10.4.2010

Tööt!

Pitäisi kuulemma tunnistaa ne äänen perusteella. Näin sanoo mies, joka katsettaan kohottamatta toteaa lyhyesti: joutsenia. Tai kurkia. Tai mitä niitä nyt milloinkin lentelee. Minä olen huono siinä hommassa. Mies, joka on liikkunut luonnossa koko ikänsä, pärjää paljon paremmin. Pääsee mestaroimaan. Joka kerta, kun linnuilla on suunta etelään tai pohjoiseen. Tai pensaassa sirkuttelee joku. Sanoo lapselle, mikä se on. Ja matkii ääniä.

Minä olen kaveri ympärivuotisten kanssa. Niiden, joita tämmöinen vähän urbaanimpikin asukki näkee miltei päivittäin. Harakat, varikset, varpuset. Se porukka. Erityisen ihastunut olen variksiin ja voin kehaista, että ne minäkin tunnistan ihan vaan äänen perusteella. Muuttolinnut ovat sellainen tunnejuttu. Voi sitä iloa, kun näkee ensimmäisen västäräkin. Eikä kevät tule - kesästä nyt puhumattakaan - ennen kuin mustavarikset alkavat pitää mekkalaansa tai taivaan sinestä kantautuu lokkien ensimmäinen kirkaisu. Luin juuri ihmisestä, joka kertoi, ettei voisi muuttaa kauas merestä ja lokkien äänistä. Luulen ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti.


Eilen pääni yli lensi viisi joutsenta. Näin ne hyvin, joten olen varma. Niistä tuli heti mies mieleen. Ja aina aika ajoin samanlaisena toistuva keskustelumme, jonka aika on taas pian.

vaimo: Kuulitko? (juoksee ikkunaan, parvekkeelle tms.)
mies: Kuulin. Joutsenia.
vaimo: (tulee ikkunasta, parvekkeelta tms.) Mistä arvasit?
mies: Arvasin? Minähän sanoin, että kuulin.
vaimo: Miten niin kuulit? Nehän kuulostaa kaikki ihan samalta.
mies: Samalta? Mitkä?
vaimo: No ne joutsenet, kurjet ja hanhet. Ne kuulostaa kaikki ihan samalta. Ne sanoo kaikki, että tööt, tööt, tööt!
mies: Siis ne kuulostaa kaikki ihan eriltä. Eikö me olla puhuttu tästä joskus?

Mies on aloittanut perhokalastuskauden. Sumukorennot ovat kuulemma jo liikkeellä. Niin ja joo, se tuntee kalatkin.

19 kommenttia:

  1. Miehet on niità tòòt-tyyppejà, jotka kait joskus aikaisemmin on yrittànyt valistaa puoliskoaan. Eikò sità kerrasta opita, vai mità!!! Juokse sinà vain ikkunaan, onhan joutsenet ja ne muutkin tòòtòttàjàt nàhtàvàkin!Ja ne kiurut, peipot, vàstàràkit ja pààskyt. Kiuruja en tààllà ole kuullut. Ei ole semmoisia peltoaukeamia, jossa ne tykkàisivàt pesià. Noita muita nàkee pàivittàin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä minunkin mielestä muuttolinnut on myös nähtävä ei se pelkkä ääni riitä!
    Minä olen vähän huolestunut, kun meidän miehen kaikki töistä liikenevä aika menee opiskelujen parissa ja ei ole ehtinyt paljon perhojaan silittelemään. Poikaa olen joutunut sen sijaan kuskaamaan pilkille sekä katsomaan, josko kohta jostakin sula paikka löytyisi :)

    VastaaPoista
  3. Minä kanssa tunnistan vaan nuo urbaanit linnut äänestä. Olisi kyllä kiva osata kertoa lapsille, mikä milloinkin sirkuttelee. Meillä ei osaa mieskään...

    VastaaPoista
  4. Lissu: Sinähän voisit vinkata sikäläisille linnuille, että kohta sopisi saapuilla tänne päin? Ei nyt ihan heti, mutta kohta.

    satu.p: Kyllä on siellä nyt hullusti asiat! Muistelin tuota postausta kirjoitellessani erästä sinun viime keväistä tekstiäsi, joka kuuluu ehdottomasti suosikkipostauksiini. Se oli näistä perhomiesten kevätvinkeistä. Voi että se on hyvä juttu!

    Jonna: Ajattelin houkutella porukan sellaiselle lintujen kevätbongausretkelle, kunhan niitä rupeaa saapumaan vähän suuremmalla jengillä. Jospa siellä oppisi jotain..

    VastaaPoista
  5. Me käytiin aina yhteen aikaan (=kun lapset vielä suostuivat mukaan) kevätajelulla tuolla Limingan suunnalla katselemassa lintuja. Parasta tietysti oli, että sillä reissulla ostettiiin Limingan R-kioskilta kevään ensimmäiset jätskit.

    VastaaPoista
  6. Kiva, kiva! Linnut on kivoja, täytyy myöntää että en varmasti aina erota vaikka näenkin, saatika sitten pelkän äänen perusteella. Mutta upeita ovat, olivatpa sitten joutsenia tahi kurkia. Voimakkaita ja uljaita, varmoja kevään merkkejä.

    VastaaPoista
  7. Kurjet, ehdottomasti kurjet. Sen äänen tunnistan ytimiin saakka, mutta ne on myös nähtävä. Kurjet ovat suosikkilintuni kevääntuojista, kuten myös isokuovi ja haarapääsky kesän korvalla.

    VastaaPoista
  8. Pikkusisko: Sitä Limingan suuntaa olen tässä itsekkin miettinyt. Olisi kiva itse käydä ja luulisin sen olevan jonkinlainen elämys myös isommalle lapselle. Tuollainen perinne, josta kerroit, olisi hieno.

    Piupau: Me ollaan ihan selvästi samasta puusta tässä asiassa. :) Upeita ovat, eikä sitä upeutta vähennä tippaakaan se, ettei aina voi olla satavarma, mikä missäkin milloin sirkuttaa tai tööttää.

    Merruli: Kuovinhan minä unohdin! Sen äänenkin tunnistan ja se kuuluu sekä kevääseen että sellaiseen kaihoisaan kesäiltaan, kun saa kyykkiä kukkapenkissa ja elämä hymyilee. Kohta se aika on käsillä!

    VastaaPoista
  9. Pari viikkoa sitten muuten kuului eka kerran lokkien naukumista. jossakin ne siellä sumun keskellä menivät. siitä äänestä ei voi erehtyä. ja pääskysten narskusttelu se vasta kivaa kuunneltavaa onkin! tulispa, olispa kesä...

    VastaaPoista
  10. Mäkin tykkään variksista. Ja harakoista, ja korpeista myös. Ja kurjista, mun lapsuudenkodin luona niitä liikkuu paljon ja ne on aika kesyjäkin.
    Mustavariksia en oo ikinä nähny...

    Mä tunnistan isommat linnut aika hyvin äänestä, mut pikkulinnut onkin sit vaikeempi juttu.

    VastaaPoista
  11. Soile: Lokit ovat olleet minun korvieni ulottumattomissa, vaikka meri onkin tuossa vieressä. Jospa jo ensi viikolla! Pihalla alkaa muuten tapahtua jo yhtä ja toista. Siilikin heräsi.

    Hilja: Kiva, kun löytyi muitakin varisten kavereita. Pikkulinnut on hankalia. Just mietin pihalla yhtä pientä, että onko se nyt se viherpeippo vai kelasirkku vai mikä. Kivan värinen se oli.

    VastaaPoista
  12. :D huippu tuo keskustelu! Heh. Kuoveista ja niiden laulusta tulee muuten mulle ihan lapsuus mieleen. Huutelivat aina pelloilla kotitalon ympärillä keväisin.

    VastaaPoista
  13. Keskustelun kaava oli niin tuttua niin tuttua! Tuolleen ne lintubongarit juttelee. En ymmärrä miten he on kouluttaneet korvansa niin että yksi tööt kuulostaa erilaiselta kuin toinen tööt... :-)

    VastaaPoista
  14. Jenni: Jotakin siinä kuovissa on sellaista kaihoista ja suomalaista. Oisko se sitten sitä takautumaa sieltä pelloilta? Nostalgiaa meillä kaikilla? :)

    juuli: Sanopa muuta. Ärsyttävää. Ihan "hifistelyä" koko touhu! :D

    VastaaPoista
  15. Et ole yksin mutta eipä tuo meidän mieskään taida mitään linnunääniä tietää.Nyt pitäisi tunnistaa vielä Välimeren lintuja, mutta kun ei oikein onnistu. Surkeaa, tarttis tehdä jotain.

    VastaaPoista
  16. IHana mies! On ihanaa, kun on kiinnostuksen kohteita, intohimoja, jotain mistä tietää kaiken...ainakin niiden mielestä jotka ei tiedä asiasta juuri mitään. Varsinkin on mukavaa kun on tällaisia piirteitä miehessä. Liikaa on niitä joilla ei keski-ikään päästessä ole enää harrastuksia ja menoja...kaverina TV.

    I

    VastaaPoista
  17. Onhan se ihana. Vaikka uskaltaako täällä sanoa. Lukee kuitenkin. Ja häkeltyy, raasu. Aika outo ajatus muuten tuo, ettei olisi mitään kiinnostuksen kohteita. Että TV riittäisi. Toivottavasti itse ei siihen päädy. Tylsäähän se olisi.

    VastaaPoista
  18. Ei noilla tööteillä ja höyhenpeitteillä aina urbaaniuden ja mettäläisyyden kanssa ole kauheasti tekemistä. Minä olen kotoisin hyvinkin naavaiselta seudulta ja ystäväni myös. Ystävä, jolle yritin nuoruudessa vuosikausia opettaa, miltä näyttää harakka ja varis. Että harakalla on se frakki...

    Nyt se korpien kasvatti heiluu kuningattaren naapurina Lontoon maassa ja ihmettelee siellä yhä edelleen, kummalla se frakki oli. Mitä ne siellä mahtaa ajatellakaan. Sattuu mahaan pelkkä ajatus... :)

    VastaaPoista
  19. Raisu: Onko kyse sitten pelkästä mielenkiinnosta? Vaikka näkisi harakoita joka päivä, muttei kiinnitä niihin huomiota, niin ei opi tunnistamaankaan... ? Huojentavaa kyllä kuulla, että pöllömpiäkin tässä asiassa löytyy, kuin mitä itse. Huvittaakin vähän! :D

    VastaaPoista