnistunut. Vaikka hioinkin laatikkojen reunoja, eivät laatikot enää suostuneet maalamisen jälkeen kiinni. Oli ahdasta. Piti hioskella lisää. Ja niin laatikostosta tuli romanttisempi kuin mikä tarkoitus oli. Hiontajäljet jäivät näkyviin. Kätköistäni löytyivät tyyliin sopivat ikean vetimet. Asettelin laatikoston astiakaappiini. Sinne pitsieni ja liinojeni joukkoon. Sielläpä olkoot.

13 kommenttia:

  1. Tosi kaunis laatikosto. Samoin kuin tuo edellisen postauksen neule.

    Blogiasi on kiva lukea.

    VastaaPoista
  2. Ai että, zen ja siisteys.

    Mä oon vasta keräilemässä täällä tavaraa vastaavaa projektia varten. Meinaa pää hajota, kun lapset levittelee sitä roinaa joka paikkaan.

    VastaaPoista
  3. Voi, mitä ihania aarteita! Vuosia peitin itsestäni löytyvän romantikon, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että ei mun tarvi. Saan olla romantikko, jos niin haluan. Ja nyt mulla on jotain romanttista ihanaa kotona.

    VastaaPoista
  4. Tuon tyyppisiä säilyttimiä tarvitsisin minäkin, jonkun paikan mihin piilottaa kaikki tilpehöörit. Laatikostosta tuli soma! Minulla odottelee pari Ratian Cd-hyllyä maalauspuuhia -tai on siis odotellut jo pari vuotta...

    VastaaPoista
  5. Tykkään, tykkään - kauniita kuviakin taas. Mulle tuppaa noissa kaapintyhjentäjäisissä käymään juuri päinvastoin: kirppispöytää järjestellessä tulee vilkuiltua naapuripöytiin ja lopputuloksena on entistä täydemmät kaapit :D Tavara sentään vaihtuu.

    VastaaPoista
  6. Sirisan: Kiitos kovasti ja hauska tutustua!

    Solveig: Aah, zen ja siisteys. Kuulostaa rauhalliselta, viileältä ja tyyneltä. Siis kaikelta sellaiselta, mitä meillä ei ole. Enkä voi syyttää yksin lapsia, vaikka kaikki tuo jatkuvassa liikkeessä oleva pikkutavara ottaakin niin hermoon, ettei sanotuksi saa. Siitä on zen jokseenkin kaukana.:D

    Kaisa: Minäkin uskon, että pieni tujaus romantiikkaa on aina paikallaan. En usko, että minulla pääsee överiksi asti, vaikka mistäpä sen tietää. Pääasia on kait se, että itse viihtyy kotonaan. Niin että annetaan kukkia vaan!:)

    Merruli: Minullakin jäi varastoon tätä samaa sarjaa varastoon vielä loota tai pari. etteivät vain olisi cd-bokseja. Eiköhän kuule tempaista ne nyt suven aikana?

    Jasmiina: Kieltämättä tuo ongelma on tuttu. En osta niinkään tavaraa, vaan kaikenlaista liinaa, pitsiä ja muuta rättiä, joista kuvittelen joskus tekeväni jotain. Ainakin materiaaliaonkertynytkivasti,kunhan se inspiraatio sitten iskee.:D

    VastaaPoista
  7. Siis keràà hànkin noita pitsikoristeisia aarteita! Tyttàreni kysyi kerran, mità minà niillà kaikilla teen. Vastasin, etten vaan tiedà. Ehkàpà pitsi teltta olkkarin lattialle. Olis orikinellia, vai?

    VastaaPoista
  8. Lissu: Kyllä kyllä. Käsitöihin materiaaliksi, koristeeksi, silmäniloksi. Joku on käyttänyt niihin paljon aikaansa, tuntuu pahalta jättää pyörimään kirppareiden laareihin. Pelastaa pitää. Olen erityisen hurahtanut sellaisiin kirjottuihin liinoihin. Kahvitahratkaan eivät haittaa. Jonkun sellaisen paimentolaisteltan voisi tosiaan pystyttää.:D

    VastaaPoista
  9. Täydellisen ihana!
    ... mutta olenkin Tosiuskovainen, mitä tulee valkoiseen maaliin.

    VastaaPoista
  10. WeirdRockStar: Sillä tosiaan selviää aika monesta pinteestä.:)

    VastaaPoista
  11. sussa on selvästi kaapinsisällönjärjestelijän vikaa. ite haaveilein selaisesta vanhasta lasiovellisesta isosta kaapista, jonka hyllyille vois laittaa kaikkea kivaa (purkkeja, pitsejä, liinoja...) ehkä sitten jos joskus on isompi huusholli.

    ratian saaristo tms. oli askossa. mulla on semmonen ruokapöytä plus tuolit. olin aikeissa ostaa lisää tuoleja, mutta ne olivat menneet muuttamaan tuolin mallia typeräksi, joten olkoot.

    VastaaPoista
  12. Ihana kaappi. Täytyi katsella kaikkea pitkän aikaa. Tuosta kaapista tulee ihan samanlainen olo kuin hyvästä kirjasta, joka on vasta alussa. Kaikki nuo aarteesi. Laatikosto on kyllä kiva nyt.

    Minä vain haaveilen järjestelystä, tuntuu että haalin vain lisää tavaraa, kotona on kaaos. Nyt ei raaski luopua mistään, paitsi että yhtenä päivänä kun olin aivan kauhean huolissani läheisestä ihmisestä, järjestin vaatekaappini ja löysin kolme vanhaa paitaa kirpparille. Se oli niin hyvää puuhaa sillä hetkellä.

    VastaaPoista
  13. Soile: Eli myyvät vieläkin? Muistelen, että se oli silloin tullessaan kovastikkin suosittu. Sitä en tiennyt, että sarjaan kuuluu suurempaakin kalustoa. Tuo kuvassa näkyvä kaappini taitaa olla pitkälti sellainen mitä haet. Iso, lasiset pariovet, täyttä puuta eikä mitään humpuukia. Mutta vanha se ei ole, vaan tätä tanskalaista uusvanhaa nykymuotia. Minäkin haaveilin pitkään ja kun tuo tuli vastaan edullisesti siustusputiikin alessa, tein kaupat. Siihen menee niin paljon tavaraa, että sehän suorastaan tuo neliöitä lisää huusholliin.:D

    himalainen: Uskon, että konkreettinen tekeminen auttaa murheen hetkellä. Joku joskus puhui siitä radiossakin ja muistan olleeni kiivaasti samaa mieltä.:) Olin tänään tuttavillani kylässä. heillä on maalaistalo ja sen pihapiirin rakennukset. Vanhimmat osat 1700-luvulta. Mitään ei ole koskaan pantu pois eikä tarvi nytkään. On aittaa, varastoa, navettaa, vinttiä, ulkorakennusta. Se on ihan käsittämätöntä. Siivotessa ullakkoa voi löytyä jugend-valaisin tai arabian porsliinia sadan vuoden takaa. Semmoinen pitäisi olla ihmisellä. Että olisi tilaa säilyttää muutakin kuin se, mitä tarvitsee juuri nyt tässä elämänvaiheessa.

    VastaaPoista