19.8.2009

Olen neulonut


tätä samaa jo aivan liian pitkään. Aloitin kesäkuussa. Mutta koska kaikki meni järjestään pieleen, elokuun alussa olin takaisin siinä pisteessä, mistä aloitin. Lanka on kuin unelma, mutta ehkä se oli kesäkeleille vähän liikaa. Lämmintä ja paksua. Sen suhteen alkaa siis jo vähitellen helpottaa. Puikot kuin kaulimet, 12 mm. En olisi ikinä voinut uskoa, miten turkasen hankalaa tuollaisilla koivuhaloilla on neuloa. Niillä varmaan voisi pysäyttää neuvostovalmisteisen tankin tunkemalla ne telaketjujen väliin aivan kuten eräät väittävät halkoja käytetyn talvisodassa kyseiseen tarkoitukseen.



Aloitin siis elokuussa alusta. Koska tällä langalla yksi kerros on noin sentti, purkuhommat eivät ole nyppineet ihan siihen malliin kuin mitä joskus. Mutta ihan oikeasti olen sitä mieltä, että se Hargreavesin täti olisi voinut olla vähemmän suurpiirteinen kirjoittaessaan tätä ohjetta. En ihan oikeasti jaksa innostua, kun ohjeessa sanotaan, että neulo toinen etukappale ihan niin kuin se jo neulomasi, mutta vaan peilikuvana. Eikä puhettakaan, että kerrokset olisi merkitty/laskettu. Ja itse en laittanut ylös, en tietenkään. Toki olette jo huomanneet, että täällä ei mikään järjen takominen ja kokemuksen rintaääni riitä. Samaan ansaan mennään niin monta kertaa kuin on tarpeen. Joka kerta kun vauva karjaisi sillä asteikolla, että hätiin oli riennettävä heti, neule meni purkuun. En enää sohvalle palattuani muistanut, missä oltiin menossa. Next row? Following 4 rows? Now starting with..? Luojan kiitos malli on muuten helppo. Ja tämmöisestä köydenpaksuisesta langasta on tavattoman iisiä jälkeenpäin huonomuistisen laskeskella ja päätellä sitä maagista kohtaa ohjeessa, missä oltiin. Siihen vain menee aikaa, huonolla tuurilla jopa siihen seuraavaan karjaisuun asti. Tahkottuani etukappaleita aikani, homma alkoi sujua. Mutta kieltämättä pyörittelin silmiäni ja huokailin raskaasti päädyttyäni Ravelryn puolella eräänkin neulojan projektisivuille, missä kerrottiin kyseisen rouvan neuloneen tämän saman mallin päivässä. Onnea hänelle.


Neule syntyy yhdestä palasta. Molempien etukappaleiden valmistuttua ne yhdistetään ja jatketaan suoraan takakappaletta niskasta kohti helmaa. Olen päässyt kainaloihin. Enää jokusia kavennuksia ja levennyksiä sekä etukappaleita kiertävän nappilistan viimeistely. Ei pitäisi ottaa kauan, jos en nyt sitten tyylilleni uskollisena töpeksi jossain kohdin tai huomaa virhettä, joka on jäänyt sinne etukappaleisiin. Ohjeen mukaan neuleen nurjasta puolesta tulee oikea puoli; en ole vielä päättänyt, miten itse teen. Neuleen siksak-kuvio näyttää kyllä mielestäni paremmalta oikein neulottuna. Ja jos kumpikaan puoli ei loppusillaan miellytä, saattaapi olla, että puran pois kaiken ja neulon langasta sittenkin sen Wenlan Chian Best Friend Cardiganin, mitä varten Rowanin Big Woolia aikoinani hankin. Siinä on kuulemani perusteella vieläkin leväperäisemmät ohjeet ja errataakin löytyy ihan kotitarpeiksi, joten tämä Kim Hargreavesin Storm kävisi ikään kuin kevyeksi kuivaharjoitteluksi ennen todellista koitosta. Jatkettaisiin samoilla tulilla.

10 kommenttia:

  1. Eikös olekin virkistävän rentoututtava tämä neulomisharrastus?

    Olivian ohjeessa on kans yksi kohta jota on nyt useampaan otteeseen pohdittu, mietitty, ihmetelty, tankattu, eilen oikein miesvoimien kera. Ehkä se on liian yksinkertaisesti sanottu siinä ohjeessa kun ei mene jakeluun...tehdään jotain jotenkin, jospa se sitten siitä.

    VastaaPoista
  2. Voi vinde! Neule näyttää herkulliselta. Itselläkin olisi kamala vimma jo neuloa jotain mutta lapsen kipeydyttyä olen vain hyysinyt nuppua. Ja hokannut että vaihdan kirjastohuoneen- ja lapsen huoneen paikkaa ( yläkerran sekopää huutaa nielu suorana harva se ilta ja pojan huone on rappujen vieressä. Joten vaihtoon menee. Se tarkoittaa myös huoneen ja kaikkien kirjahyllyjen maalaamista.
    Mutta tällä hetkellä keskityn ihailemaan muiden neulontatuloksia. Ja niitä tarinoita.

    VastaaPoista
  3. hih,tosiaan virkistävän rentouttavaa on. Nuo Hargreavesin ohjeet - oikeastaan myös kaikki Rowanin ohjeet on raivostuttavia: tosi hassusti kerrottu kaikki olennaiset kavennukse rivitihetyden - vaan ei senttien mukaan. Jne, jne. Joten tsemppivä. Big wool on varmasti vaivan arvoinen lanka, ja malli näyttää just sellaiselta, mitä tulisi näin kelien viilettyä pidettyä..

    VastaaPoista
  4. Hyvin kirjoitettua ohjetta ei voi liikaa kehua. Tämä ei vissiin ole sellainen...
    Lykkyä jatkoponnisteluihin.

    VastaaPoista
  5. Kyllä blogimaailma on ihmeellinen paikka: sieltä saa tukea ja lohdutusta hätään kuin hätään. Tämä taitaa olla eka Hargreavesini, koska muistikuvaa tällaisesta takkuamisesta häneen yhdistettynä ei ole. Ja kommenteistanne päätelleen se on jonkinlainen tavaramerkki; sen verran ylimalkaisuuden vaivaa tuntuu teidänkin kohdallenne kasaantuneen.:) Hyvin kirjoitettuja ohjeita osaa arvostaa tämän jälkeen entisestään, todella.

    VastaaPoista
  6. On siellä taas päästy vauhtiin. Luen ma! Että osaat vääntää naaman hymyyn. Että haloilla oikein kudotaan. Toivottavasti et saa tikkuja kätösiin.

    VastaaPoista
  7. Voi odotan innoissani tulosta! Pahkun suorastaan kateudesta, kun pystyt kuitenkin noinkin ympäripyöreitä ohjeita lukemaan. Haaveilen villatakeista, kyllä monikossa.

    Ja löytyi se lipas tuolta ;-)

    VastaaPoista
  8. Kaunis olisi malli kyllä juu, mutta pistää hieman epäilemään, kun en omaa samanlaisia hermoja ja kestäväisyyksiä kuin sinä. Vahvasta langasta olisi välillä hauska neuloa, mutta käteni rasittuvat suurilla puikoilla aivan eri tahtiin kuin tikutellessa 2.5millisillä.

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä vaan "tahkoamiseen". Mulla neulomukset tahkoaa ihan muuten vaan tällä hetkellä, ei vaan huvita. Tulossa olisi kiva malli ihanasta langasta, saa nähdä milloin valmistuu...

    VastaaPoista
  10. Lissu: Tuota en tullutkaan ajatelleeksi: tikkuja! Sitä sietää varoa! :)

    himalainen: Minullakin on mielessäni villatakki, jota en löydä kaupoista enkä neuleohjeissakaan ole vielä tullut vastaan. En luota kykyihini niin, että ryhtyisin säveltelemään itse. Villatakit ovat kyllä mainio keksintö.

    Merruli: Olet oikeassa tuosta rasittumisesta. Hartiat ovat neulomisen jälkeen aika jumissa; sekä puikot että yhtenä kappaleena tehtävä työ painavat. Onneksi kohta valmista!

    Tytti: Haa, teiltä sisiliskossiskoksilta tulee aina pelkästään kuolattavia töitä! Tauko on joskus paikallaan, kyllä se syksy saa sinunkin sormesi taas syyhyämään. Eli täällä jäädään odottelemaan aikaansaannoksiasi!

    VastaaPoista