20.10.2009

Myöhässä


Viime talvena minulla oli aikaa. Ja tapa tarkistaa aamulla ensimmäiseksi keittiön ikkunasta näkyvä pihlaja. Siellä se istui. Yksinäinen rastas. Kyyhötti pörhöllään kuin puuhun heitetty karvalakki. Liikkui sen verran, että tiesin olevan hengissä. Se oli hyvä pihlajanmarjavuosi. Rastas oli jäänyt apajille, kuvitteli niiden kestävän koko talveksi. Huomasin tarkkailevani muitakin pihlajapuita. Yllättävän monessa talosteli rastas. Minun ei siis ollut ainoa.


Tammi-helmikuussa tuli ongelmia. Enkä tarkoita pelkästään pakkasta. Meidän kulmillemme hyökkäsi tilhiparvi. Valtavalla massalla kuin neuvostoarmeija. Se putsasi pihlajan kerrallaan, vei viimeisetkin marjojen rippeet ja siirtyi sitten seuraavan kimppuun. Minun rastaani taisteli. Se ajoi parvea takaa monena aamuna jo kun minä vasta raottelin verhoa. Mutta se oli yksin. Sen lentäessä vihaisesti säkättäen tilhien perässä osa niistä kävi puun kimppuun. Ajattelin rastaan tarvitsevan apua. Kiiruhdin parvekkeelle kopsuttelemaan mattoa juuri kun tilhet tulivat. Olisin lyönyt kattilan kansia yhteen, jos olisin kehdannut. Mutta ylivoimalle me emme voineet mitään. Puu tyhjeni. Mies aavisti seuraavan liikkeeni. Hän kielsi viemästä viinimarjoja pihlajan oksille. Olin jo käsi pakasteen kahvalla. Rastas katosi.


Tänä vuonna pihlajat jäivät vaille kukkia. Ei marjan marjaa. Enkä ole nähnyt enää rastaitakaan. Talvella ei tarvitsisi hätyytellä nälkäisiä tilhiä. Ei murehtia rastasta. Niin luulin. Tänä aamuna tyhjässä pihlajapuussa istui lintu. Se oli rastas. Teki mieli huutaa sille: "Muut ovat jo kaukana. Lennä perään! Ehkä saisit ne vielä kiinni! Hus!" Miten se sanotaan rastaaksi?

Lumessa siilin jalanjäljet. Kaikki eivät ole vielä huomanneet, että kohta on talvi.

8 kommenttia:

  1. "Miten se sanotaan rastaaksi?" -aivan ihana!

    VastaaPoista
  2. Talvi. Se pistää pienen ihmisen ja elikon ihmettelemään, että kuinka tästä vuodenajasta selvitään... taas. Sama pihlajanmarjaton vuosi on ollut täällä Seinäjoellakin; tilhet vain piipahtivat ja puut olivat jo heti tyhjiä.

    VastaaPoista
  3. Peppiina: Niin, ei ole kirjekursseja näkynyt, että voisi puhutella pihan linnustoa. Tarvetta kyllä olisi.

    Mari: Näin jossain puun täynnä marjoja. Kiinnostaisi kovasti, mistä marjaton välivuosi johtuu. Lataako puu akkuja? Eikö se jaksa useampaa hyvää vuotta perä perää? Linnuille tämä tietää kovia aikoja.

    VastaaPoista
  4. Minä yritin kesällä opetella "sorsaa", kun meillä oli kesäpaikassa kesy sorsaemäntä. Mutta se ymmärsi ihmistäkin. Kun sille sanoi, että mennään, niin perässä tuli.

    VastaaPoista
  5. Pikkusisko: Vähän hienoa! Opettaakohan se poikasilleenkin ihmisten puhetta?

    VastaaPoista
  6. Voi mikä ihana suloinen kertomus! :) Minäkin olen rastaan puolella.

    Mutta toisaalta, täysi pihlaja ja tilhiparvi on aika ilmestys, komea sellainen. Missäköhän tilhet on kun pihlajoissa ei ole marjoja?

    VastaaPoista
  7. Tämä oli ooikein hyvä tarina, osui ja upposi. Itse mietin tänään miksi lokit lensivät parvina kohti pohjoista. olikohan niitten sisäinenkompanssi sekaisin?

    VastaaPoista
  8. Neiti Nimetön: Sanopa muuta. Jos joku biologi lukee, niin tuohon tilhiasiaan vastausta kiitos!

    Soile: Onko sillä suunnalla mitään ruokapaikkoja? Kaatopaikka? Olin aika äimänä, kun mulle vasta kerrottiin, että Oulussa talvehtii lokkeja. Mulle ne ovat sellaisia kesän tuojia. Mutta kuulemma kaatopaikoilla niitä kärvistelee varisten ja naakkojen kanssa. Kovia kavereita.

    VastaaPoista