17.9.2009

Välipala

Käytin taloutemme junioriosastoa maastolenkillä. Samalla tuli otettua muutama "taide ja jazz" -henkinen kuva. Kuvattavana välipala, joka osoittautui aivan liian pieneksi.



Kaulakorun ohje on Erika Knightin kirjasta "beads & buttons - 25 simple jewellery projects to instruct and inspire". Opus tarttui matkaani Oulun Akateemisesta joskus edellisen vuoden puolella. Tämä on ensimmäinen siitä toteuttamani malli eikä varmaankaan jää viimeiseksi. Sen verran kivaa oli. Ainoa, mikä kismittää, ovat langan väriset helmet. Korun kahdessa suurimmassa kukassa on yhteensä kahdeksan helmeä; tuskin huomasitte niitä? Näyttävät kivoilta, kun valo osuu niihin, mutta eihän sitä aina voi ihminen sijoittua wattien loisteeseen. Nappasin esikoisen helmijemmoista muutaman kirkkaamman helmen keskikokoiseen kukkaseen ja se toimii nyt tämän korun katseenvangitsijana. Ohjeessa koruun kiinnitetään paljetteja, helmiä ja vaikka mitä ihanaa, mutta minun paljettini eivät oikein väriensä puolesta natsanneet, siksi tällainen naturellimpi ratkaisu.


Kiinnityssysteemi on kiva. Kiinnitysnyöreihin renksu toiseen ja nappi toiseen. A vot.


Joo, tein toisenkin välipalan. Ja näitä voisi tehdä vaikka kuinka. Suunnittelin jo hetken väkertäväni välipalan toisensa jälkeen pukinkonttiin, kunnes tajusin, etteivät lahjan mahdolliset saajat ehkä ole niin innostuneet samanlaisesta tyylistä kuin meikäläinen. Tai ovat väärää sukupuolta. En lannistunut. Ideoin hetken samalla systeemillä tehtäviä hiuspantoja, huiveja, kravatteja ja pidempiä kaulakoruja, rannerenkaita, korvakoruja.. Mopo meinasi jo karata, mutta kerrankin hillitsin itseni.


Sen verran olen jälleen lähentynyt tuloillaan olevaa sukanneulontaa, että sotkin jo ensimmäisessä välipalassa käytettyä Marks & Kattensin pellavalankaa Noron sukkalankaan. Ensimmäinen tuntuma siis otettu. Molemmat langat voidaan pistää mukaan lankadieettiin; vahinko vain, ettei näihin kulunut lankaa juuri yhtään. Liian pieniä välipaloja siis siinäkin suhteessa. Tähän kakkoseen en muuten laittanut helmiä laisinkaan. Ajattelin, että annetaanpa värin puhua.

9 kommenttia:

  1. Aivan ihana! Tuo vihreä erityisesti! Minä tykkäisin! Namu välipala.

    VastaaPoista
  2. Eikö ole kumma juttu kun tekee jotain pientä kivaa, kuten vaikka tämmösiä kaulakoruja, niin niitä sitten pitää syytää pari ziljardia noin niinkuin alkajaisiksi. Siis oikein pystyttää tehdas, jossa mopo karkailee milloin mihinkin suuntaan. Allekirjoitan tämän taudin omalla kohdallani täysin.

    VastaaPoista
  3. Onpa kivan näkönen...tykkään tuosta epäsymmetriasta. Jos löydän passelia lankaa, niin saanko apinoida?

    VastaaPoista
  4. Satu: Vihreä on minunkin suosikkini. Pelkkä pellava kaipaa jotakin, saatan vielä joskus parannella sitä.

    Soile: Niin se on, kumma juttu. Tällä kertaa olen tyytyväinen itseeni; itsehillintä ei ole kovin tuttu vieras meillä.

    Amelie: Anna mennä vaan. Hommaa tarpeeksi napakka lanka, paksuutta tai jäykkyyttä saisi olla. Ja liian pieni koukku, mulloli jotain 2. Kukat ja pylpyrät ovat kiinni toisissaan muutamalla löysällä neulanpistolla niin, että ne pystyvät hivenen liikkumaan suhteessa toisiinsa.

    VastaaPoista
  5. Kerrassaan hienoja. Pikkuisen piti siristella helmien paikantamiseen, mutta nayttaa toimivan ilmankin (vai enko siristellyt tarpeeksi alimmaisia kuvia katsellessa?).
    Vai kravatti. Heh. Siina tarvittaisiin jo hieman huumorintajuisempaa urosta. Mista niita loytyy?

    VastaaPoista
  6. Hanna: :)

    Elena: Vihreässä ei ole helmiä. Ilman toimii. Jaa-a. Mitähän tuo oma mies sanoisi..

    VastaaPoista
  7. Hienoja koruja! Mä pidän erityisesti tuosta pellavaisesta ja pienieleiset helmet toimii musta hienosti, pieni erikoisefekti jonka huomaa vain kun valo osuu oikeassa kulmassa, kaunista!

    VastaaPoista
  8. Hilja: Kiitos. Se on tosiaan sellainen vähäeleinen versio, mutta toimiva mun mielestä. Käyttöön päätyvät molemmat.

    VastaaPoista