11.9.2009

Hiiviskelyä

Olen tuskaillut värien kanssa täällä ennenkin. Enää en tuskaile. Kait se on tunnustettava, että muutos on tosiasia. En ole koskaan liiemmin välittänyt violetista, lilasta. Paitsi puutarhassa. Sininenkin vähän hankala. Lankojani inventoidessa löytyi violettia sukkalankaa ja voi miten se oli ihanaa. Tämän kesän eniten pidetyt tunikat sinisiä. Ja olen tuijottanut silmäni kipeiksi kuvia, joissa lilan eri sävyt tunnelmoivat. Se on hyvä asia.



Ja sitten on tämä keltainen. Ikiaikainen inhokkini. Ja katsokaa nyt, mitä kuvia olen repinyt lehdistä itselleni inspiraatioksi! Minulla oli jemmassa myös keltaista lankaa; seiskaveikkaa. Ei aavistustakaan, mistä se on peräisin. Ja vaatehuoneen viikatuista vaate- ja kangaspinoista keltaista pilkahtelee kuin auringon säteitä. Löytyi keltainen värinappikin! Jotain on selvästi tekeillä. Hiiviskelen hitaasti kohti värejä. Olenko jatkossa vähemmän yksioikoinen, yksisilmäinen, mustavalkoinen? Vähemmän harmaa? Vai enteileekö tämä taas jotain hetkellistä kotkotusta, josta palataan jokunen euro köyhempänä takaisin virkamiesmäiseen värittömyyteen, ruotuun? Mitä ihmettä minä teen siitä neljästä kerällisestä loistavan keltaista lankaa?

8 kommenttia:

  1. Hmm... Jotain on siellä tekeillä selvästi! Mä olen myös inhonnut aina lilaa ja violetin kaikkia sävyjä. Niihin en ole ihastunut vieläkään. Muista väreistä olen kuitenkin aina pitänyt ja yhdistellytkin niitä aika rajusti/folkloretyyliin (kumpi nyt sitten kuulostaakaan paremmalta). Viime vuosina on taas värimakuni tasoittunut ja harmaan kutsu on tuntunut voimakkaimmin... Kaipa se värinkapuun vaihtelu on ihan normaalia? Tee siitä keltaisesta langasta vaikka supermuhkea huivi, sitä voi käyttää silloin kun on oikein auringonkaipuu pimeänä syksyaamuna?

    VastaaPoista
  2. No teet tietysti huivin. Värejä tulee ja menee, varminta ilotella asusteilla. :)

    VastaaPoista
  3. Tuliskos siitä keltaisesta torkkupeitto, jonka alla uni kaikkoaa eikä enää nukuta.. ;o))

    VastaaPoista
  4. Violetti on (taas vaihteeksi) minunkin lempparivärini ja mikäs väri pienenä ripauksena sen kaveriksi. Keltainen tietysti! Ja parhaat raamit noille väreille on harmaa. Tietysti! Ihmisen mieli on muuttuvainen, ja ennen kaikkea nais-ihmisen!

    VastaaPoista
  5. Minäkin mietin, että värit, tapa pukeutua tai jopa sisustaa taitavat olle aika paljon tunnelmakysymyksiä. Ja kun ihminen muuttuu, kasvaa jne. tunnelmat ja tilanteet pukkaavat vaihtumaan toisiksi. On siis joku värikkäämpi vaihe menossa. Harmaa tuskin kaikkoaa mihinkään. :) Muhkea huivi kuulostaa hyvälle!

    VastaaPoista
  6. Sulla on selvästi se värikkäämpi vaihe tulolaan. Mulla tulee joka syksy ja kevät joku uusi suosikkiväri. Musta on mun ykkös vaatetusväri aina, mutta sisustuksessa en sitä kotonani koskaan käytä. Murretut värit ei käy mulle ollenkaan vaatetuksessa, mutta sisustuksessa taas sitten niistä tykkään kovasti. Mieli muuttuu värien suhteen ja kyllä se ikäkin kai tekee tehtävänsä.

    VastaaPoista
  7. No sinä teet niistä tietysti sukat. Jos ne hyppivät liikaa silmille piilotat ne farkunlahkeiden alle. ja sitten värikkäämpänä päivänä annat niiden loistaa.

    VastaaPoista
  8. satu.p: Minullakin musta oli pitkään vaatteissa se ainoa oikea. Omat värini ovat sangen vaatimattomat ja jossain vaiheessa rupesi tuntumaan, että musta syö niitä entisestään. Olen koettanut etsiä värejä, joissa olisi kotoisa olla, mutta jostain syystä se on hankalaa. Harmaa ja ruskea ovat uudet mustani. Niin ja se ikä..

    Soile: Hyvä ajatus! Erittäin!

    VastaaPoista