30.4.2009

Hyvä päivä

Kuoveja, lokkeja, västäräkkejä. Taivas täynnä mustavariksia. Kukkivia sinivuokkoja ja lumikelloja, valkovuokkojen nuppuja. Päiväkotien pihoilla alas talviteloilta lasketut keinut ja lasten nauru. Minä vapautin omenapuun jänis- ja myyräsuojista ja järjestin linnuille kylvyn. Onni on tässä.


29.4.2009

Kolme kuukautta

Pienin täyttää tänään kolme kuukautta. Se on vauvan elämässä merkkipaalu, jota odotetaan monessa perheessä. Alkaa kuulemma syntyä elämisen rytmi, joka helpottaa luonnollisesti menojen ja olemisen suunnittelua sekä sitä kautta koko perheen elämää. Koliikin pitäisi loppua, masuvaivojen helpottaa. Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa; lapsi on sairastanut masuaan ja nyt on siis lupa ryhtyä odottelemaan parempia päiviä. Toivossa on hyvä elää.

Koska uusia käden tuotoksia ei ole esiteltäväksi asti, näytänpä päivän teemaan liittyen jotakin viime kuulta. Neuloin varuilta ristiäisiin nuttusen, jolle ei tietenkään sitten itse juhlapäivänä ollut käyttöä. Oli niin kuuma.

Ohje on tämän vuoden ensimmäisestä Modasta, lankana Sublime Baby Cashmere Merino Silk dk ja sitä kului sellaiset puolitoista kerää. Puikot 3,5 ja 4,0 mm. Jos tartutte ohjeeseen, voisin vinkata, että kyseisen mallin koot tuntuivat nafteilta. Tämä on muistaakseni 68 cm, mutta tuntuu siitä huolimatta ahtaalle, vaikkei lapsi vielä niin pitkä olekaan. Leveyttä hänellä kyllä on; söisikö se sitten kokoa. :)

Samasta langasta valmistuivat sukkelasti myös töppöset. Näihin ohje löytyi Modasta 1/2007. Lankaa jäi jemmaan aika lailla; paikallisessa oli langan ostohetkellä vauvaviikot ja kyseistä lankaa tuli rohmuttua kolmessa eri värissä alehintaan.


26.4.2009

Sylvi

Koska tämä kait on pohjimmiltaan käsityöblogi, lienee syytä esitellä viimeisin tuotos.


Sylvi on koskaan ikinä suurin neuleprojekti, jonka olen saattanut loppuun. Yleensä rimakammo on ollut sen verran suuri, ettei ole tullut edes tartuttua tällaisiin haasteisiin. Yllätys oli siis suuri, kun kaikki olikin jopa helppoa ja työ eteni - silloin kun neulomaan ehti - joutuisasti. Aloitin takakappaleesta ja kuten lähes kaikki muutkin Sylvinsä jo neuloneet totesin sen palmikkokuvion lähes addiktoivaksi. Työtä ei meinannut malttaa laskea käsistään. Sen sijaan helmineuleosuus tuotti välillä tuskaa. Hyytymisen merkkejä alkoi leijua ilmassa vasta kun etu- ja takakappaleet olivat valmiit. Vika ei ollut mallissa eikä ohjeessa, vaan elämäntilanteessani. Neljä päivää Sylvin aloittamisen jälkeen meille saatiin perheenlisäystä, eikä hetkiä neulomiseen enää jäänyt siihen malliin kuin aiemmin. Neulomiseen tuli tauko ja hihat piti oikein puristamalla puristaa puikoille.

Viimeisistä neulottavista osista löytyvät myös virheet. Hätäinen hihojen aloitus kostautui lukuvirheenä ja ymmärsin ranneosan ohjeen väärin. Minun Sylvissäni ei siis ole hihansuussa nappeja. Hyvältä se näyttää näinkin. Toiseksi innostuin venyttelemään neuleen selkäpuolelle neulottavia kukan terälehtiä siihen malliin, että alimmasssa isossa kukassa on nyt vain neljä lehteä. Leikitään vaikka, että vaihtelun vuoksi :). Surkuhupaisaa on se, että kun vihdoin pääsisin ulkoiluttamaan Sylviäni kylän raitilla, kesä on käsillä. Islanninvilla ei liene niitä vilpoisimpia aurinkopäivien materiaaleja.. Eli kaappiin odottelemaan syksyä ja koleampia kelejä.




Malli: Sylvi by Mari Muinonen aka tikru

Lanka: Ístex Álafoss Lopi, 11 ja puolikas kerää

Puikot: 6,0 mm




25.4.2009

Kukkasipulien surma

Vainooja jyllää kukkapenkissäni. Myyrä sen täytyy olla. Se juutas on kaivanut pieneen penkkiini useita lapsen nyrkin mentäviä koloja tarkoituksenaan ilmeisesti lähestyä pahaa aavistamattomia sipuleita herkuttelumielellä. Onhan sillä nälkä. Totta kait. Ja talvi oli pitkä ja eväät vähissä. Mutta silti se pirulainen ottaa pattiin! Toissa keväänä joku sen heimoveli katkoi liljan varret sitä mukaa kun varrelle tuli vähänkään mittaa. Keräsi niitä kuin leikkokukkia. Ihmettelin aikani, kunnes eräänä aamuna näin peijakkaan itse teossa. Minkä minä sille mahdan? Kaikki seutukunnan vapaana juoksevat kissat: täällä olisi kukkasipuleilla marinoitua myyräpaistia! Pitikö oma sisäkissa köyttää tuohon penkin reunaan möröksi?

Tämä murhenäytelmä ei kuitenkaan aivan onnistunut pilaamaan päivääni. Oulun(kin) korkeudella saatiin nauttia lämpimästä päivästä ja pihatöissä hurahti tunti jos toinen. Useammassa penkissä pilkistelee keväänvihreää; jopa Jumalan hylkäämässä penkissä on myyrän ketaleen jäljiltä elämää. Jättilaukka, liljat, pioni ja tulppaaniparat - vieläkö on toivoa?


Pionin punaiset alut jaksavat ilahduttaa. Näkyykö tuossa nyt sitä juurenniskaa, josta kukkakirjoissa puhutaan? Pitääkö lisätä multaa vai antaa olla? Joku pioninhoidossani joka tapauksessa mättää, sillä kolmesta yksilöstäni vain yksi on tähän mennessä tuottanut kukkia ja sekin vähänlaisesti. Kaikkea ei valitettavasti voi laittaa myyrän syyksi.:)