11.5.2010

Niiaan ja kumarran


Sain jokin aika sitten tunnustuksen. Kiitokset siitä. Leikkiin kuuluu, että tunnustuksen saaneen pitäisi nimetä seitsemän omasta mielestään kaunista blogia. En aio sellaiseen ryhtyä; kovin kauniita olette kaikki. Sen sijaan tuli mieleeni äsken tuolla sateen kastelemalla pihalla, että listaan seitsemän kaunista asiaa, joista pidän. Saatanpa vähän rakastaakin. Niitähän on tietysti paljon enemmän - sellaisia kauniita asioita, mutta tänä aamuna valintani näyttää tältä. Ja se on oikeastaan kastematojen vika. Tapani mukaan tulin keränneeksi märältä asfaltilta löytämäni madot turvaan kukkapenkkini vähän kuivempaan kohtaan. Ja juu, tiedän, että naapureilla riittää minusta jutun juurta. Eikä niitä matoja ollut kuin ehkä kuusi.

Seitsemän kaunista:

1. Kastemadot. Puutarhurin parhaat kaverit.
2. Sudenkorennot. Niitä olen rakastanut aina.
3. Merihevoset. Voiko niistä olle pitämättä?
4. Kimalaiset. Vai mitä ne ovat ne paksut, isot ja pörröiset raitapaidat? Älkää sotkeko ampiaisiin. Me ei olla väleissä.
5. Kaikki mahdolliset maatiaislajit ja -rodut. Ei tarvinne perustella.
6. Irlannin susikoirat. Niin, vaikka olenkin kissaihmisiä.
7. Lohikäärmeet. Esikoinen sanoisi tässä kohdin, että "Äiti, ei lohikäärmeitä ole olemassa! .. Eihän?" Mutta onneksi hän ei ole tässä. Minä pidän lohikäärmeistä. Tiedä vaikka muistuttaisin sellaista vähän itsekkin. Lapset ovat niin konservatiivisia..

Ja käsityöihmiset! Käykääpä kurkistamassa tuota blogia, josta tunnustuksen sain. Sitä pitää yläasteikäinen (kyllä!) tyttö, jonka kädenjälki on sitä luokkaa, että maailmassa on näemmä toivoa. Neulojillakin.

15 kommenttia:

  1. Olet tunnustuksen ansainnut. Minà ilahdun joka kerran, kun huomaan uuden postauksen. Ja olet karrassaan humaani tyyppi, kun annat naapureille puheenaiheita! Nuo ihanat asiat ovat ihania, erityisesti nuo merihevoset. Mukavia viikkoja ennen lomapaussia lohikààrmeelle!

    VastaaPoista
  2. Lissu: Kiitos kiitos, loma tosiaan lähenee. Jospa sitä sitten olisi leppoisampi. Syöksisi tulta harvemmin..

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia! Seitsemän asian listasi huomaa ainakin sen, että sinulla on aikaa. Ei kiireinen ihminen huomaa noin pieniä asioita. (Sanoo hän haikeana... oi ollapa sitä aikaa!)

    VastaaPoista
  4. juuli: Tuossapa onkin minulle ajattelemisen aihetta! Olen nimittäin niitä ihmisiä, joilla ei -omien sanojensa mukaan - ole koskaan aikaa yhtään mihinkään tai että aikaa on liian vähän. Lisäksi lempiongelmiini kuuluu vankkumaton ajatus siitä, etten osaa organisoida ajankäyttöäni (vitsi miltä tuo kuulostaa..) ja että "tuhlaan" aikaani epäolennaisiin asioihin. Aikaa kuluu siis matojen ja siilien ja lehtien ja tietokoneen ja kaiken pikkunypläämisen kanssa niin mukavasti, että sellaiset suurten linjojen asiat, kuten siivous ja "vakavat työt" jäävät vasemalle kädelle. :)

    VastaaPoista
  5. Minä tykkään sun matoharrastuksesta :) Ihana sinä. Minä suojelin tänään kans kimalaista huoneessa, jossa kolme miestä aikoi sen mätkäistä kuoliaaksi. Sanoin, että se on kuulkaa kiltti. Tykkään niin listastasi, haluan tehdä tällaisen, vaikka tänään oli vielä tunti sitten ihan vastakkainen lista mielessä, mutta hyvä tuo hyvää mieltä. Kiitos sinulle!

    Niin ja kans tykkään Irlannin susikoirista. Meillä oli joskus sellainen. Maailman lempein koira, tulee itku kun ajattelinkin. Matkustin kerran sen kanssa linja-autossa aika pitkän matkan. Soitin varmuuden vuoksi etukäteen bussifirmaan, että ottavatko sellaisen vasikankokoisen koiran kyytiin, kaikki kävi. Ihanin bussimies sanoi, että he irrottavat vielä yhden penkkiparinkin linja-autosta pois, jotta meidän koira voi matkustaa hyvin. Meidän koira sattui kuitenkin olemaan vähän aranpuoleinen, kiltti ja varovainen, joten matka lopulta tehtiin niin, että koiran peppu oli turvallisesti mun sylissä ja kaikki neljä koipea nojasivat lattiaan. Eli se jätti istui mun sylissä koko matkan. Ei ois tarvinnut penkkiä irrottaakaan, mutta sen matkan muistan aina.

    Kiitos kun piristit mielen :) Nyt en kirjoita sitä synkkää listaa vaan voisin kirjoittaa iloisen.

    Niin ja kiva blogi tuo, josta sait kauniin palkinnon.

    VastaaPoista
  6. himalainen: Mainiota kerrassaan, jos kerrankin saa sinne päin jotakin hyvänmielen tuulta lähettää. Yleensä se virta taitaa olla sinulta tänne päin. Minä hautasin lapsena kuolleita kimalaisia hiekkalaatikkoon. Siis kurahaalari-iässä jo fanitin kyseisiä siivekkäitä. Ne ovat kauniita, kilttejä ja jotenkin tavattoman sympaattisia. Rakkaus matoihin on syttynyt vasta oman pihan myötä. Ja onpa huojentavaa kuulla, että Irlanninsusikoirissa on leppeitä luonteita. En ole juuri kiinnostunut muista koirista niin, että itselleni ottaisin. No, ehkä Suomen pystykorvista. Olen vain jostain lukenut, ettei ekaksi koiraksi kannattaisi ottaa isoa koiraa vaan jokin pienempi. Ja Irlanninsusikoirahan on aika iso.:) Me oltais kyllä komea näky. Muistutettaisiin ihan varmasti toisiamme. Isoja, harmaita ja vähän vaarallisen näköisiä, mutta kuiteski aihan kilttejä.

    VastaaPoista
  7. Minä olen vähän päälle metriviisikymmentä ja koira taisi olla melkein saman kokoinen :) Sekin oli aika hauskaa, mutta me oltiin hyvä pari.

    Unohdin lohikäärmeet kokonaan. Meillä uskotaan niihin täysin. Niin ja tänään kyllä olin elävä sellainen...

    Ja kyllä on niin, että sitä iloa ja pilkettä löytyy täältä sinun arjesta usein, energiaa ja voimaa, sellaista vertaisvoimaa oikein, uskopa vain ja kaunein kiitos sinulle siitä ;-)

    VastaaPoista
  8. Irlanninsusikoirat on mielettömän ihania, minun unelmakoira kertakaikkiaan! Täällä kävelee puistossa sellainen koirapari, jossa toinen on hyvin suuri ja toinen hyvin pieni. Irlannisusikoira ja karkeakarvainen mäyräkoira. Ne on liikuttavia.

    asvalttiin liiskautuneet madot on surkeita ilmestyksiä niin kuin mikä vaan mikä liiskautuu asvalttiin. Hyvä, että pelastat niitä kukkapenkkiin! Hyvä harrastus!

    VastaaPoista
  9. Kimalaiset on tosi symppiksiä, sellaisia pulleita ja hitaita. Pelastin kerran sellaisen, Se oli hukkunut verannalla olevan saippuavettä täynnä olevaan saaviin.
    Nostin sen sieltä ja kuivattelin auringossa. Kun se virkosi, se lensi ikään kuin kunniakierroksen minun ympäri. Olin silloin ehkä 10-vuotias.

    VastaaPoista
  10. himalainen: Sen on täytynyt olla herkullinen näky. Te samankokoiset siellä bussissa. Sinä, pieni ihminen, sylissäsi valtava, ujo koira. Ja kyllä lohikäärmeitä täytyy olla olemassa, jos niihin uskoo. Vai mitä tähän joku filosofi nyt sitten sanoisi?

    Jonna: Täällä on ilmoittautunut kiitettävä määrä matojen ystäviä. Olisi kiva nähdä se koirapari. Yritän kuvitella sen; se näyttää varmasti liikuttavalta.

    juuli: Herätit hukkuneen? Se mahtoi olla hieno tunne; kunniakierros ja kaikki!

    VastaaPoista
  11. Minä diggaan kans louhikärmeksiä!

    VastaaPoista
  12. WeirdRockStar: Mukava kuulla, että lohikäärmeille löytyy ystäviä.:)

    VastaaPoista
  13. Hyvä lista!
    Mitä ihania noissa kuvissa on? Tarroja?

    VastaaPoista
  14. Voi nuo tarrat (?) kuvissasi ovat niin hurmaavia. Olen nähnytkin oikeassa elämässä vastaavanlaisia. Ihania. Ja ihana luettelo! :)

    VastaaPoista
  15. Hilja: Tarrojapa hyvinkin. Anttila KodinYkkönen myy tämmöistä rompetta täällä meidän perukoilla nykyisin. Varmaan siellä etelässä löytyy spsiaalimmista putiikeistakin. Syöksyin uusimman lehtisen innoittama kauppaan haaveissani samoilla kuva-aiheilla magneetteja, mutten löytänyt. Kaikkea muuta paperitavaraa kyllä samaan tyyliin, mutta turhan tyyristä noin niinkuin mentaliteetilla "otan kaikki" ostettaviksi. Joten otin tarroja. Eihän näitä mihinkään raaski käyttää. Jos vaikka seinälle tai jotain.

    Sini: Kiitos! Ne ovat ihania. Esikoinen on vähän katkerana, kun äidillä on OMIA tarroja.

    VastaaPoista