22.10.2009

Tulta päin (osa 1)

Ilmassa väreilee odotetun urheilujuhlan tuntu. Se on käynnistynyt: verta, hikeä ja ehkä jopa kyyneliä vaativa sukkamaratooni. Kilpailijana onneton noviisi, jonka ainoat vahvuudet tässä lajissa ovat kova pää ja pässin luonto. Periksi ei anneta. Kun kerran sukat tuli luvattua, ne tehdään. Henkisen valmistautumisen pitäisi olla kunnossa. Rima ei ole onneksi korkealla. Noviisia huojennuttaa, että hän tajusi viime metreillä ennen kisan alkua valita kohteekseen yksinkertaiselta perussukalta näyttävän mallin ilman mitään vääntöjä ja kääntöjä. Yleensä hän huomaa tällaiset asiat vasta jälkeenpäin.


Noviisin fyysinen kestävyys sen sijaan on pienoinen kysymysmerkki. Harjoittelukausi on ollut rikkonainen eikä vammoiltakaan ole vältytty. Noviisin heikoin lenkki, niskan ja hartian seutu, ei pidä pikkiriikkisten silmukoiden tihrustamisesta kaula kenoasennossa eikä sitä, ettei oudon ja uuden edessä aina muista korjata neulomisasentoa, ennen kuin vihlaisee. Haavena on, että homma pääsisi ns. vauhtiin, jolloin noviisi voisi yrittää jopa rentoutua työnsä ääressä. Vielä tällä hetkellä haaveelle suodaan pelkkä ivallinen hymy. Hommasta on tähän asti ollut rentous kaukana. Puutteita on ilmennyt heti alusta alkaen.

Ensinnäkin noviisi on huomannut tarvitsevansa moniteholasit, mikä jo sinänsä yksin pystyy lannistamaan kenen tahansa kisatunnelman. Ne nostaisivat lisäksi sukkaparin hinnan sen verran korkeaksi, että siitä hankinnasta on luovuttu. Toinen ongelma ovat puikot. Huoltoryhmää tästä ei voida syyttää, valintahan on aina urheilijan oma. Tähän lajiin noviisin suosikki, bambupuikko, on osoittautunut liian pehmeäksi. Ensinnäkin tuntuu käsittämättömältä, suorastaan mahdottomalta, neuloa puikoilla kokoa 2,5. Se on kuin parsinneuloilla pistelisi jotain ompelukonelankaa. Melkein huimaa, kun tajuaa, että senttiin sukanvartta tarvitaan kuutisen kierrosta tikuttelua. Hyvä kun riittää. Lisäksi puikot taipuvat. Eivät nyt ihan kuin spagetit, mutta kuitenkin. Noviisi ei ole ikinä ennen katkonut puikkoa, mutta sekin saattaa olla nyt edessä.


Maratoonia tulee tänään iltasella täyteen jo pari vuorokautta ja tavoitteena on, että ensimmäinen neljä senttiä (!) ribbiresoria olisi silloin valmiina. Se on kova tavoite neulontavauhdilla, jossa jokaisen yksittäisen silmukan tekeminen tuntuu kestävän ikuisuuden. On onni, ettei kisasta onnistuttu myymään oikeuksia millekkään televisioyhtiölle. Se olisi ollut kuivakkaa katsottavaa. Sponsori on joka tapauksessa luvannut ensimmäisen etapin jälkeen urheilijalle tölkillisen alkoholitonta mallasjuomaa. Se paitsi virkistää - ainakin hetkellisesti, myös nostattaa maitoa noviisin maitobaariin. Sillä tässä kisassa urheilijan pitää oman tankkauksensa ohella tankata myös erästä toista, joka on oppinut ensimmäisen sanansa. Se lähtee lujaa ja kuuluu vaihtelevasti joko "MAMMAA!" tahi "HÄMMÄÄ!". Ja silloin ei muuten neulota.

13 kommenttia:

  1. Täällä karvaiset ja karvaton kannustusjoukko heittää havuja/mustikkasoppaa maratoonarin reitille!

    VastaaPoista
  2. Onpa noviisilla kauniin väristä lankaa tikuteltavana! Ja upea pöllöpusero tuolla vähän alempana! :)

    VastaaPoista
  3. Silmukka kerrallaan... Tsemppiä! Minusta lanka näyttää samalta jota itse aloin tikutella eilen illalla 2mm:n puikoilla...Mä otankin neulomisen sen verran löysin rantein että on otettava tiukentavat keinot käyttöön!

    VastaaPoista
  4. Hehee - hauska postaus, täällä päässä nauroin ääneen! Onnea suoritukseen vain. Kuvassa vilahtava lanka asettaa myös oman vaikeusasteensa, mutta toisaalta siitä muodostuvia värinvaihtoja on kiva houkutella neulomalla esiin. Silmukka silmukata ne neuleet tehdään kaikki.

    VastaaPoista
  5. Hyvä! Olet aloittanut urakan, tutustumisen uuteen, siitä se lähtee, ura urkenee! Ei muuta kuin hyvä valo, virkeä mieli ja kohta sulla on valmiit sukat.

    Mä olen muuten myös huomannut kohta olevani luku- eikun kudontalasien tarpeessa.. Mä kudon nykyään tavallisilla puikoilla, ne luistaa paremmin eikä tosiaan tarvitse pelätä katkeamista. ;o)

    VastaaPoista
  6. Mammutti: Kiitos sopista ja havuista, molempia tarvitaan.

    Matleena: Kiitos. Ajattelin, että jos kaikki muu on tuskaa, langan väri olisi edes miellyttävä kokemus. Vihreää siis.

    Nasti: Alkaa näyttää, että se 2,0 mm olisi ollut viisainta täälläkin. Sen verran hötöä tuo langan toinen säie; saattaisi valmis sukka kestää tiiviimpänä käyttöä vähän paremmin. Huomaatko, täällä puhutaan jo valmiista sukasta?

    Mari: Lanka ei taida tosiaankaan olla paras näin starttilangaksi. Puikolle tarttuu joko langan musta säie yksin tai ei sitä ollenkaan. Kiitos tsempistä!

    Pirjo-Riitta: Jos poikki menee, ostan tavalliset. Ja jos joskus tarvin vielä ohuemmat puikot, bambuilla en taida uskaltaa. Vaikka tuohan se oman jännityksensä peliin. Saapa nähdä, miten käy..

    VastaaPoista
  7. :-) Onhan se välillä hankalampaakin... Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Muista aina välillä karjahtaa: "havuja perkele!" ja hölskäyttää mustikkamehua rinnuksille niin et ainakaan näytä noviisilta.

    en edes uskalla ajatella 2,5 bambupuikkoja. nehän menisivät poikki pelkästä ajatuksesta.

    VastaaPoista
  9. Soile: Hyvä vinkki! Sen verran on suksen pohjaan jämähtänyt lunta, että havut olisivat tarpeen.

    VastaaPoista
  10. No nyt se on sitten alkanut! Täällä on jo ihan kämmenet hiessä jännityksestä, että kuinka tämä trilleri etenee (oltiin syyslomalla, niin nyt vasta pääsin mukaan). Kiri, kiri...

    VastaaPoista
  11. -sanna- ja Satu: Kiitos! Kaikki kiritys tarvitaan!

    VastaaPoista