24.7.2010

+ 9 celsiusta


Aamulla heräsin kylmään tosiasiaan. Aukaisin parvekkeen oven ja viileys karkasi jäseniin. Tuoksui miltei syksylle, vaikka kieltäydyinkin ajattelemasta sitä. Lupasivat ensi viikolle lähes kolmeakymmentä. Kyllä tässä vielä keikutaan. Kaksi viikkoa jäljellä. Mutta silti miettii jo töitä. Sitä hidasta kuolemaa, kun hukkuu sen kaiken kiireen alle. Onhan tässä valvottu ja ollut jos jonkinlaista sutinaa suvenakin, mutta että lähdeppäs taas ärjänteeseen joka aamu. Hopulla. Ettet ehdi aamupalaa suuhusi laittaa. Viet lapsia, etsit avaimia. Ja pakkokuuntelet sitä halvatun iskelmäradiota siellä bussissa. Jospa olisi edes bussikuski eri. Tai tällä yhdellä maku muuttunut kesän aikana. Radikaalisti.

Sitä vaan mietin, että miksi ne sanovat, että huhtikuu on kuukausista julmin. Että ovatko ne aivan tosissaan? Järjissään edes? Ei tämä heinäkuukaan siinä kisassa ihan viimeiseksi jää. Tämä jos mikä on julmaa. Että haluaisi jäädä tähän. Ja joka aamu huomaa, että sitä viedään väkisin pois. Älkää ymmärtäkö väärin. En minä syksyä moiti. Eihän se syksyn vika ole, että siinä on niin vähän tilaa joutilaille aamuille.

17 kommenttia:

  1. Niih. En tiiä mitä sanois.Vihaan kiirettä. Tiiän tunteen. Kun tämä ei loppuisi. Mä jo tosin aloitin työt, mutta ei vielä koulua, päiväkotia, harrastuksia, lunta, pimeää...paloittain arkeen...

    Taidan lähteä lenkille, nuuhkimaan kesää. Aivan suloinen työalla oleva kesäkolttu! Pakko alkaa virkkaamaan noita paloja...

    VastaaPoista
  2. Mulle koittaa se arki heti maanantaina. 5 viikkoa vapautta loppuu vääjäämättä. Mutta syksyä tervehdin ilolla, se on aina ollut mielivuodenaikani!

    VastaaPoista
  3. Satu: Kauhea sitä pimeää, sitä en juuri kaipaa. Vaikka onhan sillekkin paikkansa. Yksi sateinen ilta täällä syttyivät piha- ja katuvalot ja aivan säikähdin. Miten nämä asiat tulevat aina niin yllättäen? Luulisi tähän jo tottuneen.

    Nasti: Voi sinua! No viikonloppu vielä ja tuleehan niitä sitten. Niitä viikonloppuja. Kyllä mullekkin syksy kelpaa. Kunpa se olisi kuulas ja aurinkoinen. Ja keksisinjotain töitteni suhteen. Että jäisi aikaa muuhunkin.

    VastaaPoista
  4. Koulumaailmassa kun opella ei ole pehmeàà laskua, vaan se on tàyttà sutinaa jo ennen elàvàisten ryntàystà 'vastaanotollesi'! Yrità nauttia nàistà vapaista aamuista/aamupàivistà/iltapàivistà/illoista/òistà sità ennen ja osta korvatulpat bussimatkoille.

    VastaaPoista
  5. Lissu: Onhan siinä se yksi täysi työpäivä ennen kuin juniorit saapuvat.:)

    VastaaPoista
  6. eilen illalla ja tänä aamuna kieltämättä tuoksui syksylle. vähän hirvitti. syksyhän toki on ihan jes, mutta ei vielä. ei vielä! vielä olisi viikko lomaan jäljellä. jospa sitä lämmintä vielä sen verran riittäisi?

    VastaaPoista
  7. Soile: Riittää! Lupailevat varsin anteliaita lukemia. Vähän sama olo on täällä. Että ei vielä. Vaikka kyllä täällä villalankojen tutkimiseen on siirrytty. Sen verran saa toki ennakoida.

    VastaaPoista
  8. Kuule. Olen miettinyt aivan samoja ajatuksia ja tehnyt töitä ahdistuneena "alta pois" -tyyliin. Yrittänyt uskotella, että on sitä elämää vielä syksylläkin. Vaan jokin sisuksissa sanoo, että ei ole. Työelämä ei ole elämää.

    En saanut tähän nyt mitään kaarrosta positiivisuuteen, vaikka yritin. Tulkoon ensi kerralla.

    VastaaPoista
  9. Solveig: Minäkin ajattelin keväällä, että teen talven varalle jo suunnitelmia, etsin materiaalia, kokoan tehtäviä jne. Arvaa vaan, olenko saanut aikaiseksi. Sitten jo ajattelin, että koska se on kovaa kuitenkin, niin jätän sitten suosiolla sinne syksyyn ja talveen senkin homman. On uusia kursseja aika lailla luvassa. En tiedä. Minähän siispidän työstäni. Niissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Työpaikkakin on mukava, työkaverit samoin. Se on vaan se, että kun sitä vapaa-aikaa tai edes aikaa perheelle ei sitten enää ole. Että pyörittelet kaikki illat ja yöt niitä papereita. Siihen haluaisin jonkun muutoksen.

    VastaaPoista
  10. Arjen ajatukset kieltämättä ovat lamauttavia. Tämä kesä on ollut niin mukava ja ulkoiluhenkinen. Vaikka on ollut kyllä niitä kamaliakin insidenttejä, kuten ensimmäinen kerta mitata pojalta verensokeri ja nähdä lukema 19,9, toisellakin kerralla ja päätyä hurjaa vauhtia ensiavun kautta lastenosastolle ja näin päin pois.
    Mutta luonto kulkee tästä kaikesta huolimatta omaa tahtiaan eteenpäin. Eikä vielä mitään hajua mitä pimeät ja hiljaiset illat tuovat mukanaan. Syksy on jo ihan liki.

    VastaaPoista
  11. WeirdRockStar: Hui kamala, mitä sinä puhut! 19,9???? Jopa siellä on säiläyttänyt. Ymmärsin, että koettelemuksesta on selvitty. Luonto kulkee omaa tahtiaan, se on totta. Ja mukanahan sitä on roikuttava tyylillä tai sitten toisella. Kesä on ollut hyvä, mutta jotenkin nopea. Hätäinen. En osaa selittää. Ja pyörsin muuten sanani. Ostin tänään sitä Puron Metsää, vaikka aluksi ajattelin, että se(kin) oli ihan hanurista.

    VastaaPoista
  12. Niin. Oli tai sitten ei. Katsos kun Luumupuuta oli tullut uusi erä kauppaan. Myyjä sanoi, että ensimmäinen oli ollut värivirheellinen.
    Ja se uusi erä oli ihanan tummaa. Otin heti neljä kerää käteeni- ja pistin takaisin. Aion seuraavan kerran neuloa, kun olkapää on terve.
    Haluatko neutraalin värisiä lankoja?

    Ja nyt seurataan sokereita. Ja epäillään harvinaislaatuisempia, aineenvaihdunnallisia sairauksia. Ja tehdään lisää testejä ja odotetaan jo otetuista tuloksia. Pojalla on sormenpäät violettina jo.

    VastaaPoista
  13. WeirdRockStar: Lapsiparka. Kurjaa tuommoinen, vaikka pitäähän ne syyt ja vaivat ja kaikki saada selville. Pikkumiehelle voimia sinne! Pitääpä tarkkailla sitä luumupuutakin uudella silmällä. Kaikki vaikuttivat jotenkin pliisuilta siellä hyllyssä. Ja kiitos ei, neutraalia lankaa on täällä jo riittämiin.:) Ja pitää vielä nostaa hattua suoralle selkärangallesi: olkapää ensin kuntoon!

    VastaaPoista
  14. Kiitän pikkumiehen puolesta.
    Langat täytyy täältä talosta järjestää veks, alkkistakaan ei vaadita istumaan pubissa joka ilta.

    VastaaPoista
  15. Minulla jäljellä viikko, ja kauhistuttaa. Hyvin puit sanoiksi; sitähän se on "hidasta kuolemaa" juuri. Eikä minulla ole edes niitä, joita pukea, hoputtaa ja kuskata.

    Kamala stressi miten saisin kaiken aikomani viikossa tehtyä. Ja miten loma on valunut sormien läpi, vaikka olenkin tehnyt kaikkea mitä halusin. Ollapa mieluisampi työ, niin ei heinäkuukaan ahdistaisi! :)

    VastaaPoista
  16. Kaks viikkoa vielä lomaa, ei saa töitä vielä ruveta ajattelemaan!

    Mulla vasta alko loma ja se tunne, ihan kun joku raskas paino olis rinnan päältä kadonnu. Ja väsymys ja ahdistus kaikkos sen sileän tien. Jotenkin kun miettii niin onhan se ihan kauheeta että työt aiheuttaa tuommosta tunnetta. No joo, en ajattele töitä nyt enää yhtään, äläkä sinäkään! Loma ja kesä jatkuu vielä!

    Niin ja vaikka mitä hienoa oot ehtiny tekemään! Se pöytäliinapusero on ihan käsittämättömän kaunis!

    VastaaPoista
  17. Ansku: Se on kummallista tämä työelämä nykyään. Joillakin ei ole mitään ja toisilla liiankin kanssa. Siis niitä töitä. Kumpikaan ei mielestäni ole oikein hyvä. Oma isäni aikoinaan tuskastui lomilla. Teki jo töihin mieli. En taida nykymaailmasta tuntea ketään, jolla olisi isäni kaltainen hinku töihin. Työt ovat kait muuttuneet jotenkin.

    Hilja: Hyvää lomaa sinne! Ajattelinkin postaukseni jälkeen, että mitäs tässä turhia itkemään; ei muuta kuin ranttaliksi vaan. Kaksi viikkoakin on pitkä aika!

    VastaaPoista