13.9.2009

Rehellistä puhetta


Satu. p ja Soile järjestivät minulle melkoisen synttäriyllätyksen. Minua on palkittu. Ihan eka kertaa. Koska aina on olemassa se hienoinen mahdollisuus, että ensimmäinen saattaa jäädä myös viimeiseksi, lienee parasta ottaa palkinto vastaan asiaan kuuluvin seremonioin eli kertoa itsestään kymmenen totuutta. Harmi, etten osaa lisätä blogiini fanfaareja ääniefektiksi. Nyt olisi tilaus sellaiselle.

1. Vaikka olen isokokoinen, isoääninen ja varsin suulas, minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia kadota tapettiin. En tykkää olla framilla. En, vaikka töissä pitääkin.

2. Tykkään puista. Minusta on kurjaa, ettei enttejä enää ole. Niille olisi huutava tarve. Haaveilen matkasta Sherwoodin metsään. Viettäisin siellä hyvän tovin kaulailemassa puita ajalta, jolloin Nottinghamissa vielä oli sheriffi. Eräs metsän vieressä nykyään asuva Ravelry-tuttavani kertoi, ettei metsässä piileksi enää iloisia veikkoja. Sinne uskaltaapi mennä arempikin naisihminen.

3. Hoen miehelleni, että olen rauhallinen ja leppoisa ihminen. Todellisuudessa minussa on myös se pimeämpi puoli. Varsinkin väsyneenä minusta tulee todellinen der überkommendant.

4. Pystyn katsomaan elokuvissa ja telkkarista minkälaista tuubaa tahansa, jos aihe liittyy mitenkään historiaan. Tuijotan lavastusta, puvustusta ja ajankuvaa. Mitä enemmän miekkailua, sen parempi.

5. Elän menneisyydestä. Kirjaimellisesti. Saan palkkani siitä, että tiedän siitä edes vähän.

6. Kauneudenhoitoni - vai pitäisikö puhua jo konservoinnista? - kivijalka ovat pinsetit. En ole aivan varma, mutta luulen, että jos jättäisin kulmani nyppimättä, kulmakarvani kasvaisivat yhteen. Olisin ilmetty pysähtyneisyyden ajan neuvostojohtaja Leonid Breznev. Olen lukenut, että jossain päin eteläistä Eurooppaa naisten yhteenkasvaneita kulmakarvoja pidettiin sangen eroottisina 1300-luvulla. Harmillista, että siitä on niin kauan. Minulla olisi saattanut käydä hyvä viuhka.

7. Olen jouluihmisiä. Tai paremminkin joulunodotusihmisiä. Aattona ei tunnu enää miltään.

8. Kävin joskus ampumassa jousiammuntaradalla. Sen harrastuksen elvyttäminen saattaisi tehdä hyvää. Minusta jousiammunta on vähän zen. Ja zeniä minulla ei ole koskaan ollut liikaa. Päinvastoin.

9. En pidä hämähäkeistä. Ymmärrän niiden tarpeellisuuden puutarhassa, mutta sisätiloissa ne ovat kauhistus. Mikäli mies on kotosalla, hän poistaa pitkäkoivet päiviltä tai kuljettaa ulkosalle. Kuten eilen. Miehen kiikuttaessa hämähäkkiä kohti vessanpyttyä esikoinen kysyi: "Tuliko vainaja?"

10. Nauran harvoin vitseille. Tykkään enemmän arjen komiikasta. Ja brittihuumorista. Kuivana, kiitos.

Palkintoa saisi jakaa eteenpäin peräti kymmenelle. Mahdoton tehtävä tuollainen valitseminen. Napatkaa tästä itsellenne, jos haluatte kaivella luurankojanne meidän kaikkien muiden iloksi. Kuka tahansa toden puhuja. Palkitsen kuitenkin kaksi timanttia, jotka antavat blogeissaan meille muille paljon itsestään. Aina kuulas, herkkä ja ihastuttava Tanja, jossa piilee aimo annos voimaa ja värejä. Puhumattakaan poroneidistä. Tai Tanjan kuvista. Ja himalainen. Että osaa ihminen tarjota ajattelemisen aihetta miltei joka postauksessa. Jäädä kaihertamaan. Miten se on käytännössä mahdollista? Mystinen nainen. Ottakaa tai jättäkää. Jakakaa edelleen tai olkaa jakamatta. En vedä hernettä nenääni. En tästä.

Sen sijaan olin vetää jotain nenääni siitä, etten saanut liitettyä palkinnon kuvaa postaukseeni. Palkinnon nimi on Honest Scrap ja kuvaa siitä voi ihailla vaikkapa palkinnon minulle myöntäneiden blogeista. Täällä näette vain syyshortensiaa. Sori.

11 kommenttia:

  1. No ei tartte ihan 1300-luvulle asti mennä, miten olis Frida Kahlo? Sellaisena harmaana versiona :D

    ja väsyneenä ja varsinkin lisäksi nälkäisenä kenestä tahansa kuorituu palavasorkkainen sarvipää.

    VastaaPoista
  2. Soile: Harmaa Frida Kahlo? Onnistuu, jos ei tartte maalata tauluja. Ja sorkat ovat tulessa aika usein täällä.. :)

    VastaaPoista
  3. Tahtoo myös Sherwoodin metsään. Tänään kävi korvikkeeksi lähimetsä, jossa oli kyllä aika hyvä tunnelma. Isoja vanhoja puita, täydellinen hiljaisuus ja paljon suppilovahveroita.

    VastaaPoista
  4. Tytti: Kuulostaa hyvältä. Hiljaisuutta olisi nyt tarvis.

    VastaaPoista
  5. Niin kauniisti sanot minusta, että ihan häkellyn. Kiitoksia paljon!

    Meissä on hyvin jotain samaa ja jotain erilaistakin :) Tuossa ensimmäisessä kohdassa olen kokolailla erilainen - pieni ja vaatimattoman näköinen, mutta mieluusti äänessä, esilläkin. En halua, enkä helposti katoakaan tapettiin :)

    Minäkin tykkään puista, ja metsistä ja metsiköistä varsinkin tykkään. Oli ihan kauhistus ja järkytys, kun unelmataloni viereinen metsikkö ja kallio oli räjäytettä, ja nyt siihen aletaan rakentaa. Miksi juuri siihen hienoon paikkaan!! Ja miksei kalliota räjäyttämättä - no jo luulen tietäväni - se on kalliimpaa. Ahdistaa tuollainen.

    Ja tuossa huumorihommassa ihan sama juttu. Arjen komiikka on ihan hassuinta. Ja mulla ihan sama - melko kökkö täytyy historiallisen draaman olla, että minä en sitä jaksaisi katsoa. Ei tule heti edes mieleen sellaista.

    Taidanpa osallistua.

    VastaaPoista
  6. Tanja: En ole koskaan ymmärtänyt ympäristön turmelemisessa sitä, että uusille asuntoalueille - varsinkin kovan rahan sellaisille - oikein hakemalla haetaan upeita alueita. On kalliota, luontoa, rantaa, puita, elämää. Ja sitten tuhotaan se, että saadaan ne talot pystyyn.

    Jään odottamaan, josko ehdit miettiä totuuksia.

    VastaaPoista
  7. Hei sinä Sherwoodin miekkaileva Leonid! Täällä Leonid-kaimasi ilmoittautuu (viimeksi siistin kulmakarvani karusti saksilla, kun en jaksanut nyppiä, mun ei kasva yhteen, ne kasvaa korvia kohti, pelottavaa ;-)

    Nämä oli niin kivoja juttuja lukea sinusta, ihanaa sitä arjen komiikkaa, josta myös pidän. Häpeilen aina sitä, kun en osaa nauraa vitseille oikeassa kohdassa, olen kai liian hidastajuinen, mutta kaikenlainen muu hauskuus huvittaa aina.. ne arjen jutut, joihin törmää.

    Voi voi, vai mystinen :) etsin kyllä myös zeniä ja fengsuita ja muuta, mutta vielä sitä ei ole kovin paljon tarttunut matkaa. Silti yritetään.

    Kiitos sinulle, osallistun mielelläni, maanantai on tällaiseen paras!

    VastaaPoista
  8. himalainen: Sinähän sissi olet, kun saksilla leikkaat :D. Ihana tavata kohtalotoveri! Enempää karvaisia ei ole ainakaan näissä kommenteissa ilmottautunut, liekö ollaan ainoat.

    VastaaPoista
  9. Juuh, on täällä muitakin joilla kasvaa karvaa! Vaikka olen todelliselta väriltäni varsin vaalea, muodostuisi kulmistani luonnotilaisina vääjäämättä mielikuva bulgarialaisesta talonpojasta. Taikkas siitä edesmenneen Kirppari-ohjelman miespuolisesta juontajasta, jonka sanat aina valuivat ohi, koska keskittymiseni kohdistui sinnikkäästi hänen kasvokarvoitukseensa.

    VastaaPoista
  10. Himalaisen luota paukautin paikalle, ensimmäistä kertaa. Hersyvää! Puista pidetään täälläkin ja rutisevan kuivasta, mustastakin huumorista. Ja parin postin takaisesta myssystäsi tykkään kans!

    VastaaPoista
  11. TiinaK: No niin, alkoihan meitä löytyä! Minäkin olen luonnonoikku: vaalea(hko), mutta ripsiä ja kulmia ei tarvitsisi juuri maalata, jos ei haluaisi. Tummaa on. Tuo huomion kiinnittyminen vääriin asioihin voi olla joskus kiusallista, joskus huvittavaa. Menee tärkeitä asioita ohi. :)

    maijja: Kiva, kun löysit. Taidan poiketa vastavierailulle sinne sinun luoksesi.

    VastaaPoista