2.6.2010

Ohi kiitävää


Se nukkuu liian vähän. Tekee töitään usein puolille yön. Ihan oikeita töitä; niitä, joista maksetaan euroja. Petikaveri herää viideltä. Ihan sama, moneltako on laitettu nukkumaan. Viideltä pienet sormet työntyvät sen sieraimiin, ulottuvat verhoihin ja pian tulee hiljaista. Silloin sen on pakko aukaista silmänsä. Petikaveri yrittää karata sängystä. Tätä on jatkunut jo aika pitkään ja vaikutukset alkavat näkyä. Siitä on tullut kireä. Sillä ei naurata eikä juttu luista. Kaikesta on tullut yhdentekevää. Se unohtaa asioita. Se ei muista enää edes sitä, minkälainen oli ennen. Se on muuttunut joksikin muuksi. Joksikin sellaiseksi, joka ei kestä mitään. Tuntuu, kuin koko maailma olisi noussut sitä vastaan. Mikään ei pysy kädessä. Kaikki putoaa, kaatuu, menee rikki. Mikään ei toimi. Paitsi kahvinkeitin. Se juo loputtomasti kahvia. Kevään motto on ollut " pää tarvitsee, vatsa ei kestä". Vaikka paljon se on kestänyt.

Lauantaina se jää lomalle. Ja se herää todennäköisesti edelleen viideltä, koska petikaveri ei muutu. Ulkona pihlaja on kukassa. Tänä keväänä kaikki tuntuu olevan ohi jo ennen kuin edes tajuaa, että kaikki tärkeä on tässä. Käsillä. Nyt. Lauantaina se aikoo laittaa nukkumaan petikaverin viereen heti pikkukakkosen jälkeen. Ja seuraavana aamuna se saa luvan vääntäytyä ulos katsomaan, josko se ehtisi vielä vehreyteen mukaan.

11 kommenttia:

  1. Mutta onneksi sillä alkaa loma. Vaikka petikaveri ei sitä ymmärräkään.

    VastaaPoista
  2. Argh, meillä on sama:( Mutta jää lomalle vasta kuukauden kuluttua!
    Halaus. Oikein lämmin sellainen.

    VastaaPoista
  3. kaisa: Onneksi. Saa ehkä nukkua enempi. Oli petikaveri sitten villinä eli ei.

    Temps perdu: Kiitos. Kuukausi vielä? Koeta kestää! Kahvia siis sielläkin kuluu.:)

    VastaaPoista
  4. Tuota... Poikalapsi on herännyt 4-5 välissä vauvasta asti... nyt jo siis viiden vuoden ajan.
    Ainoa poikkeus oli paha suolistotulehdus / haiman tukkeuma / mikäliemitävieläkintutkitaan ruokavalioilla, joka sai kerubin nukkumaan kellon ympäri. Kummankin ympäryksen.
    Vaan ei enää, me olemme jälleen varhaisat.

    Purkkeja tämän maailman kirppiksiltä löytyy toki. Inspaannuin kenties kaivelemaan omianikin aarteita kuvattaviksi, tässä joskus.
    Meillä on jopa samanlaisia lootia. Samiksii!

    Komentokeskus on ihana! Jokainen ihminen tarvitsee Oman Paikan. Tästä syystä muutin olohuoneemme Työhuoneeksi. Poikalapsen lelut kaappeineen ja Mutsin ompelupöydät silityspisteineen löytyy Työhuoneesta.
    Samalla nettosin petikaverin. On helpompi tarkkailla mahdollisia kohtausia ja nukkumamuoto lievittää pojan painajaisia. Mutta on kyllä ikävä omaa sänkyä.
    Kahvia kuluu...

    Tsemppistä teille!

    VastaaPoista
  5. Tohon yhdyn että kaikki ohi ennenkuin huomaakaan, pahus, ihan kuljen jälkijunassa koko ajan! Voimia sulle, ihan liki jo se loma ja sit NUKUT URAKALLA! Päiväunet ja kaikki.

    VastaaPoista
  6. Samaa ilmassa täälläkin, vaikkakin orgaaninen herätyskello pärähtää tuntia myöhemmin. Elämme outoja työelämäaikoja. Kuukausi vielä lomaan.

    VastaaPoista
  7. WeirdRockStar: Olen mielelläni samis sun kanssa! Varsinkin mitä purkkeihin, purnukoihin ja työpisteen sijaintiin tulee. Mutta tuon heräämisajan suhteen voisin olla "erilainen". Sinäkinhän olet maalannut ja huseerannut yöt läpeensä; millä ihmeellä sinä käyt? Olet toki ymmärtääkseni minuaa paljon nuorempi ihminen, mutta silti. Minulle jo tämä yksi kevät olisiihan kylliksi. Ja meillähän tämä snadi nukkuu muuten erittäin hyvin. Ja tuo Työhuone-juttu on loistava. Miksi ei voi tehdä hommia siellä, missä se on kaiken muun kannalta järkevintä. Suunnittelin tässä juuri, että pitäiskö roudata osa kangasjemmoista astiakaappiin nätisti näytille.. Tsemppiä ja aromikkaita kupposia sinulle!

    Satu: Päikkärit ovat hieno idea. Paitsi että isomman lapsen mielestä semmoiset on ihan vauvojen juttuja,eikä hän tietenkään nuku. Joten en sitten minäkään. Sen perään on syytä vähän katsella. On meinaan sen sortin prinsessa.:)

    Anonyymi: Täältä blogimaailmasta näyttää löytyvän vertaistukea vaivaan kuin vaivaan. Sinullakin siis vielä viikkoja. Lupaan ajatella sinua oikein kovasti maanantaiaamuna viideltä, kun herätään. Minä saan kuitenkin jäädä kotosalle haahuilemaan.:)

    VastaaPoista
  8. Pikkumies herätti kesken unien pari viikkoa sitten ja heti meni loppuviikko sekaisin.Totesin olevani todella vanha. Voin lohduttaa että sekin hetki lähestyy kun nuo pienet nukkuvat sinne iltapäivään.Olisiko se sitten noin niinkuin 15 -vee tietämillä. Itse haluan ainakin uskoa niin :).

    Sormet täällä jo syyhyävät kirpputoreille.Pelkään, että mykistyn tavaraaljoudesta ja palaan kotiin tyhjin käsin. Onneksi on koko kesä aikaa.

    VastaaPoista
  9. Outilainen, olen yöeläin. Aina ollut. Poikalapsi vasta sai herätyskelloni päräjämään jumalattomina aikoina, kun entisissä ajoissa vielä join yön viimoista kahvikuppista katsellen auringon nousua. Nyt on jo pakko pakottaa itsensä nukkumaan öisin, koska Prioriteetti antaa todellisen merkityksen itsetuhoisuudelle, ja on kaikin puolin muutoinkin hukassa itseltään ja tältä elämältä.
    Ja jos milloinkaan tarvitsen omaa aikaa, on yö edelleen se ainoa valtakuntani mitä hallitsen. Kaikki muu aika on muussa käytössä.
    En tiedä millä käyn, ehkä me voitaisiin käyttää huseeraamisesta yleisnimitystä " ennaltaehkäisevä mielenterveystyö" ? Enkä ole niinkään varma nuoremmuudestani... seuraava syntymäpäivä kun on 38 hyvin kulutettua vuotta.
    Ja huonejärjestyksestä, ei me tehdä olohuoneella mitään. Meillä ei koskaan ketään käy. Ja jos käy, ne ovat muiden " erityislapsien" vanhempia lapsineen ja he jos ketkä ovat turtuneet jo ihan kaikkeen. Vaikka istuttaisin porukat ryystämään kahvia jauhosäkkien päältä, en edes odottaisi reaktiota. Joten he päätyvät kirjastohuoneeseen pienille epämukaville ( mutta alati viehättäville ) tuoleille ja antiikkisoffalle. En ole vielä kuullut napinaa. Ehkä siksi että lapset viihtyvät avarassa " leikkihuoneessa " missä kaikki lelut on luetteloitu kuvin ja kirjoituksin omiin laatikkoihinsa. Siellä ovat sovussa yhdessä ja erikseen leikkivät versot.
    Ja meidän keittiön kuivakaappi on oikeasti kangaskaappi. Ja makuuhuoneen vaatekaappi on toinen kangaskaappi & ompelutarvikekaappi. Karsitut vaatepinot löytyvät vaatehuoneesta. Paitsi Poikalapsen. Ne vaatteet on kuvilla ja kirjoituksilla lueteltuina omissa vetolaatikoissaan. Ennen kaikkea täytyy olla vimmaisasti organisoitu.

    VastaaPoista
  10. No voi sentään. Hämärästi muistan miten itsekin kuljin nakit silmillä lasten ollessa pieniä. Ei varmasti lohduta tieto että nuokin ajat menevät nopeasti ohi niinkuin tämä kevät ja kesänalkukin, mutta niin se pakkaa olemaan. Levollista ja virkistävää lomaa toivottelen :)

    VastaaPoista