7.7.2010

Kauden kotimainen kärkitulos

Se oli ihan viaton päähänpisto. Kävisin kaupungilla hoitamassa asian, pari. Ihan vaan nopeasti. Puoli tuntia kylillä, seuravalla bussilla heti takaisin. Parahiksi kotiin lapsen päiväunille. Seurasi lentävä lähtö. Niin lentävä, etten juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että eteisen lattia kuhisi mustanaan muurahaisia. Toki tilanne oli uusi, mutta minähän olin menossa kauppaan. Ostaisin Raidia. Sillähän niistä pääsee. Asettelin lapsen eteisessä valmiina odottaneisiin vaunuihin, itseni kenkiin ja lähdin juoksemaan bussiin.

Linja-autossa huomasin, että vaunuissa oli muurahaisia. Paljon. Sukkelimmat kipittivät ylös vaunun työntöaisaa ja siitä edelleen pitkin paljaita käsivarsiani. Lapsella oli onneksi enemmän vaatetta. Yksivuotias suhtautui asiaan kiitettävällä innostuksella; jokaisen näkemänsä uuden muurahaisen kohdalla hän huusi niin isosti kuin vain lapsi pystyy: Kakka!. Osoitteli niitä sormellaan. Tapoin niin monta kuin ehdin. Aloimme herättää kiusallista huomiota.

Päästyämme autosta tyhjensin vaunut. Keskellä kaupunkia. Varavaatteet, vaipat, puhdistuspyyhkeet, sormiruoat, juomat, sadesuojat, hyttysverkot.. Kävin kaiken läpi. Lapsen. Vaunun sisukset. Litistelin niitä niljakkeita sormieni alle. Tilanne alkoi rauhoittua. Olin tehnyt tarkkaa työtä. Mutta aikaa oli kulunut. Oli selvää, ettei puoli tuntia riittäisi. Pitäisi kävellä kotiin. Seuraavaan bussiin olisi liian pitkä väli. Lapsen päiväunet alkoivat olla vaarassa. Hän ei nuku vaunuissa. Ainakaan hyvin.

Kun lapsi on turvassa, äiti-ihminen ehtii miettiä omia vaivojaan. Alkoi tuntua siltä, että niitä oli päässyt livahtamaan myös housuihini. Epäilin ensin itseäni, mutta Stockmannin astiaosastolla sain tapettua yhden, joka juoksi pitkin lanteitani. Toinen peijakas pääsi karkuun. Kutina ja tuntemukset voimistuivat. Päätin lähteä ruokapuolen kautta pikaisesti kotiin.

Niin, se kärkitulos, kysyy joku. Meiltä on kaupungin keskustaan epävirallisesti mitattuna kutakuinkin neljä kilometriä. Kävelen sen vaunujen kanssa normaalivauhdilla neljässäkymmenessäviidessä minuutissa. Sekään ei ole huono. Mutta pienellä dopingilla - tässä tapauksella ripauksella muurahaisia housuissa - matkaan käytetty aika lyheni kymmenellä minuutilla. Reissun päällä ei poimittu lapselle kuin yksi kukka. Koiria ei jääty rapsuttelemaan. Päin punaisia ei vedetty. 35 minuuttia epävirallisella ajanotolla! Ja kaikki tämä pillifarkuilla, jotka eivät olleet lainkaan oikea valinta hellekeliin ja tällaiseen urheilusuoritukseen. Mutta jos aiotte kävellä muurahaisia housuissanne, suosittelen niitä silti. Tiukat farkut tekevät pikkiriikkisten muurahaisten menon reisillä hankalaksi ja perille päästyä ei tarvitse kuin riisua housut ja varistella vainajat lattialle laskettaviksi. Viisi kappaletta. Tai jotain sellaista. Osinahan ne olivat.

18 kommenttia:

  1. Nyt kuule pistät rahoiksi ja alat kauppaamaan urheijoille muurahaisia. alkaa niittenkin tulokset parantua! eivätkä edes jää kiinni testeissä.

    aattelin ensin että muurahaiset ovat tehneet pesän vaunuihin, mutta eivät sitten ilmeisesti. nyt kyllä myrkytät koko eteisen. niillä muurahaisrakeilla lähtee varmasti.

    VastaaPoista
  2. Voi apua! MIkä huima tarina! Naurattaa ihan sikana, kerrot niin upeasti :D vaikka tilanne olikin taatusti kohtalaisen ikävä.

    VastaaPoista
  3. Repesin otsikollesi :D Sanonnalla "ants in the pants" on siis vankka todellisuuspohja. Onpa sitä minullakin kiivennyt murkku jalkaa pitkin housun alle ... Mutta silti kannatan Kummelista tuttua " mää myrkytän ne kaikki" meininkiä kotosalla, turvallisesti tietenkin.

    VastaaPoista
  4. Tää oli aivan loistava, hienosti kirjoitettu! Vaikka mun on kyllä pakko myöntää, muakin alkoi yht'äkkiä kutisemaan kaikkialta...

    VastaaPoista
  5. tikru: Näin meillä.

    Solveig: No joo. Ehkä mullakin jo vähän naurattaa. Muttei siellä kylillä yhtään.

    tiinaf: Sanoppa muuta!

    Soile: Ai kurjuus! Ehdin myrkyttää koko osaston pihalaattoja myöten! Munhan ei ois tarvinnut kuin purkittaa niitä. Kestävyysjuoksu nousuun!

    Satu: Kohtalaisen ikävä, kyllä. Sanotaanko, että se lapsen ilmaus "kakka" on turhan lievä.

    Mari: Miten mulla ei tule tuo Kummeli-juttu mieleen ollenkaan? Tähän tarttis nyt vähän jotakin viihdettä.:)

    Lankastia: Tarkistappa housut!:D

    VastaaPoista
  6. Ylittyiköhän Kalevan kisojen rajat? :D

    VastaaPoista
  7. Hih =D Vaikka itse asiassa kurjuuksien kurjuus. =)Mutta hyvin sie selvisit!

    VastaaPoista
  8. Huikean hauska ja terävä kertomus! Kiitos!

    VastaaPoista
  9. Huh, inhottava kokemus, vaikka saatkin sen kuulostamaan hauskalta! Ihailen tuota taitoasi kertoa asiat.
    Kyselit lankojen värjäyksestä: HUOM!Vaara jäädä koukkuun on suuri, joten mieti kaksi kertaa ja päädy sitten oikeaan ratkaisuun, eli värjäämiseen!
    Minulla ei ollut mitään virallisia puretteita, soodaa käytin osaan ensin ja etikkaa huuhtelussa. Muuten koko homma meni ja saa mennä jatkossakin ihan "taidampa kokeilla tuolla kasvilla ja tuolla tekniikalla, ajalla" meiningillä. Koska noista ensimmäisitäkin tuli parempaa jälkeä, kuin ikinä osasin odottaa. Jännä juttu oli, että kuvittelin huuhteluvesiin irtoavan väriä, vaan useimmissa ei irronnutkaan. Neuvoja ja ohjeita on nettikin pullollaan ja kaikissa tuntuu olevan eriäviä ohjeita/neuvoja, joten mitä sitä turhaan opiskelemaan, kun kokeillakkin voi...
    Huomenna tytöt tulee leiriltä kotiin ja pitää varmaan keittää niille pinaatilla värjättyä spagettia, vai voiko lapsia ruokkia lankasopalla!

    VastaaPoista
  10. Onneksi nuo olivat vain pikku murkkuja, eikà niità teini-ikàisià. Kuvittele, jos niità kiipeilisi pitkin lahkeitasi ja ryòmisi rintsikoihisi! Osaat sinà kertoa!

    VastaaPoista
  11. Jasmiina: Nyt jo naurattaa täälläkin.

    Jonna: Keneenköhän sitä pitäisi ottaa yhteyttä, jos vaikka kysyisi tuota?

    Temps perdu: Eipä kestä.

    Jatta: Siitä en kyllä tiedä mitään.

    Mammutti: Kuulostaa rohkaisevalta. Värjäyskattilanhan minä hommasin jo viime suvena... Postaile lisää kokemuksiasi, kun niitä kertyy.

    Lissu: Ne isot ovat mun suosikkimuurahaisia, jos nyt sellaisia voi olla. Olisi se ollut kurja, jos niitäkin olisi pitänyt ruveta litsimään. Ja nehän taitaa puraistakkin jo aika ilkeästi. Parempi, että oli vaan pikkiriikkisiä.

    VastaaPoista
  12. Paketti saapui erille, kiitos. Toivottavasti et ollut juuri sen postitusmastkalla hyökkäyksen sattuessa...

    VastaaPoista
  13. pikkujutut: Juu en ollut. Sen pitäisi olla vapaa muurahaisista.:D

    VastaaPoista