18.3.2010

Marseillen junassa




Siitä on aikaa. Olin junassa. Jossain Barcelonan ja Marseillen välissä. Havahduin siihen, että juna seisoi. Oli seisonut jo pitkän aikaa. Minuutit kuluivat ja olo alkoi tulla levottomaksi. Sain selville, että juna odotti. Kaukaa etelästä tulevaa toista junaa. Ja sen matkustajia, afrikkalaisia siirtotyöläisiä. Kun juna vihdoin saapui, jouduin elämäni tähän asti suurimpaan väentungokseen. Ihmisiä tulvi ovista ja ikkunoista. Väsyneitä, jo pitkän matkan tehneitä, rähjääntyneitä. Matka jatkui ahtaasti, kylki vieraan kyljessä; niin lähellä toista, että vierustoverin hengityksen saattoi tuntea. Ilma täyttyi äänistä, minulle vieraista kielistä. Joku lauloi. Useimmat torkkuivat. Tulijoiden mukanaan tuomat tuoksut sekoittuivat hien hajuun. Sen hajun miltei maistoi. Oli läkähdyttävän kuuma, vaikka oli yö. Tuntui, kuin minunkin hampaissani olisi narskunut Saharan hiekka.

Olin unohtanut koko jutun. Kunnes eräänä päivänä bussi täyttyi ääriään myöten ihmisistä. Ensin oli vastaanottokeskuksen pysäkki. Sitten kansainvälisen pörssiyhtiön. Oli pakolaisia, matematiikkaneroja, hunnutettu nainen. Kielten sekamelska oli uskomaton. Kädet elehtivät, puhe hakkasi, joku korotti ääntään. Jollakin puhkesi kännykkä soittamaan arabialaistyyppistä iskelmää. Meteli peitti alleen bussin radion ja moottorin pauhun. Jostain leijaili suloinen mausteinen tuoksu. Minun vatsani kurisi. Alkoi tulla lämmin. Käänsin kasvoni kohti lasin läpi kuumottanutta aurinkoa ja suljin silmäni. Ja silloin se tuli mieleen: Marseillen juna. Minä muistin. Oli epätodellinen olo. Tuntui, kuin olisin ollut taas matkoilla.

Kotona päätin - jälleen kerran - ryhtyä kertaamaan ranskaa.

11 kommenttia:

  1. Tuollaiset kokemukset ovat kiehtovia - matkailu avartaa, vuosia kotiinpaluun jälkeen. Joku arjen asia nostaa yhtäkkiä koko muiston esiin ja sitä on onnellisen avuton vastustamaan. nimim. toinen Ranskassa reissanut.

    VastaaPoista
  2. Mari: Tuo hajumuisti on uskomaton asia. Kyseisessä tilanteessa ehkä muutakin samaa; ahtaus, lämpö, äänet. Muisto tuli kirkkaana, vaikka tosiaan reissusta on jo aikaa enemmän kuin kehtaan tunnustaa. Pitäisi käydä varmaan tarkistelemassa vanhoja paikkoja, miten ovat muuttuneet.

    VastaaPoista
  3. Sanovat ettà hajuaisti on ihmisen pitkàmuistisin aisti. Minulle puita polttaessa savu tuo mieleen jotain hyvin kaukaista hyvàà mieltà. Ilmeisesti niin kaukaa lapsuudesta, etten muista tarkempaa.

    VastaaPoista
  4. Lissu: Noin se varmasti menee. Jokin jo unohtunut asia voi tulla hajujen mukana olotilaan, kuten sinulla tuo hyvä mieli. Kiinnostavia juttuja!

    VastaaPoista
  5. En tiedä miksi, mutta jotenkin oikein vilunväreet kulkivat selkää kun luin Marseillen junasta. Ehkä ne kaikki elämäntarinat tulvahtivat siitä läpi. Varmaan monta surullista, monta värikästä.

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva juttu, saatoin ihan aistia tuon tunnelman. Allekirjoitan myös tämän hajumuistiasian, joskus tulee voimakkaita mielijohteita tuoksuista.

    VastaaPoista
  7. Kun odotin toista lasta, olin töissä sellaisessa paikassa, jossa ei voinut välttyä äänien sekamelskalta ja erilaisilta mausteiden tuoksulta. Pidän tuosta tunteesta ja juuri tuollaisista hetkistä, joita kuvailit, sellaisesta tilasta, jossa erilaiset ihmiset kohtaavat. Mutta tuolloin pienen ahtaan tilan mausteet olivat jotain aivan liikaa, yritin ajatella raikasta merituulta tosi usein :)

    Junalla matkustamisessa saa tarinat kaupanpäälle, minusta se on melkein parasta.

    VastaaPoista
  8. Jenni: Kiitos! Ilmeisesti monen hyvän ja pahan mielen/tunnelman/tuulen takana on jokin tällainen unohtunut yhteys, kuten Lissukin tuossa aiemmin kertoi.

    himalainen: Raskaana monet paikat voivat tunutua ahdistavalta ennen muuta hajujen takia. Itse muistan esikoisen raskausajoilta, että kaupat ja kojut, joissa myytiin tuoretta kalaa, oli kierrettävä kaukaa. Olisipa ollut piinallista, jos olisi sellaisessa paikassa joutunut työnsä puolesta olemaan. Junat ovat minunkin mielestäni loistavia. Vieläköhän junamatkustamisessa olisi sitä tunnelmaa kuin ennen vanhaan reilatessa... :)

    VastaaPoista
  9. eilen tänään huomenna: Kyllä se aika avartava kokemus oli Pohjolan tytölle. Ei käynyt sitä porukkaa kateeksi. Kovassa on joidenkin leipä maailmalla.

    VastaaPoista
  10. HIrmu hienosti panit sanoiksi tuon.
    Ja ääriään myöten täydet bussit ja kaiken sekamelska on mulle lähes päivittäinen juttu.
    Ei kai ole siksi ihme että mulle sen sijaan jostakin tupsahtelee hajumuistoja kuten terva...ja Lissun mainitsema poltetun puun haju. Saunanpesä.Jo sana on ihana.

    VastaaPoista
  11. piilomaja: Saunanpesä kuulostaa ihanalta, hoksasin sen juuri kun sen noin sanot.. Ja tuo sinun piilomajasi; sekin kuulostaa hyvälle. Yhtä ihana sana.

    VastaaPoista