25.8.2009

Elossa!

Stormista jäi kuleksimaan yksi kerä Rowanin Big Woolia ja koska olen enemmän tyhjentelemässä kuin täyttelemässä lankavarastojani, puntaroin mielessäni vaihtoehtoja, joita yhdelle kerälle olisi tarjolla. Ei mitään järkeä säilöä yhtä kerää marinoitumaan ja unohtumaan lankalaatikoihin. Tiedä sitten, oliko mitään järkeä ruveta ihan vaan ns. näppituntumalta säveltelemään mitään, kun aukaisemalla tietokoneen olisi varmasti löytynyt mukavia ja hyvin suunniteltuja malleja näinkin vähäiselle määrälle lankaa. Mutta niin siinä kävi, että lähes huomaamatta kerä neuloutui pipoksi. Ja sen kyllä huomaa. Olisi voinut edes vähän miettiä.

Minulla oli jokin ajatus lehtikuvioista, mutta en vaivaantunut ruutupaperin ääreen, vaan lähdin neuloskelemaan enemmän testimielellä. Ehkä en uskonut tekeleestä tulevan mitään, kunhan kokeilisin. Mutta kyllä se pipo on, vaikkakaan ei kovin kaunis. Onneksi väri on harmaa; se pelastaa aina paljon. Koska pipo jäi minulle liian suureksi, mallailin sitä iltasella miehelle. Liekö väsymystä vaiko flunssan syy, mutta niin vaan rupesi tyylittelemäni "lehtikuvio" kovasti näyttämään siltä, kuin pipo olisi napattu mukaan Oulun seurakuntien Elossa-kampanjan toimipisteestä. Pipoa kiertää ilmiselvästi viisi kirkkovenettä, jos sallitte ilmaisun. Ei puhettakaan, että enää panisin sitä päähäni.


Miestä mokomat kanootit eivät tietenkään haittaa, päinvastoin. Eikä niitä huomaa, jos ei nyt ihan satasella kyttää, mitä epäilen. Tietenkin on aina mahdollisuus, että kaupan hitaasti etenevässä kassajonossa sattuu miehen selän taakse joku huonolla huumorintajulla varustettu yläkouluikäinen, jolla ei ole muuta hommaa, kuin tuijottaa edessä seisovan kolossin paksua pipoa. Saattaa tulla kommettia. Miestä tuskin haittaa sekään.


Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mies sai pipon melkein vahingossa ja suhteellisen vähällä vaivalla. Ja saatiinhan me melko hyvät naurut. Ja hei, aviomieheni ei ole Oulun seurakunnalla töissä, vaikka pipossaan näyttääkin ihan hengenmieheltä.

23.8.2009

Myrsky ja mylväys


Uskollisena tämän vuoden tahattomattomalle teemalleni, tein taas ison neuleen. En keksi tähän hätään mitään muuta purnattavaa Rowanin Big Woolista kuin sen, että sen kuivuminen kostutuksen jälkeen kestää ikuisuuden. Minulla on tapana levitellä neuleet niiden valmistuttua saunan lauteilla mittoihinsa. Yleensä en saunota neuleitani, mutta koska tämä yksilö ei yksinkertaisesti suostunut kuivumaan siinä ajassa, mitä homma yleensä keskimäärin ottaa, tässä taloudessa ehti tulla saunapäivä. Eli tämä villatakki otti löylyt. Sen verran sitä tuli kuitenkin saunomisen yhteydessä siirreltyä, että neule otti nokkiinsa ja venähti. Mietin jo keikkaa kuivausrummussakin, mutta homma selkeni itsestään viimeistelyvaiheessa. Lopuksi neulottava pääntien kiertävä kohta nappilistasta antoi ihmeesti ryhtiä sitä ennen muodottomana roikkuneelle neuleelle, samoin kuin napit, joiden kiinnittämisen jälkeen vaate asettui lopullisesti päälle.


Vaikka tästä tuli paljon isompi kuin mitä alun perin tavoittelin, se ei oikeastaan haittaa. Mikäli mallissa ei olisi vartalomuokkauksia, se saisi puolestani venähtää vaikka polviin saakka. Tämä on kauhean kiva tunikoiden, mekkojen ja pitkien puseroiden kanssa. Perusvaate, jossa ei ole mitään ihmeellisiä kikkoja ja jolle siksi tulee varmasti paljon käyttökertoja. Mallissa on minulle liikaa väljyyttä erityisesti rintavarustuksen ja hartioiden alueella, mutta Big Wool näyttää antavan paksuudestaan huolimatta sillä osastolla paljon anteeksi. Olo ei ole kuin Michelin-miehellä, jolla on makkara poikineen kainalossa. Päädyin valitsemaan mallin nurjan puolen päälipuolelle. Minusta tuo reikäkuvio korostui jotenkin kauniimmin näin oikein neulottuna. Originaalissa mallissa nurjalla neulottu puoli on se "oikea puoli".


Hargreavesin kirjassa tätä Stormia (suom. Myrsky) on kuvattu hautuumaalla. Vaikkei tästä ihan nappikymppi tullutkaan, tunnelmat eivät kuitenkaan ole niin synkät, että olisin jatkanut samaa teemaa. Takin väri varmaan riittää; sehän on tumma kuin myrskypilvi. Puiset napit ovat jonkun lehden mukana tulleita kaupanpäällisiä.

Malli: Storm, Kim Hargreaves kirjasta "Heartfelt - The Dark House Collection"
Lanka: Rowan Big Wool, 5 kerää
Puikot: 12 mm

Ja sitten on taas se kiva pulma, että mitäs seuraavaksi. Taitaa olla viisain tarkistaa vähän käsialaansakin ennen uutta työtä; tuskinpa kolme liian isoa neuletta yhdelle kesäkaudelle on pelkkää sattumaa.

Edit. Unohdin kokonaan vinkata, että ohjeessa on virheitä. Ne ovat kuitenkin sen verran simppeleitä, ettei niistä pitäisi koitua tarkalle neulojalle ongelmaa. Esim. napin reiät olisivat jääneet aika oudoiksi ohjetta seuratessa ja nappilistakin olisi kaventunut ylöspäin mentäessä. Langankierto on siis jäänyt merkkaamatta mukaan. Samoin joitain ongelmia silmukkamäärien kanssa hetkittäin.

22.8.2009

Aloitteleva omenatarhuri ihmettelee


Milloin omenat ovat kypsiä poimittaviksi? Ihan idioottikysymys. Tiedän kuulostavani tampiolta, mutta siitä huolimatta uskallan tunnustaa, että tuo kysymys on vaivannut minua viime aikoina melko lailla. Kyse on kääpiöivästä omenapuustani, jonka viime syksyinen yksi ainoa hedelmä ei aiheuttanut tällaisia ongelmia. Se putosi, kun aika oli kypsä. Omenasta en tiedä. Ihmettelin ihka ekaa omppuani niin pitkään ja hartaasti, että se ehti mennä huonoksi.


Tänä syksynä minulle on tarkistettujen laskelmien mukaan tulossa kymmenen omenan sato. Pari niistä on kovasti punastunut viime päivinä ja lähes tulkoon kaikilla muillakin on ainakin aavistus punaa poskillaan. Milloin omenat ovat piirakkakelpoisia? Vähän nolona näpyttelin Googleen hakusanoja ja katsos peijakas, sieltähän löytyi pitkä luettelo vinkkejä omenatarhureille otollisen h-hetken tunnistamiseksi. Me pienviljelijät emme selvästikään ole ollut ohjeistusta laadittaessa aivan päällimmäisinä asiantuntijoiden mielessä. Asia on nimittäin niin, että omena on kypsä, kun:

- puun alle alkaa ilmestyä pudokkaita
- irroitat kokeeksi muutamia omenoita ja huomaat, että ne irtoavat helposti oksasta
- paloittelet muutamia omenoita kokeeksi ja huomaat hedelmän mallon, värin ja maun muuttuneen
- paloittelet muutamia omenoita kokeeksi ja huomaat siementen muuttuneen ruskeiksi
= kun yllä olevat kohdat täyttyvät, omenat ovat valmiita poimittaviksi.


Seuraa matemaattinen tehtävä: jos nyt menisin ja irroittelisin ja paloittelisin omenasatoani ohjeiden mukaan ja huomaisin, että ehei, eivät vielä ole äidin silmäterät ja nuppuset ihan valmiita mamman omenapiirakkaan, että odotellaas vielä tovi, niin moneenko omenapiirakkaan omenoita mahtaisi testauksen jälkeen riittää? Jos joku haluaa laudatur-tason mietittävää, voisin vaikka muistuttaa, että omenoilla on tapana kypsyä eri aikaan. Käytännössä todennäköisyys sille, että saisin yhtäaikaa piirakan vaatiman määrän kypsiä omenoita omasta puustani lienee siis aika teoreettinen. Tosin todennäköisyyslaskenta ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini eli eiköhän sittenkin vielä pidetä toivoa yllä. Vaikka väkisin. Edes vähän. Pikkiriikkisen?

19.8.2009

Olen neulonut


tätä samaa jo aivan liian pitkään. Aloitin kesäkuussa. Mutta koska kaikki meni järjestään pieleen, elokuun alussa olin takaisin siinä pisteessä, mistä aloitin. Lanka on kuin unelma, mutta ehkä se oli kesäkeleille vähän liikaa. Lämmintä ja paksua. Sen suhteen alkaa siis jo vähitellen helpottaa. Puikot kuin kaulimet, 12 mm. En olisi ikinä voinut uskoa, miten turkasen hankalaa tuollaisilla koivuhaloilla on neuloa. Niillä varmaan voisi pysäyttää neuvostovalmisteisen tankin tunkemalla ne telaketjujen väliin aivan kuten eräät väittävät halkoja käytetyn talvisodassa kyseiseen tarkoitukseen.



Aloitin siis elokuussa alusta. Koska tällä langalla yksi kerros on noin sentti, purkuhommat eivät ole nyppineet ihan siihen malliin kuin mitä joskus. Mutta ihan oikeasti olen sitä mieltä, että se Hargreavesin täti olisi voinut olla vähemmän suurpiirteinen kirjoittaessaan tätä ohjetta. En ihan oikeasti jaksa innostua, kun ohjeessa sanotaan, että neulo toinen etukappale ihan niin kuin se jo neulomasi, mutta vaan peilikuvana. Eikä puhettakaan, että kerrokset olisi merkitty/laskettu. Ja itse en laittanut ylös, en tietenkään. Toki olette jo huomanneet, että täällä ei mikään järjen takominen ja kokemuksen rintaääni riitä. Samaan ansaan mennään niin monta kertaa kuin on tarpeen. Joka kerta kun vauva karjaisi sillä asteikolla, että hätiin oli riennettävä heti, neule meni purkuun. En enää sohvalle palattuani muistanut, missä oltiin menossa. Next row? Following 4 rows? Now starting with..? Luojan kiitos malli on muuten helppo. Ja tämmöisestä köydenpaksuisesta langasta on tavattoman iisiä jälkeenpäin huonomuistisen laskeskella ja päätellä sitä maagista kohtaa ohjeessa, missä oltiin. Siihen vain menee aikaa, huonolla tuurilla jopa siihen seuraavaan karjaisuun asti. Tahkottuani etukappaleita aikani, homma alkoi sujua. Mutta kieltämättä pyörittelin silmiäni ja huokailin raskaasti päädyttyäni Ravelryn puolella eräänkin neulojan projektisivuille, missä kerrottiin kyseisen rouvan neuloneen tämän saman mallin päivässä. Onnea hänelle.


Neule syntyy yhdestä palasta. Molempien etukappaleiden valmistuttua ne yhdistetään ja jatketaan suoraan takakappaletta niskasta kohti helmaa. Olen päässyt kainaloihin. Enää jokusia kavennuksia ja levennyksiä sekä etukappaleita kiertävän nappilistan viimeistely. Ei pitäisi ottaa kauan, jos en nyt sitten tyylilleni uskollisena töpeksi jossain kohdin tai huomaa virhettä, joka on jäänyt sinne etukappaleisiin. Ohjeen mukaan neuleen nurjasta puolesta tulee oikea puoli; en ole vielä päättänyt, miten itse teen. Neuleen siksak-kuvio näyttää kyllä mielestäni paremmalta oikein neulottuna. Ja jos kumpikaan puoli ei loppusillaan miellytä, saattaapi olla, että puran pois kaiken ja neulon langasta sittenkin sen Wenlan Chian Best Friend Cardiganin, mitä varten Rowanin Big Woolia aikoinani hankin. Siinä on kuulemani perusteella vieläkin leväperäisemmät ohjeet ja errataakin löytyy ihan kotitarpeiksi, joten tämä Kim Hargreavesin Storm kävisi ikään kuin kevyeksi kuivaharjoitteluksi ennen todellista koitosta. Jatkettaisiin samoilla tulilla.

13.8.2009

Sateella



olisi hyvää aikaa keskittyä sisätiloihin. Siivota ja järjestellä paikkoja. Kotimme on kuin hunnilauman jäljiltä. Tähän ei pölyhuisku riitä, tarvitaan raivaustraktori tai ainakin maansiirtokone. Koska en osaa kuljettaa sellaisia, voi olla, että touhu kestää. Aloitin kevyellä kädellä: toin sisälle kimpullisen tuoksuherneitä ja avasin ikkunat sateelle. Heti tuntuu raikkaammalle.

7.8.2009

Ei se voitto, vaan jalo kilpailu..

Mies, joka ehti aamun lehden kimppuun tänään vaimoaan nopeammin, löysi lehdestä uutisen, joka ei hämmästyttänyt tässä taloudessa ketään. Sanomalehti Kalevan mukaan tänä suvena on liikkeellä erityisen paljon ampiaisia, koska kesä on ollut niille otollinen ja ravintoa on riittänyt. Ilmeisesti siis muuallakin kuin meidän parvekkeellamme. Emme jaksaneet enää edes hymyillä. Kalevan mukaan ampiaiset ovat makean perään. Mutta siitä, että niille maistuu erinomaisen hyvin myös erikeeperi, lehti ei mainitse mitään.


Koska olen ilmeisesti melkoinen pässinpää, otin hyvistä vinkeistänne vaarin, ja sivelin erään tietyn kruunun erikeeperin ja veden seoksella. Valitettavasti meillä ei ollut kommenttilootassa puhetta sekoitussuhteesta; aloittelin nykäsmäisesti haarukalla fifty-sixty. Mies kysyi rauhalliseen tyyliinsä illemmalla, miksi rouva oli asettanut kruunun kuivumaan jälleen parvekkeelle. Uskomatonta, mutta totta: parveke kuhisi ampiaisia. Lienee parempi, että jätän ampiaispopulaation kannalta murheelliset yksityiskohdat kertomatta. Toteanpahan vain, että kruunu saatiin sisälle erinäisten vaiheiden jälkeen ilman surisevia. Kruunu kehtasi lerputtaa edelleen. Mies epäili, ettei se ollut vielä täysin kuiva. Koska tämä projekti on mennyt niin kuin on mennyt, katsoin parhaaksi jättää miehiset viisaudet vähemmälle ja sivellä hökötyksen lähes raa´alla erikeeperillä ja jättää keittiön lavuaarin päälle ottamaan yölliset kauneusunet. Ja kas, aamukahvia keittämään mennyt mies sai kunnian ilahduttaa naisväkeänsä kruunulla, joka oli sellainen kuin kruunun pitääkin. Kaikki sakarat terhakasti pystyssä. Se oli hieno hetki. Mutta lyhyt.


Muutama tunti myöhemmin yksi sakaroista valahti alas. Helteen pentele! Voiko se väsyttää liimankin? Vähän myöhemmin sakara sai seuraa. Kruunu lerputti. Pyöräytin harmaita aivosolujani ja yritin ideoida jotain pelastusrengasta. Jos hankkisin jostain Viagraa ja sekoittaisin veteen ja..? Parempaa en enää keksinyt. Alkoi tuntua, että kruunu on parasta valaa betoniin. Vauvaa nukuttaessani sain kuitenkin vielä yhden ajatuksen ja päätin, että se saa olla tämän shown viimeinen näytös. Enempään ei nainenkaan pysty.

Olen jo pidempään epäillyt, että yksi syy kruunun totaaliseen epäonnistumiseen piilee sen liian korkeissa sakaroissa. Leikkasin ne pois. Kaikkien fysiikan ja kemian lakien nojalla luulisi, ettei työ enää yksinkertaisesti voi purkautua kaiken tärkkäämisen ja liimaamisen jälkeen. Tein kruunusta tiaran. Ja nyt sitten huvitan itseäni pohtimalla, että jos filmaisi tiaran ja pistäisi sen ihan pokalla Ravelryyn yhdeksi projektiksi. Ei siinä mitään, mutta ne ohjeet. Mitäpä kirjoittaisi siihen kohtaan "Notes". Meinaan, jos joku haluaisi samanlaisen? Aivan samanlaisen? Several modifications...


2.8.2009

Hyvää ja huonoa

Pyöryläliivi valmistui eli syksy on siis neuletöiden osalta avattu. Tunnelmat ovat ristiriitaiset. Kyseessä on jonkinlainen päänavaus: en muista neuloneeni Novitan ohjeilla sitten niiden päivien, kun Novita-lehti vielä oli Novita ennen vaihtumistaan Modaksi. Yhden mansikkamyssyn muistan virkanneeni Huopasesta ja vielä selvemmin muistan sen voimainkoitoksen, minkä vuosikymmenet itseään salilla treenauttanut aviomies kävi ko. mansikan kanssa, jotta se saatiin venytettyä mittoihinsa. Vaikka siis virkkasin Novitan ohjeilla Novitan langasta. Nyt kävi toisin päin: tuotos on minulle iso, vaikka neuloin kokoa S. Olisi pitänyt tehdä XS. Ja ottaa pienempi puikkokoko. Melkoisen vääntelyn jälkeen olen kuitenkin onnistunut kietomaan pyörylän ympärilleni niin, että siitä pitovaate saadaan.



Toinen asia on kokonaan se, kannattiko tämä työ ylipäänsä ottaa puikoille. Novitan lehtikuvissa varsinkin liivin takaosa, tikkataulupuoli, näyttää tosi kivalle. Mutta itsellä se ei enää olekaan niin kiva. Tuntuu, että vaatteessa on liikaa kaikkea. Kokoa, ympyrää, rengasta, kaulusta ja värejä. Tikkataulu peittyy valtavan kauluksen alle; kuvassa olen nostanut sen ylös ihan vaan kameraa varten. Neuloessa koin kummallisia vaihtuvia tuntemuksia: välillä olin epävarma, voinko ikinä pitää valmista neuletta, välillä olin muka salaa tyytyväinen siitä, etten enää olekaan niin beige ja harmaa ja tylsä ja farkku. Samantyyppinen skitsofrenia on vellonut mielessä myös jakun valmistumisen jälkeen. Tämä on taatusti jotain uutta meikätytön garderoobissa! Tykkään langan kanervan ja horsman sävyistä, samoin vaaleammasta vihreän sävystä; mutta kaikki nämä yhdessä yhdistettynä kerän sisältä löytyneisiin ei niin mieluisiin sävyihin saattavat sittenkin olla pidemmän päälle liikaa. Neule tuntuu kuitenkin lämpöiseltä ja on ehtaa villaa. En voi olla ajattelematta, miltä neule olisi näyttänyt jostain neutraalista yksivärisestä langasta tehtynä. Ensimmäinen positiivinen kommentti on kuitenkin jo saatu. Mies tykkää.


Mitä sanoa yhden neulomiskokemuksen perusteella Purosta? Neuleessa selkäympyrän ympärille neulottava pitkä suikale meinasi paikka paikoin nyppyyntyä jo neulottaessa. Langasta irtoaa hetkittäin kummallista nöftää; ei paljoa, mutta sen verran, että vähän pistää epäilemään. Itse lanka on pehmoisena tietysti suloista neuloa ja homma etenee mallikkaasti. Vaikea uskoa, että tämä villalanka kutittaisi liiemmin ketään. Vain yksi solmu tuli vastaan. Puron vyötteessä oleva kehotus valita saman värjäyserän langat kannattaa ottaa tosissaan, jos raidoitusten on oltava kohdillaan tai edes sinne päin. Jouduin hakemaan yhden ylimääräisen kerän langan loputtua ja se oli todellakin kovasti erilainen kuin jo aiemmin neulomani; siinä oli tuota tykkäämääni vaaleampaa vihreää tosi paljon enemmän. Tosin ainahan värjäyserä kannattaa tarkistaa, langassa kuin langassa. Valmiin neuleen kastelutohinoissa huomasin, että neuleesta lähtee väriä. Vaaleanpunervaa kanervikkoa. Joudun ilmeisesti hautaamaan ajatukseni yhdistää tikkataulu jonakin riehakkaana päivänä valkoiseen paitapuseroon.

Yhdistin neuleen saumat kolmen puikon systeemillä ja pingotin ainoastaan selkäosan ympyrän. Neuleen asettelu siten, että siinä olisi jotakin ryhtiä ja muotoa osoittautui varsin haasteelliseksi. Auki tätä ei voi pitää. Novita-lehden esittämä versio "yhdellä napilla rintojen kohdalta kiinni" olisi ollut passeli meikäläisellekin viime syksynä ja talvena, kun kasvatin vatsaani. Mutta se look on tänä syksynä valitettavan passé. Päädyin vetämään etukappaleet päällekkäin; tämä konsti oli oikeastaan ainoa, jolla sain selkäosaan kertyneen väljyyden edes hitusen vähemmäksi. Aika hyvin se loppujen lopuksi onnistui. Kiinnitykseen virkkasin kaksi rengasnappia, joiden päälle kaivelin nappilootastani vielä pienet violetit napit ikään kuin pisteeksi iin päälle. Valmista tuli. Ja ei kun seuraavaa putkeen.


Pyöryläliivi, koko S
Novita syksy 2009, ohje nro 15
Suunnittelija Arja Viitala
Lanka: Novita Puro, sävy Kanervikko 801
Langan menekki: vajaat 5 ja puoli kerää
Puikot: ympyrä 6, reunakaitale 5,5.