7.2.2010

Kyllä tää ois nyt tässä



Tämä talvi. Eipä silti, että siinä mitään vikaa olisi ollut. Riittävän kylmä. Tarpeeksi luminen. Ja ylenpalttisen kaunis. Mutta silti. Minua on alkanut jo vähän kyllästyttää, jos näin saa sanoa. Ja tänään, kun aurinko paistoi korkeammalta kuin pitkään aikaan, minusta tuntui, että nyt on se hetki. Se, kun talvi loppuu ja on aika kääntää uusi sivu. Uusi vuodenaika. Aurinko lämmitti talomme eteläseinustaa niin, että lumi alkoi sulaa. Että voi olla pienellä asialla valtava vaikutus. Vesipisaralla. Joka kavereidensa kanssa pudotessaan päästää hädin tuskin kuuluvan äänen. Tip tip tip. Sitä me tuijotimme isolla porukalla. Kuuntelimme. Ja tuntui, että on juhlan paikka.

Kerroin heti parille tutulle. Jo siis ennen kuin teille. Anteeksi siitä. Mutta kun tutut ovat olleet niin alamaissa. Ensin kuoli se keijunmekko. Sitten menivät pelargoniat. Tutuista sinnittelevät vielä kaksi ulkomurattia, jotka tosin ovat kovaa tekoa. Jo kolmatta talvea minulla. Ja oliivipuu. Sekin hengissä vielä. Jouluruusu on niin huonossa hapessa, että se tuskin kuuli. En uskalla toivoa, että se selviäisi. En, vaikka lumi sulaa jo. Eilen ostin marketista kevään sipulikukkia ruukkuineen. Ei tarvitse odottaa hankien sulamista, että pääsisi tunnelmoimaan. Niitä kun tujottelee ja tippuvia pisaroita, niin kyllä tästä selvitään. Nekin päivät, jolloin vielä tupruttaa lunta. Silloin voi hokea vanhaa mantraa. Sitä, jossa sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma.

9 kommenttia:

  1. Joo rupeis jo riittämään mullekkin tää talvi.

    Mulla on muratti parvekkeella, se näyttää olevan vielä hengissä mut ehkä se on harhaa. Tulppaaninsipuleita laitoin syksyllä multaan ja parvekkeelle ja vähän epäilyttää nouseeko sieltä enää mitään kun ne niin läpi jäätyivät.
    Tulee kyllä surkea kevät, tälle talvelle kun niitä kuolonuhreja taitaa tosiaan tulla aika lailla...

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen kyllästynyt. Se tuli loppujen lopuksi hirmu äkkiä, se kyllästyminen. Ja täällä on satanut tänään täällä vaan lisää lunta. Ei pilkahdustakaan auringosta. Jopa porokoiran mielestä lunta on liikaa, ja se on jotain se.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se alkaa olla tässä, talitintit ovat meinaan alkaneet kiljua tai laulella. Eikä ne turhaan tapaa meteliä pitää. tämänpäiväinen auringonpaiste oli aivan mahtavaa, milloin se on viimeksi paistanut?

    Ja sitten on pakko vähän kehaista, esikot ovat olleet hengissä jo pari viikkoa. joka päivä vähän vettä alulautaselle on taikakoodi.

    VastaaPoista
  4. Hei, minun on vain sanottava, että tänne on palattava. Ajan ja ajatuksien kanssa!

    Ja muuten, minäkin aloitin aikoinaan sisustusblogin,mutta siitä seurasi kyllä samoin jotain ihan muuta =)

    VastaaPoista
  5. Hilja: Talvi niittää tuttuja joka kerta. Tänä talvena kasveja on mennyt aika lailla. Mulla oli pari testiryhmää koetuksella. Onnistuisiko niiden talvettaminen sisällä ilman mitään erityisiä tiloja jne. Ei onnistunut. Turha siis ensi suvenakaan haaveilla mistään erikoisuuksista. En viitsi ihan vaan yhtä kesää varten hankkia harvinaisempia lajikkeita. Harmittaisi syksyllä niiden puolesta niin vietävästi. Toivottavasti sulla siellä vielä jotakin elämää löytyisi. Siellä parvekkeella.

    Tanja: Ajattelin sinua hartaasti lauantaina, kun täälläkin pyrytti. Sinähän toivoit sitä lunta, tosin vain tammikuuksi. Mietin, miten väkeviä toiveita olitkaan lähettänyt, kun nyt vielä helmikuussakin niin tuprutti. Pitäisiköhän sinulla kokeilla uudestaan? Jotainkeväisempää toivetta ehkä? Poroneiti varmasti tsemppaa sinua siinä hommassa? :)

    Soile: Onnea viherpeukalolle! Yksi tuttu väitti jo kuulleensa sitä talitinttien kevätbiisiä (ti-ti-tyy), mutta minä en ole. Mutta lisääntyvän viserryksen metsässä olen minäkin huomannut. Ja upea päivä oli!

    Linnea: Tervetuloa! Minä uskottelen vielä itselleni palaavani takaisin ruotuun, kunhan saan aikaa taas käsityötouhuilleni. Siihen asti mennään tällä linjalla eli "jotain ihan muuta". Kävin kurkkaamassa sinun puolellasi: todella ihanuuksia sinulla siellä!

    VastaaPoista
  6. Huh, mä pelästyin otsikon luettuani, että lopetat tämän blogin. :) Onneksi kyse olikin talven selättämisestä.

    Eikös vanha kansa sano, että kevättä kynttelistä? Ja kynttilänpäivä kai oli ihan justiinsa. Että nokka aurinkoa kohtia vain sekä kasveilla että ihmisillä; kyllä se jo pian lämmittää ja sulattaa hanget vihreiden oraiden tieltä!

    VastaaPoista
  7. Vilma: Ehei veikkoset, tämähän on ainoa harrastukseni nykyisin. Tästä pidän kiinni, vaikka välillä saattaakin taukoa syntyä. Kynttilänpäivä ei ole ihan mulla hanskassa, mutta tykkään tuosta sinun näkemyksestäsi. Siis että se meni jo ja siitä alkaa kevät! Kohta vihertää. Jos ei pihalla niin ainakin korvien välissä ja ikkunalaudoilla!

    VastaaPoista
  8. Minullekin jo riittàà - tàmà ihana talven kauneus. Liika on aina liikaa. Kolmen viikon pààstà lasken jo pààskysià, toivottavasti. Tule kaveriksi.

    VastaaPoista
  9. Voi Lissu, kunpa todellakin pääsisin laskemaan pääskysiä! Tämä elämä on mennyt sellaiseksi juoksemiseksi, ettei tiedä enää, miten ehtisi. Mitään. Että ihailisi vain pääskysiä ja ottaisi kevättä vastaan siellä etelässä. Kyllä sinä olet osannut hoitaa asiasi hyvin. Minä jään haaveilemaan. Ja selviämään tästä keväästä. Kiitos tarjouksesta!

    VastaaPoista