8.6.2010

Ällistysmies iskee!

Pienet yllätykset pitävät kuulemma avioliiton tuoreena. Piristävät pitkääkin liittoa. En tosin ole ihan varma, voiko tässä enää puhua yllätyksestä. Olisikohan ällistys parempi sana? En tiedä. Nyt saattaa nimittäin olla käynyt sillä tavalla, että olen kerrankin sanaton. Tai olin. Asiahan valkeni minulle jo jokunen tunti sitten. Ehkä on parempi, että sanon suoraan. Mies ilmoitti tänään omistavansa kolmekymmentä lammasta ja neljäkymmentä karitsaa. Hän ei ole ostanut teurastamoa; kyllä ne ovat ihan eläviä. Mutta luulisin, että lihakarjaa kumminkin. Kyse on mieheni asioista, enkä tietenkään voi kertoa asian yksityiskohtia. Juttu on kauhean pitkäkin. Ja kihara kuin paketillinen nuudeleita. Mutta puhuttakoon vaikka "yllätysperinnöstä". Kait se jonkinlainen osatotuus on sekin. Pääasia on kuitenkin se, että lampaita riittää.

Ymmärtänette nyt, että veti vähän hiljaiseksi. Sitten tuli mieleeni se vanha televisosarja. "Tankki täyteen". Muistattehan Sulo Vilénin? Sen, joka osti aina kun sai halvalla. Lampaitakin. Minun mieheni ei ole ostanut mitään, mutta silti kävi mielessä, että ollaanko me kohta kuin Emmi ja Sulo siinä sarjassa. Lampailla on suojaa, ruokaa ja hoitaja. Ne eivät ole yksin meidän huushollimme varassa. Ainakaan vielä. Välimatkaakin on kauheasti. Arvaatte varmaan, mitä mieleeni nousi, kun tämä osa asiasta selvisi. Mieskin arvasi. Siinä vaiheessa, kun vielä auoin suutani saamatta minkäänlaista ääntä ulos, hän jo vastasi, että ne on kuulemma vasta keritty. Ja että villa on tuhottu, koska tässä maassa sen kuskaaminen mihinkään jatkojalostettavaksi ei kuulemma kannata. Mies on äkisti ruvennut kuulostamaan aika pätevältä puhuessaan lammastaloudesta.

Ei, en aio ruveta tekemään lankaa. Minulla ei ole siihen yksinkertaisesti aikaa. Mutta jos silti kysyisin ihan viattomasti siltä varalta, että joku, joka asiasta mitään ymmärtää, lukisi tämän. Niin että
a) keritty villa on kait jotenkin pestävä, ennen kuin sen voi karstata. Eivät kauhean siisteiltä vaikuta ainakaan nuo naapuritilan lampaat. Onnistuuko "pienten erien" pesu saavissa esim. pihamaalla? Vaatiko kauheasti huuhteluvettä? Onko ihan hulluutta ajatellakkaan kaupunkioloissa?
b) Jos villan saa puhtaaksi ja jotenkin karstattua, niin onko villa semmoisessa tilassa heti karstauksen jälkeen, että sitä voisi huovuttaa?
c) Ja jos joskus olisi mahdollisuus jonkinlaiseen koeajoon rukki-nimisen laitteen kanssa, niin paljonko villaa tarvitsee ihminen, jotta siitä saisi vaikkapa kerän pari villalankaa? Riittääkö jätesäkillinen? Ja
d) onko villan karstaaminen kauhean pölisevää hommaa? Meinaan vaan, kun on tuo eläinpölyallergia kuitenkin olemassa, vaikka onhan meillä se kissakin..
En minä muuten, mutta kun tuo mies sanoi, että voisihan sitä pussillisen villaa aina joskus tuoda..

Niin ja mitäs neulojat sanotte: lasketaanko näin raa´assa muodossa olevaa villaa mitenkään mukaan, kun puhutaan lanka- ja villavarastoista? Mun jemmani nimittäin jäivät nyt kerrassaan vallan kakkoseksi tässä perheessä. Eihän mulla ole paljon mitään. Jos mieheen verrataan.

24 kommenttia:

  1. Hihii, te olette huippuja!!! Yhdellä naisella oli kerran lampaita kerrostalossa, mutta se olikin sitten toinen paikka, te ette varmaan niin radikaaleiksi aio, kun on tuo allergiakin, jonka mainitsit. Onnea paljon lampaiden omistajille!!
    Näen huomenna ystäväni, jolla on sata lammasta, välillä hän aina myöhästyy töistä, kun juoksentelee aamulla pelloilla kadonneiden lampaiden jäljillä :)

    VastaaPoista
  2. Vaude! Oikein lammastilallisia. Lyòttàydypàs nyt Soilen kanssa kimppaan. Toimme hànelle nimittàin italialaisen PASSIN villaa pussillisen. Soilella on karstatkin ja se rukkihan on jo kuuluisa.

    VastaaPoista
  3. Wau, lampaita! Ja noin monta! Kysymyksiisi en osaa vastata, mutta jään innolla seuraamaan jatkoa. =)

    VastaaPoista
  4. himalainen: Juoksentelee aamuisin lampaiden kanssa laitumella? Se kuulostaisi muuten kauhean kivalta, paitsi että sinne töihin pitää ehtiä. En tiedä, aikooko aviomies ryhtyä tuollaiseen kirmailuun, nyt kun tilaisuus siihen on avautunut.:)

    Lissu: Soile siis saattaisi osata vastata kysymyksiini.. Karstat mullakin on, tosin kovin antiikkiset.

    Hepsi: Oikeastaan voisin sanoa kuten sinä: odotan jatkoa noh, en tiedä innokkaana, mutta ainakin uteliaana.

    VastaaPoista
  5. Ai että ihanaa!

    Minä en osaa noihin villa-asioihin juurikaan sanoa mitään, mutta on kuitenkin sellainen käsitys, että Virtain Villaa ostaa sitä lampaan villaa ja ehkä siellä sitä saisi pesetettyäkin. Meinaan, jos pestävää villaa on valtavat määrät.

    Enkä minä lampaistakaan mitää osaa sanoa, mutta minulla olisi kyllä navetta, mikä on ollut lampolana. Eikä ole kovin kaukanakaan...

    VastaaPoista
  6. auts! että lammastilallinen, ja hei älä niitä kaikkia villoja meille tuo vaikka lissu niin yllyttääkin. en vielä edes tiedä miten toimin niinn omien italiaanovillojen kera.

    mutta luulisin että karstaamisen jälkeen pääsisit huovutuspuuhiin. ja voin minä sulle pätkän villaa kehrätäkkin.

    sinuna kysyisin ihan huvikseni vaikka pirtin kehräämöltä että paljonko pitäisi tuoda raakavillaa josta ne tekisi sulle lankaa. ja mitä se maksisi jne. ja sitten myyt eteenpäin?

    VastaaPoista
  7. Tuosta villan pesusta oli hyvä juttu siinä virolaisessa Käsityö-lehdessä. Myöskin karstauksesta ynnä muusta keskustellaan jonkin verran Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -foorumilla, tervetuloa esimerkiksi lukemaan!

    Kuitenkin, jos lampaat ovat kovin likaisia, kannattaa niiden turkeista huolia vaan parhaat satulaosat. Vettä menee kohtuullisen paljon villan pesuun, mutta jos ajatellaan että lankakerä painaa 50 g niin siihen riittää alle 100 g raakavillaa. Jos villaan on jätesäkillinen ja siinä on kaikki villa lampaasta niin riippuen lampaan siisteydestä siitä menee suuri osa suoraan roskiin.

    Eläinpölyä karstauksesta tulee, mutta onneksi eläinpölyallergia taitaa olla lajikohtaista. Oletko lampaalle allerginen? Villan huolellinen pesu vähentää pölinää toki ennen karstausta.

    Huovutusta varten villaa ei tartte välttämättä edes pestä tai karstata, koska liian kovakourainen pesu huovuttaa villan jo ihan itsessään - ja villakiharat voivat olla ihan hauska efekti huovutettuina. Tosin tasaiseen huopaan tarvitaan karstavillaa.

    VastaaPoista
  8. satu.p: Kiitokset vinkistä. Mies varmaan lukee kommentit, tiedä vaikka kovin innostuu näistä ideoista.:)

    Soile: Ymmärrettävistä syistä olen hyvin kiinnostunut kuulemaan, mitä teet niiden italialaistesi kanssa. Minkälaisessa tilassa sen villan pitää olla, jotta päästään kehräämään lankaa? Sulla on blogissasi aina joskus niitä topseja. Tuleeko langasta sellaista karstauksen jälkeen vai onko siinä noin niin kuin teknisesti käyty läpi vielä jokin vaihe? Siis muu kuin mahdollinen värjäys? Ja tiedä miten tästä mies innostuu - näistä bisnesideoista.:)

    zeska: Kiitokset valtavasti! Tuota Ravelry-ryhmää en olisi tajunnut tutkia ollenkaan. Ja luulempa, että niitä puhtaampia satulaosia noista lampaista riittäämainiosti meidän perheen taloustarpeisiin. Lapsillekkin huovutustarpeita roppakaupalla! Perehdyn vinkkeihisi huolella.

    tiinaf: Sanoppa muuta.

    VastaaPoista
  9. No kylläpäs teille sattuu ja tapahtuu! Kysymyksiisi en todellakaan osaa vastata, mutta mielenkiinnolla täälläkin odotetaan mitä tästä seuraa :)

    VastaaPoista
  10. Tuo viimeinen pointti lienee mitä kestävin tulevaisuuden teesejäkin ajatellen: "Mitäs tämä kilon luksulankaerä on verrattuna sinun karjaasi!" :D

    VastaaPoista
  11. Kuulostaapa mukavalta :)Eilen oli muuten uutisissa jotakin juttua lampaista. Oliko se niin että lampaita vuokrattiin maisemanhoitoon ja halukkaita oli niin paljon, että lampaat loppui kesken.

    Meilläkin oli aikanaan lampaita ja vein niiden villat Pirtin Kehräämölle Hiirolaan (Mikkelin lähellä) ja vaihdoin ne langoiksi. Ne oli sitten mukavia reissuja. En tiedä kannattako noin tehdä, jos matkasta tulee kovin pitkä, tosin näin minä niillä reissuilla porukkaa, joka oli tullut ihan pohjosesta asti. Mutta tuosta on aikaa jo yli kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
  12. Minä ajattelin että oma mieheni on ällistysmies jo siksi kun hän yhtäkkiä osti trumpetin;-)

    Yllytän ihan kauheasti "tekemään jotakin" sille villalle.
    Langoiksi, jotenkin.

    VastaaPoista
  13. No jopas, ällistysmies tosiaan :D Kuulostaa siltä, että kohta pyörität omaa lankabisnestä ;)

    VastaaPoista
  14. Tytti: Ja minä kun luulin, että meillä ei tapahdu yhtään mitään. Miehen ja minun lempiteesejä on se, että me ollaan tylsiä ihmaisiä. Jospa ne lampaat siellä säilyvät tämän nuorimmaisen "vauva-ajan" yli, niin että oikeasti olisi aikaa ja voimia tehdä tälle villaomaisuudelle jotakin. Voi hyvänen aika!

    Solveig: Kieltämättä tätä ajatusta olen makustellut täällä itsekkin.:)

    AnniKainen: Kuulostaa kauhean mukavalta. Pitää joskus selvittää tuo asia. Jos se ei hirmuisen kallista ole,voisihan sitä edes pikkiriikkisen erän teetättää. Olisihan se komeaa; "omista" villoista.

    piilomaja: Kyllä minä nimittäisin ällistysmieheksi jo sen trumpetin perusteella. Aika villi ostos, jos ihan äkkiseltään sen hankkii. Asia on sen verran tuore, että pitää vähän miettiä, mihin suuntaan tästä jatkaa. Tässä villa-asiassa siis. Eka juttu voisi olla vaikkapa pussillinen villaa kesän toisesta keritsimisestä. Mies tuntui tietävän, että sellainen on vielä edessä.

    Jutta: En tiedä, miehen villojahan ne.. :D

    VastaaPoista
  15. Meillä äiti kertoi, että kotonansa olleet lampaat oli ennen keritsemistä harjattu huolella ja sitten keritty ja sitten vaan kehrätty (tietty myös karstattu...). Vasta valmiit langat oli pesty. Mitä olen nykyjutuista lukenut, niin moni tuntuu pesevän ne kyllä etukäteen.

    VastaaPoista
  16. Mahtava homma! Minun kokemukset lampaista on aika vähäiset...setällä oli joskus Severi ja Pärnänen, jotka söi heinää koko kesän ja syksyllä pistettiin lihoiksi. Ihan kivoja elukoita, mutta jotenki tosi lyhyt ja karhea villa niillä oli. Kai niitä lampaitaki on moneen junaan...toiset keskittyy lihomiseen ja toiset villan tuotantoon.
    Minä kyllä kannustan kans pienimuotoiseen villabisnekseen jos vaan paukkuja löytyy. :)

    VastaaPoista
  17. Altocumulus: Kyllä tässä varmasti on kovasti opiskelua, jos villoja aikoo jotenkin hyödyntää. Kaikki kokemukset ovat tarpeen.

    Amelie: Eivät nämäkään mitään villan tuotantoa varten ole hankittuja. Eli tuo on hyvä huomio; villan laadusta ei ole mitään takeita. Keritty ne kuitenkin on, joten jotain "karvaa" on. Saapa nähdä. Paukkuja ei ole. Tosin niitä ei ole ollut enää herran aikaan ja onhan tässä menty näinkin.. :)

    VastaaPoista
  18. Olipa mahtavan hauskasti kerrottu tarina! Tuli tosi hyvälle mielelle. Etköhän sinä vielä näistä villoistakin pääse kaikkea kivaa tekemään!

    VastaaPoista
  19. Peppiina: Saapa nähdä, mitä niistä villa-asioista kehkeytyy..:)

    VastaaPoista
  20. Sulo: "Mä olen ostanut maatilan"
    Emilia: "Maatilan?! Ompelukonehan sun piti ostaa"
    Kyllä tuosta uutisesta puheliaampikin menis hiljaseksi :) Kuten monet edelliset kommentoijat houkuttelen tekemään jotain niille villoille

    Miiu

    VastaaPoista
  21. Miiu: Juu, villoja kyllä riittäisi.. :)

    VastaaPoista
  22. Hei!

    lampurina ja omilla taidoilla käsitöitä tekevänä aattelin kirjotella,
    ensinnä, onnea lampaista!

    tuossa jotkut jo tietoa laittoivatkin,
    keritty villa kannattaa lajitella tarkoin, riippuen villasta (eläinkohtaisia eroja) per lammas saa eri määriä hyvää villaa (500-700g), selkä ja kaula ovat yleensä parhaita.
    syksyllä keritty villa on laadullisesti parempaa kuin keväällä keritty.
    itse keritessä lajittelen ja puhdistan pahimmat roskat pois.
    villa tulee säilyttää ilmavasti, paperisäkeissä esim. tai pahvilaatikoissa. ei kosteissa paikoissa, ei muovissa.
    villan käsittely huovutusta/karstausta/kehräystä ajatellen on mukavinta suorittaa ulkona, aurikoisella säällä. mutta onnistuu myös sisällä, jäljet voi aina siivota.
    villa pölyää, roskaa ja tuntuu mukavalta käsiin!
    itse en pese raakavillaa, karstaan ja huovutan tai kehrään. huovuttaessa peseytyy samalla. pesen joko langan tai vasta valmiin tuotteen.
    mutta moni pesee jo villan. tai viimeistään karstatun villan. makuasia.

    isommat kehräämöt, pirtin kehräämö ja virtain villa vaativat isommat villaerät jotta saa omista villasta tehdyt langat takaisin, noin 20kg (kuivapaino). karkeasti noin 25 lampaan villat. ne hyvät villat.
    kehräämöön lähetettäessä villat kuuluu lajitella ja puhdistaa pahimmat roskakohdat. villaa voi myös vaihtaa kehräämön tuotteisiin, saa edullisemmin silloin.
    Ylistaron kehräämö karstaa levylle. vesipesevät eli villaa ei käsitellä "pilalle".
    (Itse pidän siitä että villassa on luonnollinen rasva, tuoksu ja tuntu, mahdollisimman vähän kemiallista yms käsittelyä mutta sekin on makuasia.)
    mainio pieni kehräämö löytyy Itä-Aureesta, kehräämö Salo-Angora. Huippulankaa, toimitusajat ovat pitkähköt. mutta omaa lankaa saa pienestäkin villamäärästä. tekevät vain puhdasta villalankaa.
    Karkeasti kilosta villaa tulee noin 700g lankaa.
    villan pesu onnistuu saavissa, kylpyammeessa, punkassa... ritilän päällä voi viruttaa pahimpia. mieto pesuaine ja kädenlämpöinen vesi.
    katja

    VastaaPoista
  23. Voi Katja! KIITOS! Olet ihana, joko tiesit sen? Hyvää Juhannusta ja nyt on PAKKO saada pussillinen ainakin villaa kotikokeisiin. Syksyvillaa niin!!!

    VastaaPoista