30.6.2009

Projektia pukkaa

Lupasin Hänen Korkeudelleen laittaa tämän kamarin kuntoon ennen synttäreitä.



Synttäreihin on aikaa kaksi viikkoa eli kiire tulee. Huone ei kaipaa onneksi kuin pientä pintaremonttia ja uutta ilmettä, mutta hommaa on siinäkin kylliksi. Ja kun ei voi yötyönä tehdä; neiti Prinsessa tietysti nukkuu kamarissaan. Projekti on jo polkaistu käyntiin. Uusi verhokangas odottaa ompelua, prinsessakatos on mallailtu paikoilleen ja piirustuspöytä kannettu pihalle nauttimaan helteestä.



Pöytä on kulkenut mukanamme kauan. Se on kaupasta uutena ostettu, täyttä puuta. Edellinen kissamme oli erityisen mieltynyt täyspuisiin huonekaluihin. Mitä vanhempi ja mitä arvokkaampi isäntäväelle, sen parempi. Kissa siirtyi autuaampiin maisemiin jo yli kolme vuotta sitten. Sen verran on henkilökunta häntä rakastanut, että raaskii aloitella kynsimisjälkien peittelyä vasta nyt. Ja ei tarvitse keisarin kääntyä uurnassaan; en ihan kaikkia siloittele. Pitäähän ne elämisen jäljet näkyä. Kissankin.



Neiti prinsessa ei halua, että pöydästä tulee "vanhan" näköinen. Olen pohjamaalannut, paikkaillut keisarin tekosia sekä hionut pöydän ja minusta se alkaa näyttää aika kivalta. Olen yrittänyt kääntää neidin päätä, mutta ei, hän haluaa kiiltävän valkoisen tasaisen pinnan. Prinsessoilla ei kuulemma ole kulunutta pintaa. Harmi.

Loppuun päivän puutarhauutinen, suorastaan pommi tämän tasoiselle viherpeukalolle: NE aukeavat!!!!!!!!!! Voi mahoton tätä onnen määrää!

23.6.2009

Sehän on viinirypäle!

Hätäisen mamman pienet sukkelat jatkuvat: tällä kertaa vuorossa vauvan myssy (taas). Ohje on vuodelta 1981 kirjasesta "Vaatteita virkaten" ja jos joku kirjan jostain löytää, niin myssy kuuluu ohjeen numero 7 vauvan settiin. Virkkasin jemmoistani löytyneellä Novita Tennesseellä, jonka sävy on yksi yhteen meidän vauvamme kesähaalarin kanssa. Tarkoitus oli ihan vaan testailla, koska ohjeessa oli omat hämäryytensä. Testi kuitenkin onnistui kotikäyttöön riittävän hyvin, joten enempää en tällä kertaa tällä langalla aio tätä pyöritellä. Testi jää pitoon.


Myssy on yksinkertainen toteutettava. Tähtäsin kokoon noin 42-44 cm. Virkkasin 60 ketjusilmukkaa ideana poskesta poskeen. Jatkoin kirjasta saamallani mallivirkkauksella, joka on seuravanlainen:

1. krs. (oikea puoli) Jätä väliin 4 kjs lähinnä koukkua, "1p, 1ks (kirjassa tämä on 1 kjs), 1p" seuraavaan ketjusilmukkaan, jätä väliin 2 kjs, toista "-" loppuun saakka niin, että viimeiseen silmukkaan tulee 1p.
2. krs. ja kaikki loput kerrokset: 3 kjs, "1p, 1ks, 1p edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan (1ks)", toista "-" viimeiseen silmukkaan asti, johon tulee taas se 1p.

Virkattuani korkeussuunnassa noin 13 senttisen suorakaiteen, päätin molemmista reunoista 10 sentin pätkät ja jatkoin samalla mallivirkkauksella eteenpäin. Kaventelin samalla silmämääräisesti summanmutikassa. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että olisin voinut kaventaa vieläkin reilummin. Alla kuva ennen saumojen liittämistä yhteen:


Kuvassa kappaleen alareuna on siis kasvoja kehystävä osa. Saumojen ompelun jälkeen virkkasin reunapitsin, joka menee tutulla "kiinteä - puolipylväs - pylväs - kaksoispylväs - pylväs - puolipylväs - kiinteä yhteen ja samaan silmukkaan" -systeemillä. Kirjan reunaröyhelö ei ollut makuuni.


Jouduin soveltamaan myös myssyn alareunassa. Kirjassa reuna siistittiin kiinteillä silmukoilla. Koska meidän vauvelillamme riittää takaraivon kaarta, myssy nousi ikävästi ylös samalla tapaa kuin aiemmissa trikookokeiluissani. Virkkasin alareunaan pari kerrosta korottaen ja mataloittaen silmukkaa (kiinteä - puolipylväs - pylväs - puolipylväs - kiinteä) sitä mukaa, missä kohti myssyä liikuttiin. Sivuille kiinteää, taakse pylvästä ja siihen väliin puolipylvästä.



Ohjeessa myssyssä on solmimisnauhat. Virkkasin pylväillä (4 p joka kerroksessa) tuollaisen lepareen leuan alle ja toiselle sivulle läpinäkyvän muovinapin kiinnikkeeksi. A vot! Vauvalla on myssy. Esikoinen kiljaisi riemuissaan lopputuloksen nähtyään: "Mutta sehän on viinirypäle!" Minusta se puolestaan on ilmiselvää "Pieni talo preerialla" - tyyliä. Mutta myssy kumminkin.

16.6.2009

Että voi olla joskus vaikeata

Piti olla hyvä kaava. Helppo- ja nopeatekoinen malli. Tuollaisia pieniä asusteita surauttelee useampia päivässä, jopa kiireinen ihminen. Mutta kun ei, niin ei. Eikä nyt ollut kiinni ajasta, kuten yleensä. Eikä ollut koneen vika. Kaikki muu vastusti. Koettelee kuulkaa luonnon päälle tahkota tällaisten pikkumyssyköiden kanssa päivätolkulla. On meinaan ommeltu ennenkin. Muttei juuri trikoota eikä varsinkaan resoreita. Eikä minkäänlaiseen "kouluttautumiseen" olisi nyt hermoja. Nytkään.


Ajatushan oli hyvä. Meidän vauveliini sai työkavereiltani maailmaantulolahjaksi Metsolan vaatetavaraa, muun muassa kivan pikku myssykän, jota on pidetty aika tavalla. Huomasin Ottobre-lehdessä (1/2004) samantyyppisen kaavan ja suunnittelin tekeväni pari ohuempaa kesämyssykkää ja ehkä yhden hienostelumyssykän vielä päälle. Ensimmäinen myssy oli liian iso. Pistin kaikki viat koon syyksi, enkä huomannut, ettei kaavan mallikaan juuri tyydytä, ennen kuin olin ommellut toisen samalla kaavalla ilman saumanvaroja. Myssykän alaosa oli luvattoman löysä, eikä istunut vauvan päässä. Ei kun hiomaan ja viilaamaan kaavaa. Koska olin kuitenkin ommellut jo pari myssynpohjaa valmiiksi ilman resoreita tein niiden takaosaan alas vähän sisäänottovekkiä testattuani, ettei siitä tule liian kovaa eikä se paina vauvan päätä. Niskasta tuli hyvä, mutta sitten myssy nousi otsalta luvattoman korkealle. Nooh, tuumasin että kesämyssyissä se ei haittaa ja jatkoin töitä. Seuraavaksi tein havainnon, ettei trikoolla niin vain testaillakkaan ompelukoneen applikaatio-ominaisuuksia. Tai testaillahan voi, mutta voi mahoton, miten venyy ja paukkuu. Oli sen verran kiharainen lopputulos, että applikaatiosuunnitelmat heitettiin syrjään.

Ja sitten se resori. Kuinkakohan monta kertaa se pitäisi ommella ja kiinnittää ja purkaa, jotta se sujuisi hyvin ja sen osaisi? Tuntuu, että mikään kertaaminen, toisto tai virheistä oppiminen ei tässä riitä eikä onnistu. Ihan sama venyttääkö kankaita ollenkaan, vähän tai liikaa ommellessa; lopputulos on yhtä surkea. En saa tikkauksia siististi, sillä kangas luistaa paininjalan alta karkuun heti kun irrotan nuppineulan. Ei, en harrasta harsimista - harrastaako kukaan? Pitäisikö minun silittää esimerkiksi nuo myssyn solmimisnauhat muotoonsa ennen ompelua; auttaisiko se tuohon kankaan karkailuun halutusta muodosta pois? Tein paksuja solmimisnauhoja ja ohuita. Rumia molemmat, ohuempi tietysti kätevämpi käytössä. Yritin erilaisilla ompeleilla, vaihdoin tikin pituutta - turhaan.


Tämä projekti söi naista. Tuli trikoolta turpiin kuus-nolla. On selvää, ettei hienostelumyssykkää tällä erää tule. Kaksi kesämyssykkää sain, mutta jälki on kuin olisi ollut ensikertalainen polkimella. Tulos suhteessa käytettyyn aikaan on kelvotonta. Kyllä vauveliini niissä hyttyssuojansa alla pötköttää, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. Eli kokeneemmat, antakaapa vinkkejä trikoon selättämiseksi. Se on selvää, ettei tämä jää tähän. Tämä erä hävittiin, sota jatkuu. Turskatti. Ja jos ette vielä ole tuttuja tämän velhon kanssa, käykääs katsomassa, miten sitä trikoota oikein ommellaan. Siinäpä haastetta!

14.6.2009

Härpäke

Meikätyttö ei KIPpaillut (Knitting In Public) eilen. Ei publiikisti eikä edes privaatisti; niin on mennyt maailma mallilleen. Lopetteli kaulahärpäkkeensä, mutta ei saanut aikaiseksi valokuvaa, jossa värit olisivat näyttäneet edes sinne päin. Niin oli harmaata. Tämä aamu alkoi vielä tummemmissa sävyissä. Piti laittaa valot, että näki keittää kahvit dramaattisesti ukkosen paukkuessa.


Uusi yritys ukkokullan avustamana tuotti tulosta. Kuvissa siis tämän kesäkuun virallinen kesävirkkaus, jolla on outo nimi: Cecily Moebius. Ohje löytyy Inside Crochet -lehden ykkösnumerosta tältä keväältä. Lankana Noro Silk Garden, koska sitä oli valmiina kaapissa sen verran, että pääsin vauhtiin. Myös virkkuukoukku valittiin tieteellisin menetelmin: otettiin se, mikä käteen ekana sattuu ja sattui sitten välikoko 3,75. Norolle koukku oli ehkä turhan nafti, sillä välillä epäilin virkkaavani liian tiukkaa tavaraa. Härpäke pehmeni kuitenkin kivasti lopun kostuttelussa ja pingoituksessa. Koukku ja lanka mätsäsivät sikäli loistavasti, että sain aikaiseksi ihan tuosta vaan summanmutikassa sen tasan seitsemän sentin tähtösen, jota ohjeessa suositeltiin. Saattoi tosin meikäläisen tähtöset venähtää hitusen isommiksi pingoituksessa; ainakin mun härpäke roikkuu alempana kuin lehden mallitytöllä. Tosin noista ei tiedä, miten ne on kuviin aseteltu.



Tuli kiva. Tämä on tämmöinen väsyneen naaman piristys. Mies (miehet?) ihmettelee näitä nykyajan vaatteita ja asusteita. On korkeakauluksisia poolopaitoja, joissa on ihan lyhyet hihat. "Mitä järkeä?" se kysyy. Sitten on niitä, mitä naiset kutsuvat boleroiksi ja joista ei edestä katsottuna näe muuta kuin hihat. Mies kutsuu niitä "hihoiksi". Sitten on housuja, joiden lahjemitta on mallia "highwater" tai "capri". Sama olisi kait pitää shortseja tai naisen hameita. Ja sitten on tämä härpäke. En muuten oikein tiennyt, mitä vastata, kun mies kohteliaasti tiedusteli, että "Mikä tuo nyt sitten on?" Onko tämä kauluri? Ei lämmitä kaulaa tämä, ei. Rintapieli on suojassa, olisiko siis "rinturi"? "Rintapieluri"? Lontoossahan se sanoisivat, että ilmiselvä "cowl" tai "wrap", mutta mitä se on suomeksi? Ja eihän tällä kait mitään elintärkeätä funktiota olemassaololleen ole; onpahan vain kiva asuste ja tyydyttää hetkittäin vaihtelunhaluista vaimoihmistä. Selitäppä se sitten miehelle.

10.6.2009

10.6.

Tänään on pohjoisen puutarhurille maaginen päivä. Vanhan hokeman mukaan kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen uskaltaa istuttaa kukkaset, sisällä kasvatetut taimet ja muut kesäkasvit huoletta ulos; yöpakkasten pitäisi olla näillä raukoilla rajoillakin ohi. Moderni ilmastonmuutoksen oikkujen kanssa painiskeleva tarhuri ei tosin saata olla tämänkään asian kanssa niin huoleton kuin mitä esiäitinsä mahdollisesti olivat. Sen verran on raekuuroja, myrskyjä ja hallanvaaraa lähipäivinäkin nähty ja koettu. Oi aikoja!

Sääennusteita tarkasti tiirailtuani uskalsin luottaa eilen illalla vanhan kansan viisauteen ja jättää vaatimattomat taimi-kasvustoni ensi kertaa yöksi ulos. Jos lapset ja kissa-potilas suovat, tiedä vaikka tuikkaisin ne tänään rohkeasti penkkiin. Sen verran pitää perinteitä ja toivoa vaalia, unohtuvat muuten.

Ja kyllä täällä muutakin on kasvanut kuin honteloita taimia ikkunalaudalla. Meillä on jo jonkin aikaa osattu tämmöinen varvas-temppu. Tempun taitaja ei ole muiden taimiemme tapaan hontelo, pois se meistä! Tätä jos äitee jaksaisi vauvansa tahdissa toistaa, saisi varmaan aika komean pyykkilautavatsan pikapikaa. Korostan sanoja "jos jaksaisi".


6.6.2009

Pientä kesäkivaa

Ostettu rautaa ja napattu naamaankin jo jokunen tabletti. Vitamiinit päälle. Appelsiinit, valkosipulit ja pakasteesta marjoja. Ostettu Noroa. Luulisi kohta löytyvän virtaa vaikka muille jakaa. Jos vain tuo sää antaisi armoa..

Kesään kuuluvat ainakin naistenlehtien mukaan "kesäkäsityöt". Minä aloitin puuttuvan neuletyön tuskassani kesävirkkuun, joka on kummitellut mielessäni jo siitä asti, kun nappasin huhtikuulla kaupan lehtihyllystä matkaani brittiläisen virkkauslehden Inside Crochet. Taisi olla kyseisen julkaisun peräti ensimmäinen numero. Kansikuvan kaulahärpäke näytti kivalle, mutta en ryhtynyt oitis toimeen, koska minulla ei muka ollut mieleistäni lankaa. Viime yönä tuli olo, että nyt justiinsa pitää aloittaa ja kummasti rupesi kaapin uumenista löytymään vaihtoehtoja. Pikkutunneilla puheliain oli Noron Silk Garden sävy 282, joka kuiski itsensä koukulle. Ajattelin alkuunsa, että tästä taitaa tulla sellainen Soilen varoittelema "kunhan jottain", mutta kyllä tätä on vielä päivän valossakin kestänyt tänään katsella. Hain jopa rautatablettien ostoreissulla toisen kerän kyseistä Noroa; jospa tämä tosiaan jalostuisi peräti lopputuotteeksi asti.

Kaulahärpäkeen virkkaus on peruskauraa, siinä ei ole minkäänlaista haastetta kenellekkään. Suosittelen lämpimästi, mikäli malli vain innostaa. Täysin aivoton "kesäkäsityö". Härpäke koostuu riittävästä määrästä tähtiä tai kukkasia, jotka liitetään virkkaamalla toisiinsa. Suomen suvessa tällaiselle "pikkukivalle" löytyy käyttöäkin; näillä keleillä ei kuulkaa kannata rintapieli paljaana juoksennella kesämekkosissa.



Itse lehti ei ollut ollenkaan hullumpi. Löysin siitä pari ehkä-mallia ja yhden, josta ideoimalla voisi saada aikaiseksi jotain. Joskus. Tehdään nyt ensin tämä.

3.6.2009

Valmista

Jos joku on vailla helppoa ja nopeaa kesäneuletta, se voisi olla tämä. Juuri nopeampi ei nimittäin voi olla. Tuumailin neuloessani, että jopa meikäläisen hitaahkolla neulomisvauhdilla tämä Wenlan Chian toppi olisi todennäköisesti valmistunut jopa yhdellä alas istumisella, mikäli aikaa olisi ollut käytössä esimerkiksi kokonaisen työpäivän mitta. Vauhdin takaavat kasikoon puikot ja reikäinen mallineule, jota ei voi syyttää mitenkään vaikeaksi. Pitsikuvio koostuu vain neljän kerroksen toistoista.


Neule valmistui niin sukkelaan, ettei siitä oikein ehtinyt kehitellä edes mitään tuntemuksia. Oikein mukava välipala ja loistava tällaiselle minuutti silloin-toinen tällöin-neulojalle. Ainoat muutokset, mitä ohjeeseen tein, ovat ne samat, mihin monet muutkin tämän topin neuloneet ovat Ravelryn perusteella päätyneet: lisää mittaa helmaosaan sekä vähän viilausta olkaimiin. Toistin mallikuviota helmassa kaksi kertaa enemmän kuin mitä ohje esitti ja korvasin niskaan solmittavat nauhat perinteisillä olkaimilla, jotka menevät takana ristiin. Kuvista päätellen myös olkaimien sijainti on originaaliin verrattuna hivenen eri paikoissa. Sublimen Soya Cotton toimi hyvin, käytin sitä tässä työssä kolminkertaisena saadakseni toivotun tiheyden.

Tea Rose Halter Top, Interweave Knits spring 2007. Lanka Sublime Soya Cotton dk, 7 kerää.
Minulla on jonossa muitakin Wenlan Chian malleja; itse asiassa oli tarkoitus tempaista tähän perään heti toinen hänen suunnittelemansa kesäneule. Suurilla puikoilla saisi äiti-ihminenkin nopeasti valmista, mikä on tietenkin sinänsä erinomaisen mainittava ja tärkeä huomio tässä nykyisessä sähköjänis-elämänvaiheessa. Mutta luulenpa laittavani silti Wenlan-tädin hetkeksi mietintämyssyyn. Tähän näin isojen puikkojen neulejälkeen pitää totuttautua tovi jos toinenkin. Voi olla, että kuvittelen vaan, mutta hivenen on olo kuin isolla emännällä tässä topissa. Ei sellainen pieni eikä siro, mitä en tietenkään missään nimessä ole - päinvastoin, mutta tarvitseeko vaatteen nyt niin alleviivata sitä, että kyllä siinä on sitten niiiin iso ja komea amatsooni. Pitoon toppi nyt kuitenkin joutuu ja jos tähän silmä tottuu, niin ehkäpä lisääkin näitä jättipuikkoneuleita. Talvista ehkä kuitenkin?

Tämän neuleen valmistuttua havahduin kahteen kummalliseen tosiasiaan. Ensinnäkin tälle suvelle on valmistunut nyt kaksi uutta kesäneuletta, vaikka en ole mikään kesäneuleihminen. (Voin kuulla hymistelevää nyökkäilyä; jostain syystä aika harva neuloja innostuu kesäisistä neulemalleista ja neulelehtien kesänumerotkin tuntuvat olevan jotenkin vetämättömiä. Kaikki odottavat The syksynumeroa.) Mutta nyt minulla on siis jo kaksi tällaista pikkuvaatetta. Mistä nyt tuulee? Toinen erittäin outo ja minulle käsittämätön asia on se, että neulekorini on tyhjä. Ei yhtään keskeneräistä työtä ja mikä ihmeellisintä, ei edes yhtään työtä hyppäämässä suoraan puikoille. Lankaa tietysti olisi jemmoissa, mutta inspiraatio antaa odottaa itseään. Pari mallia kummittelee kyllä, mutta juuri niihin minulla ei ole sopivaa lankaa. Ja yhteen harkitsemaani olisi lankaa, mutta tästä kaupungista ei löydy mallin vaatimia 15 mm:n pyöröjä ja nyt pitää vielä muutenkin miettiä näitä Wenlan Chian malleja. Ota tästä nyt selvä. Tämä olotila jos jatkuu, niin saattaapi tulla siellä päässä aika pitkäksi, jos neulepäivityksiä odottelette. Huokaus.