23.3.2010

Vihdoinkin!


Että on kivaa. Ikuisuuden kesken ollut vaunupeitto on valmis! Ravelryn tietojen mukaan olen aloittanut tämän syyskuussa. Syyskuussa! Muistan vehdanneeni lankakaupassa värien ja kerien kanssa pitkään. Siitä huolimatta peiton sävytys rupesi tökkimaan jo alkuunsa. Koska tarkoituksenani oli poltella olemassa olevia vaaleanpunaisia lankanöttösiä pois, yritin valita kaupassa jotain sellaista, joka sopisi yhteen niiden kanssa. Peitto nieli nöttöseni kuitenkin hujauksessa ja huomasin pian olevani jälleen kaupassa ostamassa lisää vaaleanpunaista. Ja ei, vaaleanpunainen ei kuulu suosikkeihini. Mutta esikoisen kuuluu. Ja koska pikkukakkosemme on selvästi isosiskonsa kanssa samaa maata ja sorttia, oletan, että hänenkin kuuluu. Jos ei muuta, niin isomman esimerkin voimalla. Ja niin pienemmän neitimme vaunupeitosta tuli sitten tämän värinen. Ja uskokaa pois, nyt kun se on valmis, niin ei se enää näytäkkään niin pahalta, kuin matkan varrella pelkäsin. Parempi niin. Vaunupeittouransa jälkeen tämä ruusupeitto päätyy torkkupeitoksi. Kokoa riittää jaloille asti aikuisellakin. Ja lämmin siitä tuli. Loppumetrit on virkattu kirjaimellisesti hiki hatussa.

Lankana tässä on sekalainen sortimentti kaikenlaista vaaleanpunaista. Tuo ruusujen komea sävy, samaten kuin tummin vaaleanpunainen sävy on Sandnes Garnin Alpakkaa. Ja tuo kukertavan kirjava lanka on Twilleys of Stamford Freedom Spirit- nimistä tavaraa. Sen sävy on 508. Ja koukkuhan oli taas se nelonen.


Peiton malli on täältä. Muutoksia siinä ei ole, tosin tuo peiton reunus on tehty ilman ohjetta. Totta puhuakseni en edes muista, minkälainen reunuksen olisi pitänyt olla. Virkkasin siihen ensin näyttävämpää jälkeä, mutta langanpeijakas otti ja loppui kesken. Purkamisen ja pienen fundeerauksen jälkeen virkkasin lähes huomaamatonta nirkkoa, jotta sain langan riittämään. Ja riittihän se. Nyt olisi sitten taas yksi nöttönen lasipurkkiin jemmattavaksi.

Ja mitäs sitten? Illalla tuli vähän plärättyä Ravelryssä omaa jonoa ja suokkareita. Vähän semmoinen olo, ettei oikein tiedä, mihin ryhtyisi. Vieläkö sitä virkkaisi? Pitänee tarkistaa ihan ensiksi vaatehuoneen nurkat. Jotenkin minusta on jo jonkin aikaa kuulostanut siltä, kuin sieltä joku huutelisi. Ettei se vaan olisi se ompelukone!?

16 kommenttia:

  1. Onnea maaliinpääsystä! Peitto on oikein hieno, sopinee pikkuprinsessoille ja vähän isommillekin.

    ja jos tää on syyskuussa aloitettu niin eihän siihen mennyt edes vuotta!! mun ikuisuusprojetki on vasta 1/3 vaiheessa ja kohta on kulunut vuosi aloituksesta. Katotaan sitten kahden vuoden kuluttua...

    otahan kone esille ja surauta vaikka tyynyt, ei mene kauaa

    VastaaPoista
  2. Vaaleanpunainen tai ei, suloinen se on. Varmaan toimii myös torkkupeittona - ja tulee sitä sisustustakin tehtyä samalla (viitaten edelliseen postaukseen...)

    VastaaPoista
  3. Suloinen ruusutarha! Värisävyt sopivat tosi kauniisti yhteen.

    Meillä siskon kanssa on yksi sellainen äidin tekemä neulepeitto lapsuudesta, joka palveli ensin molempien vaunupeittona, sitten unirättinä ja lopulta nukkeleikeissä. Kun se yhtäkkiä vinttiä siivotessa tupsahti viime kesänä vuosien jälkeen käsiin, niin meinas itku päästä. :) Sen silittämisestäkin tulee mieleen monia leikkejä ja muistoja, ihania ja nostalgisia hetkiä. Toivottavasti tästä ruuspeitosta tulee lapsillesi samanlainen lämpimien muistojen säilyttäjä.

    VastaaPoista
  4. Kaunis peitto!

    Vähän aikaahan tuo on ollut sulla keskeneräisenä. Mulla on ollut työn alla yksi isoäidinneliöistä virkattava päiväpeitto parisänkyyn jo kaksi vuotta. Eh. Lieneekö tulee edes valmista koskaan, kun yhtä väriä ei ole tarpeeksi, enkä taida saada sitä enää mistään. Mielenkiintokin loppui, kun väriyhdistelmä ei enää miellytäkään.

    VastaaPoista
  5. Ihan maailman kaunein peitto! Minusta tuo sävymaailma on todella hieno, ei ollenkaan imelä vaan herkkä ja kaunis. Meidän tytöillä ei ole peittoa ollut, mutta taas tulee mieleen että jos kolmas tulisi niin pitäiskö hänen edes saada oma.

    VastaaPoista
  6. Ihana, kaunis peitto! Nauti siitä ajasta, kun tyttöjen lempivärejä on vaaleanpunainen ja muut hempeät värit. Eräänä päivänä havahdut lasten muuttunen mustiin pukeutuneiksi teineiksi. Ei siinäkään hätää, mustakausikin menee ohi ja sitten ollaan monivärisiä. Se on sitä elämän värikiertoa!
    Sonffi hyppäsi juuri syliini, ilmeisesti halusi lähettää terveisensä Onnille!
    Kauniita kevätpäiviä!

    VastaaPoista
  7. Peitto on hieno! Jotenkin nostalginen väritys siinä, se suorastaan herkisti. Jos peitto on aloitettu syyskuussa, eihän sulla siihen kauaa mennyt (jos syyskuu oli v. 2009). Mulla kestää kaikki vähintään sen verran :)

    VastaaPoista
  8. Erittàin (pikku)naisellinen peitto!

    VastaaPoista
  9. Meidän ammoinen vauvapeitto jumiutui kahden vauvan vauva-ajan yli. Hännänhuippu sen sitten sai. Kastemekonkin sain tehtyä vasta neljännelle lapselle. Että mikä ikuisuustekele tuo nyt oli? ;)

    VastaaPoista
  10. Oi, onpas suloinen peitto, kuin ruusutarha :) Aatteles jos tuon peiton käyttöikä on vaikkapa 60 vuotta niin eihän sen tekemiseen käytetty aika ole paljon mitään :)

    VastaaPoista
  11. Minustakin se on oikein sievän värinen! Ja valmistui nopeasti!

    VastaaPoista
  12. Kaunis on. Suorastaan harmittaa, että meillä on torkkupeittoja jo niin monta, ettei ole enää tarvetta. Eikä siinä minustakaan kauaa mennyt, muutama kuukausi!

    VastaaPoista
  13. Soile: No just tyynyjä aattelin. On sen verran ompelutaidot ruosteessa, että ihan vaan suoraa voisin päästellä ilman mitään krumeluureja. Ja jos viittat omalla kohdallasi niihin heksoihin, niin sama vika täällä. Taitaa tulla tyyny niistäkin. :)

    -sanna-: Kiitos kiitos. Yllättävän hyvin tämän olen niellyt, ehkäpä nuo sävyt eivät sitten kuitenkaan ole ihan niitä makeimpia pinkkejä. Ja joo, "sisustuksellinen yksityiskohtahan" siitä syntyi. Kissalle kaivautua, lapsille majamateriaalia ja itselle lämmikkeeksi. On sen verran vetoisa paikka mulla tuolla neulontatuolillani, josta kuva.

    Vilma: Olispa ihana jos tulisi! Lämmin muisto sinulla, kiitos kun kerroit. Ei näitä omia räpellyksiä aina muista ajatellakkaan tuolta kantilta!

    Tess: Kiitos! Tuo mielenkiinnon loppuminen on isommissa projekteissa vaarallista. Siinä jos lanka ehtii loppua ja unohtuu uutta ostaa, nehän ehtii peijakkaat vetää sen jo markkinoiltakin! Toisaalta tämmöisen pariin jos aina silloin tällöin palaa, voi tulla vahinko ja se saattaa valmistua. Kaiveleppa sinäkin peitto naftaliinista ja tempaise neliö tai pari!

    Minna: Kiitos! Ihania jos-juttuja sulla siellä. Jospa tulisi, ja jospa peitonkin saisi! :)

    Mammutti: Onni kiittää ja lähettää terkkuja takaisin! Itse asiassa tähän vaate- ja väriasiaan liittyy täällä jo ongelma. Pitkänä tyttönä esikolla pitäisi siirtyä piakkoin "isojen tyttöjen" osastoille vaatekaupoissa ja se on aika kamalaa 5-veelle. En tajua, mistä keksin tytölle vaatteet ensi talveksi. Ei viitsisi ihan noita yläasteikäisten "rajuja" kuteita vielä tarjoilla.. Eli nautitaan punaisista täällä varmasti!

    Tytti: Kiitos ja kyllä, vuodesta 2009 on kyse. Nämä ovat hyviä uutisia täällä. En olekaan niin hidas kuin luulin. :)

    Solveig: Kiitos! Mulla on kastemekko tiedätkö vieläkin tekemättä ja ikää on sen verran, että tuskin tässä lapsia enää saadaan aikaiseksi enempiä. Onneksi edes peitto. Ja viittaan edelliseen Tytille kirjoittamaani tekstiin; kiva kun on muitakin harkitsevia.:)

    Lissu: Kiitokset sinne Italian kevääseen!

    AnniKainen: Kiitos! No jos noin lasketaan, niin tämähän oli suorastaan sukkela työ. :D

    VastaaPoista
  14. Voi miten huumaava!! Todella kaunis!

    VastaaPoista
  15. Upea prinsessapeitto! Ihana. Vaikka siinä onkin vaaleanpunaista, ei se ole mielestäni mitenkään liian hemppis. Olet oikein hyvin onnistunut sävyttämään värit. Onnea sen valmistumisesta. Ja uutta urakkaa vaan putkeen, eikös ;)

    VastaaPoista
  16. Satu: Kiitos!

    Ninuska: Kiitokset sinulle! Juu ja kyllä, uusia on suunnitelmissa. :)

    VastaaPoista