22.8.2009

Aloitteleva omenatarhuri ihmettelee


Milloin omenat ovat kypsiä poimittaviksi? Ihan idioottikysymys. Tiedän kuulostavani tampiolta, mutta siitä huolimatta uskallan tunnustaa, että tuo kysymys on vaivannut minua viime aikoina melko lailla. Kyse on kääpiöivästä omenapuustani, jonka viime syksyinen yksi ainoa hedelmä ei aiheuttanut tällaisia ongelmia. Se putosi, kun aika oli kypsä. Omenasta en tiedä. Ihmettelin ihka ekaa omppuani niin pitkään ja hartaasti, että se ehti mennä huonoksi.


Tänä syksynä minulle on tarkistettujen laskelmien mukaan tulossa kymmenen omenan sato. Pari niistä on kovasti punastunut viime päivinä ja lähes tulkoon kaikilla muillakin on ainakin aavistus punaa poskillaan. Milloin omenat ovat piirakkakelpoisia? Vähän nolona näpyttelin Googleen hakusanoja ja katsos peijakas, sieltähän löytyi pitkä luettelo vinkkejä omenatarhureille otollisen h-hetken tunnistamiseksi. Me pienviljelijät emme selvästikään ole ollut ohjeistusta laadittaessa aivan päällimmäisinä asiantuntijoiden mielessä. Asia on nimittäin niin, että omena on kypsä, kun:

- puun alle alkaa ilmestyä pudokkaita
- irroitat kokeeksi muutamia omenoita ja huomaat, että ne irtoavat helposti oksasta
- paloittelet muutamia omenoita kokeeksi ja huomaat hedelmän mallon, värin ja maun muuttuneen
- paloittelet muutamia omenoita kokeeksi ja huomaat siementen muuttuneen ruskeiksi
= kun yllä olevat kohdat täyttyvät, omenat ovat valmiita poimittaviksi.


Seuraa matemaattinen tehtävä: jos nyt menisin ja irroittelisin ja paloittelisin omenasatoani ohjeiden mukaan ja huomaisin, että ehei, eivät vielä ole äidin silmäterät ja nuppuset ihan valmiita mamman omenapiirakkaan, että odotellaas vielä tovi, niin moneenko omenapiirakkaan omenoita mahtaisi testauksen jälkeen riittää? Jos joku haluaa laudatur-tason mietittävää, voisin vaikka muistuttaa, että omenoilla on tapana kypsyä eri aikaan. Käytännössä todennäköisyys sille, että saisin yhtäaikaa piirakan vaatiman määrän kypsiä omenoita omasta puustani lienee siis aika teoreettinen. Tosin todennäköisyyslaskenta ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini eli eiköhän sittenkin vielä pidetä toivoa yllä. Vaikka väkisin. Edes vähän. Pikkiriikkisen?

6 kommenttia:

  1. Silloin kun asuin talossa missä oli piha, ja pihalla kasvoi iso vanha omenapuu, napsin omput maasta ( jos olivat hyvässä kunnossa ) ja ne jotka irtosivat helposti käteen.

    VastaaPoista
  2. Omenistasi on jo nyt suuri SILMÄN ilo. Mitähän jos kipaisisit/pyytäisit jota kuta kipaisemaan torille/lähimarkettiin ja ostaisit samantyyppisiä ja tekisit niillä vertailevan tutkimuksen. Tuloksia voisit sitten vertailla omiin kullannuppuihisi. Tai voisithan aina tehdä kotiseuturetken alueen pihoihin. Löytyisikä sieltä omppuja pudokkaina jne... Venkula kirjoittaa mukavasti arkisista TIETEELLISISTÄ ongelmista. Löytyisiköhän häneltä apua?

    VastaaPoista
  3. Tässähän sitä pulmaa on kyllikseen. mää veikkasin että odotat ens viikonloppuun sakka ja sitten teet piirakan. Jos ovat silloin raakoja/mätiä niin sitten kaupan kautta :)

    VastaaPoista
  4. Minä puolestani ehdotan että odotat ensimmäiseen pudokkaaseen saakka :) Sitten vaan piirakkaa tekemään...

    Meillä ei ole omia omenpuita, mutta naapureilla on PALJON ja he kyllä tulevat kertomaan milloin heille saa mennä "varkaisiin".

    VastaaPoista
  5. Minulla samantyylinen ongelma noin kuuden maissin tähkän kanssa. Ongelmaa ei helpota lainkaan se, että ne eivät edes putoile irti varresta.

    Sadonlisäys on aika vaikuttava. Mieti, jos omenasatosi kymmenkertaistuu myös ensi vuoteen mennessä...

    VastaaPoista
  6. Huomaan kommenteissanne selviä koulukuntaeroja. Osa kannattaa ns. pudokasteoriaa, osa suosittelee empiiristä tutkimusmatkaa lähikauppaan ja Soile pelaa riskillä eli viikko aikaa omenoille ja sitten kimppuun. Luulen, että tässä riittää nyt vähän sulateltavaa. Ja Merrulin huomio ei ole käynyt mielessänikään: herttileiri, jos ensi vuonna tosiaan voisikin laittaa omenoilla elämän risaiseksi!

    VastaaPoista